Milloin olet tutustunut Evon retkeilyalueeseen ensimmäisen kerran?

Tulin ensimmäistä kertaa Evolle partioleirille 1984, tosin silloin se ei vielä ollut valtion retkeilyalue. Sen jälkeen olen retkeillyt ja leireillyt siellä viiden vuosikymmenen aikana. Retkeilyalueena se on tarjonnut minulle myös mahdollisuuden tehdä retkeilytoimittajan töitä ja muutamia tv-tuotantoja. Kansallispuistossa niitä ei voisi tehdä samalla lailla.

Evon metsät ovat monipuolinen alue ja tarjoavat kävijälle paljon mahdollisuuksia. Kartta kädessä niitä on kiva tutkia. Metsäautotiet ja leveät polut mahdollistavat hyvät pyöräilyreitit. Niitäkin on juuri reititetty lisää.

Minua viehättää, että historia on Evolla läsnä nimistössä ja paikoissa. Evon retkeilyalueeseen minulle on muodostunut kiinteä side ja sille on aina paikka sydämessä.

Olet Evon retkeilyaluekummi. Mitä kummisedän rooli käytännössä tarkoittaa?

Retkeilyaluekummius on pilottikokeilu, jossa olen Evon nimikkokummina. Se on vähän samanlainen rooli kuin jo pidemmän ajan toimineilla kansallispuistokummeilla.

Kummius on Metsähallituksen nimittämä, mutta vapaaehtoistyö. Pyrin viestimään Evon retkeilyalueen mahdollisuuksista ja opastamaan ihmisiä alueen hienouksiin sosiaalisen median vaikuttajamarkkinoinnin keinoin. Retkeilyaluekummi ei ole keulakuva, vaan pikemminkin retkeilijän kanssakulkija.

Olen kuitenkin yksityishenkilö. En edusta Metsähallitusta, mutta teemme hyvää yhteistyötä. Valitettavasti kummiksi nimittäminen hautautui kevään koronauutisoinnin alle eikä homma ole koronan takia muutenkaan päässyt kunnolla vauhtiin. Onneksi yhä useammat ihmiset ovat löytäneet Evon retkeilyalueen, ja se on kuitenkin pääasia.

Retkikummin työsarkaa on esimerkiksi se, että pystyy selvittämään ihmisille retkeilyalueen ja kansallispuiston erot.

Retkeilyalueella ovat voimassa jokamiehenoikeudet, kun taas kansallispuistossa liikkuminen on paljon säännellympää. Kansallispuisto on ensisijaisesti luonnosuojelualue.

Onkin huolestuttavaa nähdä, miten jopa ministeritasolla hehkutetaan ihmisten pääsystä kansallispuistoon, vaikka retkeilyalueilla tai ihan tavallisissa metsissä kulkeminen on vielä vapaampaa.

retkeilykummi_joppe ranta

Retkinikkari Joppe Rannasta tuli Evon retkeilykummi viime huhtikuussa. Evo ja Ranta kohtasivat ensimmäisen kerran vuonna 1984.

Evon retkeilyalue on perustettu virallisesti vasta 1994, mutta alueesta on tehty kruununpuisto jo 1800-luvulla. Alueella on tehty pitkään myös metsänhoitotöitä. Onko metsätalous Evolle ja sen eliölajeille ja kasveille uhka?

Ei, päinvastoin. Ympäristöministerin tiedotteessakin sanottiin, että ”Evon metsät tarjoavat elinympäristöjä erityisesti lahopuulla ja palaneella puulla elävälle uhanalaiselle lajistolle.” Katkeamaton palojatkumo on peräisin metsänhoidollisista kulotuksista ja olen ymmärtänyt, että nämä lajistot juuri sen takia siellä alueella viihtyvät.

Metsänhoito on pitänyt Evon alueen hyvinvoivana ja täytyy muistaa, että siellä on toista sataa vuotta opetettu metsänhoitoa.

25 vuotta sitten perustettu retkeilyalue oli Evolle hyvä asia, koska alueen käyttöä järkeistettiin metsänhoidon, koulutuksen ja luontoharrastusmahdollisuuksien osalta.

Yleisesti ei tiedetä, että Evolla on jo nyt suojeltuja alueita, esimerkiksi julkisuudessa mainitut Kotisten aarnialue ja Sudenpesänkangas.

Kotisten ydinalue suojeltiin jo yli sata vuotta sitten ja siksi se on poikkeuksellisen upea alue ja paljon tutkittu, mutta saanut onneksi olla rauhassa. Enemmän nämä suojellut alueet joutuvat nyt uhan alle, kun tiedekansallispuiston esityksessä luvattu kävijämäärä saapuu paikalle Hop on – Hop off -luontobussilinjalla.

Miten hyvin retkeilyalue -status suojaa Evoa ja mitä merkitsisi alueelle se, että siitä tulisi kansallispuisto. Mitä kansallispuisto ottaa tai antaa?

Retkeilyalue ja sen ohessa olevat opetusmetsät toimivat rinta rinnan, kuten ihminen ja luonto ovat vuosisatoja toimineet. Luonto antaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia.

Retkeilyalue-status suojaa valtaväyliä kulumiselta ja taukopaikkoja ylikuormitukselta, mikä kansallispuistoissa nykyään on väistämätöntä. Retkeilyalueella väki hajaantuu luonnollisemmin ja laajemmalle.

Esityksen tehnyt ryhmä lupaa applikaation, jolla näkee ruuhkatilanteen ja joka ohjaa ihmiset vähemmän ruuhkaisille alueille. Esimerkiksi Nuuksion kansallispuistossa on tiedotettu ruuhkista, on ollut liikennekameraa ja vaikka mitä. Silti ne samat suosikkipaikat olivat aina täysiä ihmisistä. Miksi satunnainen retkeilijä toimisi Evolla toisin?

Hyvä ja ajattelemisen arvoinen kysymys on, mihin kansallispuisto-statusta tarvitaan, jos esitys lupaa kaiken säilyvän lähes ennallaan virkistyskäytön osalta. Kaikki nyt kaavaillut toiminnot voidaan toteuttaa retkeilyalueellakin.

Tiedepolut, sidosryhmien omat nimikkopolut, partiopolku, tiedeluontokeskus auditorioineen, kohdekamera majavanpesälle, majoitus- ja palvelutarjonta sekä kaikki muu voidaan rakentaa retkeilyalueellekin. Ja nämä kaikki toivotan tervetulleiksi. On hyvä, jos alue kehittyy, mutta kansallispuistonimitykselle en näe mitään tarvetta.

Tällöin ei yksittäinen telttailija voisi etsiä itselleen rauhallista paikkaa ja yöpyä siinä, koska kansallispuistoissa majoitutaan vain osoitetuilla paikoilla.

Kansallispuistona Evo ei enää voisi toimia avoimena retkeilyluontona, vaan se olisi väistämättä luonnonsuojelualue luonnonsuojelualueen säännöin. Se kaventaa paikkoja vaativamman retkeilyn harrastamiseen ja – jos vähän kärjistetään – ohjaa ihmiset lähinnä päiväkävelylle makkaranpaistopisteelle.

Juhlavasti puhutaan luonnon monimuotoisuudesta, mutta kukaan ei ole kiinnostunut luonnon harrastamisen monimuotoisuudesta. Kyllähän tässä ajetaan vain yhtä agendaa, jossa ei ole sijaa retkeilijöille, metsästäjille tai kalastajille kuin sumutusvaiheessa, jotta saadaan kaikki kuulostamaan houkuttelevalta.

Ihmiset on nyt helppo saada innostumaan, koska kansallispuistot ja niistä puhuminen on muodikasta.

evon retkeilyalue_kansallispuisto

Evon retkeilyalue jää Padasjoen, Asikkalan ja Lammin muodostaman kolmion keskelle. Karttakuva: Google Maps

Toiminnoille on esityksissä annettu tilaa. Ympäristöministeriön tiedotteessa esimerkiksi kerrotaan, että partiolaisten kenttä on tarkoitus rajata kansallispuiston ulkopuolelle, joten toiminnan ei pitäisi vaarantua.

Partiolaisten alue tai oikeammin nuorisoleirialue on helppo jättää puistolinjauksen ulkopuolelle, jolloin saadaan tilanne rauhoitettua ja väki tyytyväiseksi.

Tähän asti alue on voinut tarpeen mukaan venyä ja tilapäisiä piikkejä varten on voitu käyttää ympäröiviä teitä ja metsiä. Kansallispuiston naapurina pysyt rajan takana. Se raja ei veny. Uskon, että suurleirien järjestäminen alueella kävisi mahdottomaksi.

On myös muistettava, että ei sen leirialueen reunoilta ala koskematon luonnontilainen aarniometsä, vaan vanhat talousmetsät, joten kansallispuiston rajojen vetäminen sellaiseen on aika keinotekoista ja koomista.

Huolestuttavin skenaario mielestäni on partiolaisten ja toki muidenkin nuorten leirialueelta ulos suuntautuvat retket ja vaellukset. Ne ovat oleellinen osa leirielämää, mutta hyvin tärkeässä osassa opetuksen ja koulutuksen kannalta.

Kun kansallispuistossa pyritään ohjaamaan väki reiteille ja yöpyminen määrätyille telttailupaikoille, niin miten nuoret partiolaiset voivat oppia suunnistamaan ja leiriytymään luonnon keskellä? Aikoinaan partiojohtajien jatkokurssilla ollessani juuri vaellus Evon metsissä oli se kova juttu, eikä tosiaankaan menty koko ajan teitä ja polkuja pitkin.

Hyvä uudistus on, että partiossa on siirrytty aikaan, jossa käytetään suurleirialuetta ja sinne rakennettua infraa. Aikaisemminn isot leirit tehtiin metsään, jonne rakennettiin pieni kaupunki vesijohtoineen ja sähköineen. Leirin jälkeen kaikki purettiin. Seuraava leiri oli taas eri metsässä. Tämä nykyinen malli on hyvin ekologinen ja kestävä tapa tarjota nuorille luontokokemuksia.

Metsästäjillekin lienee varattu riittävästi tilaa? Käyttöön jäisi ilmeisesti ainakin Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) opetusmetsä ja ympäristöministeriön tiedotteenkin perusteella hirvien kaataminen olisi mahdollista, ainakin puiston ulkopuolella?

Itse en metsästä enkä kalasta, mutta katson että kansallispuisto kaventaa radikaalisti näidenkin luonnonkäyttäjien harrastusmahdollisuuksia.

Nykyisellään Evolla saa metsästää, mutta se tulisi radikaalisti muuttumaan, vaikka esityksessä maalaillaankin, että metsästäjät ja kalastajat hyötyisivät kansallispuistosta.

Sanankäänteistä voi lukea, että metsästys olisi sallittua vain HAMKin opetusmetsässä. Papereissa sanotaan selkeästi, ettei hirviä kaadeta puiston alueella, ja puistoahan kaavaillaan jopa 6200 hehtaarin suuruiseksi.

Esityksessä puhutaan myös ettei partion, HAMKin metsäoppilaitoksen, metsästäjien eikä kalastajien toiminta ”kansallispuiston viereen korvamerkittyjen alueiden käyttäjinä olisi uhattuna.”

Lisäksi kerrotaan, että suunnitelmassa on ”käyttäjäryhmille varattu omat suojasatamat kansallispuiston läheisyyteen.”

Jos luettua ymmärrän, tässä ajetaan edellä mainitut tahot kansallispuistosta ulos ja jaetaan jo puiston ulkopuolisiakin alueita ilman minkäänlaisia valtuuksia.

Tämähän loukkaa yksityisten maanomistajien oikeuksia, kun mandaatiton keskustelu siirtää kansallispuistosta toimia heidän mailleen ja lupaa metsästyksen jatkuvan siellä.

Tiedekansallispuistolla on kuitenkin myönteisiä aluetaloudellisia vaikutuksia. Alustavien laskelmien perusteella puistossa vierailisi vuosittain jopa 500 000 ihmistä ja kansallisella tasolla rahaa tulisi laskelmien mukaan 39,9 miljoonaa euroa. Mittakaava on huikea, sillä esimerkiksi Nuuksiosta laskettiin ennen koronaa vain 330 600 käyntiä ja Suomen toiseksi suurimmassa kansallispuistossa UK-puistossa 367 000 käyntiä.

Kun tiedekansallispuistosta esityksen tehneen ryhmän puuhamiehet pääsevät kävijöihin ja taloudelliseen hyötyyn, häviää uskottavuus koko hankkeelta.

Evoa verrataan esimerkiksi Vantaan Heurekaan, jossa vierailee noin 400 000 kävijää vuosittain. Evolle kaavaillaan tosiaan 500 000 kävijää, vaikka eteläisen Suomen kansallispuistot eivät pääse lähellekään sitä.

Ja jälleen kysymys, miksi 500 000 ihmistä ei voisi tulla retkeilyalueelle? Ihmiset mahtuisivatkin alueelle paljon paremmin, koska voisivat hajaantua maastoon.

”Mikäli Evon retkeilyalue muutettaisiin vain kansallispuistoksi, on taloudellinen vaikutus seutukunnalle 11 900 000 €. Tiedekansallispuisto tuo moninkertaisen talousvaikutuksen verrattuna tavalliseen kansallispuistomalliin” (Tiedekansallispuiston pohjapaperi).

Aika hyvin luvattu. Rahaa tulee rutkasti ja vieraitakin ympäri maailmaa, mutta jos sekään ei riitä päättäjiä vakuuttamaan, niin luvataan vielä, että ”tiedekansallispuistolla on positiivinen vaikutus tulevaisuuden työperäiseen maahanmuuttoon.”

Onko tiedekansallispuistoa valmistellut ryhmä tehnyt sinun näkökulmastasi työtään sivuilleen vilkuilematta ja kysymättä muilta asiasta? Oletko esimerkiksi itse päässyt vaikuttamaan hankkeeseen millään tavalla retkeilyaluekummin roolissa?

Todellakin tuntuu, että asiaa on ajettu pakkomielteisesti ja esitystä on valmistelu hyvin suppeassa ja kapeaa katsantokantaa edustavassa porukassa. Avointa keskustelua ei aiheesta ole käyty.

Kansallispuistosta esityksen tehneen ryhmän mukaan ”onnistumisen kannalta (jatkovalmisteluissa ympäristöministeriön päätöksen jälkeen) kynnysedellytys on työryhmän ja kansallispuistoesityksen allekirjoittaneiden tahojen hyödyntäminen jatkovalmisteluissa ja tiedeosan roolitus ja akateemisen yhteistyöverkoston osallistaminen valmisteluvaiheessa.”

Onko lobbaaminen mennyt perille? Ministeriön tiedotteessakin sanotaan, että jatkotoimet aloitetaan kokoamalla alueen toimijoista alueellinen työryhmä, jonka työn pohjalta valmistelussa edetään. Aika ympäripyöreätä? Haluaisin tietää, missä ovat metsästäjien ja kalastajien järjestöt, retkeilijät, partiolaiset tai Suomen Latu? Ei ilmeisesti missään, sillä kortit on nähtävästi jo jaettu.

Henkilökohtaisesti en ole päässyt osallistumaan hankkeeseen ja jos olen asiasta jotain kommentoinut julkisesti, on se pyritty vaientamaan ja väittämään mielipiteeni vääräksi.

Tässä on hyvä nyt muistuttaa, että en vastusta tätä itseni takia, enkä ole katkera, ettei minulta ole kysytty, vaan haluan pitää kaikkien luonnossa liikkujien puolta ja pyytää tasapuolisuutta. Nytkin vain kuulutan avoimuutta ja yhdessä tekemisen kulttuuria. Tässä on kysymys tulevaisuuden linjauksista, joten olisi kohtuullista, että se käsiteltäisiin arvoisellaan tavalla ja riittävän isolla kattauksella asiantuntemusta.

Tiedän, että Evolle on tehty kehittämissunnitelma, mutta koronan takia sitä ei ole vielä julkistettu. On surullista, että Metsähallituksen rooli tällaisessa asiassa on toteuttaja, ei neuvonantaja. Siellä olisi varmasti paljon hyvää tietoa ja osaamista, mutta tuskin on osallistettu lainkaan.

Mediassa asiaa on käsitelty ainoastaan esityksen tehneen ryhmän kannalta, eikä taustoja ole tutkittu eikä muita mielipiteitä hankkeeseen ole haettu. Maakuntamedia on tukenut tiedottamista ja aihe on saanut kritiikittömästi palstatilaa.

Tiedän, että monille järjestöille, yhdistyksille, yrityksille ja muille instansseille on iso riski sanoa, että vastustaa kansallispuistoa, koska ne tulevat lynkatuksi ennen kuin ehtivät selittämään kantansa sivulauseessa.

En minä kansallispuistoja yleisesti vastusta, mutta Evon kohdalla kyllä. Olen viime aikoina asiasta jutellut hyvin monen tahon kanssa, joten uskon puhuvani usealla suulla. Onneksi minä voin ottaa kantaa, kun olen yksityishenkilö, enkä edusta kuin itseäni, monella muulla asian kommentoiminen tai edes päästä kommentoimaan on todella paljon hankalampaa.

Kuva: Juhsta, CC0, via Wikimedia Commons

kansallispuisto_evo

Ympäristöministeriö ilmoitti jatkoon valituista kansallispuistoehdokkaista 17. marraskuuta 2020.