Jokihelmisimpukat ovat erittäin uhanalaisia. Sen osoittavat niin tyhjentyneet raakkuvedet kuin jokihelmisimpukkakannan ikääntyminenkin. Tuoreimman katsauksen raakkujen tilanteeseen tarjoaa Metsähallitus, joka kertoo, että Inarin maineikkaan raakkujoen, Luttojoen raakkukanta on pahasti vanhenemassa ja vähenemässä.

Poikasia ei ole syntynyt kymmeniin vuosiin. Syy huonoon tilanteeseen on selvillä, mutta ongelman ratkaisemiseksi ei ole tarjolla helppoja vaihtoehtoja. Jokeen rakennettu voimalaitos Venäjän puolella estää raakun toukkien isäntäkalan, lohen nousun joen yläosiin. Tilanne on ollut sama 1960-luvulta saakka.

Raakku_jokihelmisimpukka

Kuva: Aune Veersalu

Ikääntyvää jokihelmisimpukkakannan auttamiseksi Lutosta on kerätty sekä aikuisia raakkuja että raakun toukkia kasvatukseen Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle.

Jokihelmisimpukat kasvamaan kauas

Konnevedellä raakun toukista kasvatetaan pikkusimpukoita, jotka palautetaan lähivuosina takaisin kotivirtoihinsa.

Aikuissimpukoiden toivotaan tuottavan allaskasvatuksessa lisää raakun toukkia uhanalaisten kantojen vahvistamiseksi.

Menetelmästä toivotaan apua Luttojoen raakuille, sillä eteläsuomalaisten raakkujen lisääntyminen on aiemmin onnistunut Konnevedellä.

Kesällä myös arvioitiin yhdeksän aiemmin tunnetun raakkuesiintymän tilaa. Tutkimuksissa arvioitiin esiintymien uhanalaisuus niiden nykykoon, ikärakenteen ja lisääntymiskyvyn perusteella.

Tieto lajin esiintymispaikoista sekä raakkuyhteisöjen ja niiden elinympäristöjen kunnosta on ensiarvoisen tärkeää lajin suojelun kannalta.

Jokihelmisimpukat

Kuva: Heikki Erkinaro

Uusia raakkuesiintymiä löytyi 23

Metsähallituksen Luontopalvelujen sekä Alleco Oy:n asiantuntijat etsivät erittäin uhanalaisen raakun esiintymiä lähes kahdesta sadasta pohjoisen joki- ja purokohteesta. Etsintäkohteiksi valittiin todennäköisimmät paikat historiallisten havaintotietojen, yleisövihjeiden ja tutkijoiden asiantuntemuksen perusteella.

Työ tuotti tulosta, sillä aiemmin tuntemattomia raakkuesiintymiä löytyi 23 paikasta Oulujoen, Kemijoen, Koutajoen, Tuulomajoen ja Tenojoen vesistöalueilta.

Raakut

Kuva: Heikki Erkinaro

Vaikka etsintä paljasti uusia raakkualueita, osoitti se myös, että raakut puuttuvat tyystin monin paikoin. Niitä ei löydetty esimerkiksi Oulujoen vesistöalueen latvavesiltä, vaikka niillä on lajille sopivia elinympäristöjä.

Uusista raakkulöydöistä huolimatta laji on yhä erittäin uhanalainen. Kesän raakkulöydöt ja lajin elvyttämistoimet toteuttavat ympäristöministeriössä tekeillä olevan raakun suojelustrategian ja toimenpidesuunnitelman tavoitteita.

Kiinnostusta raakun pelastamiseksi löytyy suomalaisponnistusten lisäksi myös kansainvälisellä tasolla.

Lähde: Metsähallitus Kuvituskuvat: Metsähallitus/Aune Veersalu ja Heikki Erkinaro

Lue myös: Naalin pesintä pieleen – edellisestä onnistumisesta Suomessa yli kaksi vuosikymmentä

Yhteistyötä raakun pelastamiseksi

Raakkujen kartoitustyötä tehtiin Metsähallituksen Luontopalvelujen vetämässä Salmus-projektissa sekä Lapin ja Kainuun Ely-keskusten rahoituksella. Metsähallituksen työhön saatiin rahoitusta myös eduskunnan myöntämistä tulevaisuusinvestointivaroista.

Salmus-projektin rahoitus tulee Euroopan unionin ENI Kolarctic CBC -ohjelmasta sekä Venäjän, Ruotsin, Norjan ja Suomen kansallisena rahoituksena. Kumppaneita ovat Jyväskylän yliopisto, Luonnonvarakeskus, Alleco Oy, Venäjän Tiedeakatemian Karjalan tutkimuskeskus ja Pohjoisen teollisuuden ekologisten ongelmien tutkimuslaitos, Norjan biotalousinstituutti sekä Norrbottenin lääninhallitus.