Kolmipiikki on yksi niistä kalalajeista, jonka merkityksen voi arvioida vaivatta alakanttiin.

Pohjoisen Itämeren maankohoamisalueiden fladat eli matalat, sulkeutuneet merenlahdet ovat rannikoiden tärkeimpiä lastenkammareita kalanpoikasille. Tänne päästessään kolmipiikit syövät tuntuvan osan ahventen ja haukien kutuponnistelujen tuottamasta mädistä ja vastakuoriutuneista poikasista. Usein kulkuväylä syntyy esimerkiksi ruoppauksen yhteydessä.

Metsähallitus kertoo, että Merenkurkun alueen kalalajistolle tärkeistä fladoista on tehty tuore tutkimus, jonka osoittaa, että korkeammat lämpötilat edistävät ahvenen ja hauen lisääntymistä. Toisaalta kolmipiikit syövät näiden petokalojen mätiä ja poikasia.

Kolmipiikki

Fladojen ruoppaus voi johtaa matalampiin lämpötiloihin sekä lisätä kolmipiikkien määrää, mikä puolestaan vaikuttaa negatiivisesti tärkeiden petokalojen lisääntymiseen.

– Ahvenen ja hauen lisääntymiseen fladoissa vaikuttaa kevään ja kesän lämpötila sekä kolmipiikkien määrä. Mitä enemmän kolmipiikkejä, sitä vähemmän petokalojen poikasia. Kolmipiikkien määrä riippuu siitä kuinka avoin flada on. Mitä suurempi tai mitä useampi suuaukko fladaan on, sitä enemmän piikkikaloja sinne pääsee ja ahvenien ja haukien poikasten määrä vähenee, kertoo tutkija Serena Donadi Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston (SLU) vesiresurssien instituutista.

Kolmipiikki hyötyy ihmisen toiminnasta

Pohjoisessa Merenkurkussa matala maankohoamisrannikko muodostaa Unescon luonnonperintöalueen Korkearannikolla ja Merenkurkun saaristossa. Monet kävijät ja asukkaat haluavat Metsähallituksen mukaan hyödyntää tätä ympäristöä, mikä vaikuttaa suuresti myös herkkiin vedenalaisiin elinympäristöihin. Rakentaminen ranta-alueille, ruoppaus ja veneliikenne ovat esimerkkejä ihmisen toiminnasta, joiden vaikutus voi yllättää suuruudellaan.

Ruotsin Västerbottenin ja Suomen Pohjanmaan rannikkoalueet kattavassa Kvarken Flada -hankkeessa on kartoitettu näitä ympäristöjä, jotta on saatu tarkempi kuva tekijöistä, jotka ohjaavat tärkeiden rannikkolajien kuten ahvenen ja hauen lisääntymistä.

Hanke on toteutettu yhteistyössä Västerbottenin lääninhallituksen, Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston (SLU), Metsähallituksen sekä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa.

27 fladaa tarkastelun alaisena

Tutkimus perustuu kattaviin kenttätutkimuksiin, joissa tarkasteltiin yhteensä 27 fladaa.

Kenttätutkimuksissa ahvenen ja hauen poikasten esiintyminen sekä aikuisten kolmipiikkien määrä fladoissa inventoitiin. Tietoa kerättiin myös kasvillisuudesta ja ympäristöolosuhteista, koska kalanpoikaset tarvitsevat usein hyvin erityisen ympäristön selviytyäkseen ja kasvaakseen nopeasti.

Tutkimuksessa yhdistettiin monia eri näytteenottomenetelmiä. Kaloja kerättiin haaveilla ja pyydyksillä, ja ympäristöolosuhteita tarkasteltiin droonien ja satelliittikuvien avulla. Tulokset analysoitiin käyttämällä tilastollisia malleja syy-yhteyksien tunnistamiseksi.

Tuloksista kävi ilmi, että kalanpoikasia oli enemmän erittäin sulkeutuneissa lahdissa. Tämä selittyy sillä, että tällaiset alueet lämpenevät keväällä nopeammin, minkä seurauksena poikaset kasvavat nopeammin.

Merkittävä havainto on myös se, että kolmipiikkien on myös hankalampi vaeltaa fladoihin, joissa ei ole kunnon suuaukkoja, ja näin kalanpoikaset välttyvät päätymästä kolmipiikkien ruoaksi.

Hauenpoikanen

Ruoppaus hyödyttää piikkikaloja

Fladojen suuaukkojen ruoppaus on tavallista, koska näin peruutetaan maankohoamisen vaikutuksia ja mahdollistetaan veneliikenne.

Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan ruoppauksella on kuitenkin myös negatiivisia vaikutuksia ahvenen ja hauen lisääntymiseen, koska lisääntynyt veden vaihto johtaa matalampaan vedenlämpötilaan, ja kolmipiikkien määrä uhkaa nousta.

– On tärkeää välttää ruoppausta tällaisilla herkillä alueilla niin pitkään kuin mahdollista ja mahdollisuuksien mukaan myös palauttaa aiemmin ruopatut alueet entiselleen. Monissa tapauksissa on mahdollista löytää ratkaisuja, jotka toimivat sekä luonnolle että ihmisille, kuten venepaikkojen sijoittaminen fladojen ulkopuolelle. Näin pystyttäisiin säilyttämään nämä lajirikkaat ja tuottoisat ympäristöt, kertoo erikoissuunnittelija Anette Bäck Metsähallituksesta.

Lähde: Metsähallitus Kuvitus: Metsähallitus/Jaakko Haapamäki, Ulf Bergström ja Annika Saarinen