Vuorokauden valoisa aika lyhenee nyt vauhdilla. Utsjoella täysi kaamos alkaa parin viikon päästä, eikä aurinko käy Helsingissäkään horisontin yläpuolella enää kuin vaivaiset 8 tuntia. Ja yhä lyhyempiä päiviä kohti mennään edelleen kovaa vauhtia.
Viikko 46
Mitä: Kirjolohta.
Mistä: Poikkeusluvalla auki olevilta koskilta.
Millä: Heittokalastusvälineillä
Muista: Koskikalastaminen on tällä hetkellä sallittua ainoastaan poikkeusluvalla auki olevissa kohteissa. Niissäkin voi olla tiukkoja rajoituksia sallittujen vieheiden ja koukkujen suhteen. Tutustu kaikkiin lupaehtoihin huolellisesti etukäteen.
Kalojen paras aktiivisuus ja syöntihalukkuus osuu tällä hetkellä noin kello 9–15 välille.
Useimmilla meistä juuri nuo päivän valoisimmat tunnit kuluvat töissä tai koulussa, ja kotiin tullessa alkaa olla jo lähes pimeää. Eihän siinä vaiheessa ole enää mitään asiaa kalavesille – vai olisiko sittenkin?
Ihminen on luonut viimeisen sadan vuoden aikana ympäristöön niin paljon keinovaloa, että puhutaan jo valosaasteesta, josta moni eläinlaji kärsii. Valo häiritsee muun muassa eläinten suunnistamista, pariutumista ja suojautumista pedoilta.
Valosaaste on pahinta maailman suurissa metropoleissa, mutta ei Suomikaan ole enää mitenkään luonnollisella tavalla pimeä maa. Etelä-Suomessa alkaa olla jo aika vaikea löytää niin pimeää paikkaa, että tähtitaivaan näkisi täydessä loistossaan.
Kaupunki tai iso taajama ei pimene keskellä yötäkään. Katuvalot, asuntojen valaistus ja erilaiset mainosvalot syttyvät heti, kun ilta hämärtää, ja moni valo palaa aamuun saakka.
Voimakas keinovalo pitää myös jotkut kalalajit aktiivisina illan ja aamu pimeinä tunteina. Näihin lajeihin lukeutuu muun muassa kirjolohi.
Aika vaatimatonkin keinovalo saattaa riittää, jos siihen yhdistyy auringon nousu tai lasku. Poikkeusluvalla auki oleva Lempäälän Herralankoski on rannoiltaan pimeä, mutta viereisen tehtaan valot hoitavat virran valaistuksen riittävän tehokkaasti.
Poikkeusluvalla auki oleville kohteille
Kalastusta keinovalojen loisteessa voi kokeilla periaatteessa kaikkialla siellä, missä valoa vain on riittävästi.
Muun muassa moni veneranta on pimeään vuodenaikaan aika hyvin valaistu. Koska laiturit ovat jo pääosin tyhjentyneet veneistä, laitureille saattaisi hyvinkin päästä heittelemään tai pilkkimään illan pimentyessä. Saaliiksi voisi saada ehkä ahvenia.
Varmemmin kalan kuitenkin tavoittaa tähän vuodenaikaan virtavesistä, ja mieluusti vielä sellaisista vesistä, joihin on istutettu pyyntikokoista kalaa.
Virtavesien kohdalla on kuitenkin muistettava marraskuun loppuun saakka voimassa oleva syysrauhoitus, joka rajoittaa luvallisten kohteiden valikoimaa huomattavasti.
Pitää siis löytää kalapaikka, jossa rasvaeväleikatun taimenen ja järvilohen syysrauhoitus on kumottu, sen ympäristössä on riittävän kirkas valaistus illalla, ja sinne on vielä mieluusti istutettu hiljattain kirjolohia.
Listalle jäävät käytännössä kaupunkien ja taajamien poikkeusluvalla auki olevat kirjolohikosket.
Yksi hyvä esimerkki tällaisista kohteista on Tampereen keskustan läpi virtaava Tammerkoski. Siellä saa kalastaa kosken yläosia lukuun ottamatta, ja kosken varsi on kauttaaltaan jopa todella hyvin valaistu. Lajistoon kuuluvat muun muassa kirjolohi ja siika.
Olosuhteet ovat siis periaatteessa kohdallaan. Silti kalan saaminen voi olla todella tiukassa, koska kosken virtaus vaihtelee paljon voimaloiden juoksutuksesta riippuen.
Pieniä mahdollisuuksia illalla ja aamuvarhaisella
Ei vieheiden viskaileminen tietenkään pimeällä ole niin mukavaa kuin päivänvalossa, mutta jos päivällä ei yksinkertaisesti ehdi vesille, keinovalon loisteessa kalastamista voisi ehkä kokeilla.
Pimeässä kalastaminen ei ole harrastuksena kaikkein helpoimmasta päästä.
Jos et ole käynyt koskikohteessa aiemmin, siihen olisi paras tutustua jo päivänvalossa. Illan tai aamun pimeydessä ei nimittäin näe kaikkia vedessä olevia kiviä tai muita esteitä, joihin viehe saattaa takertua.
Muista ottaa reissulle mukaan hyvä otsalamppu tai taskulamppu. Se on lähes pakollinen varuste, jos siima menee sotkuun, tai kun joutuu tekemään solmuja.
Mikäli vesille ehtii illansuussa, kun päivänvaloa on vielä edes hitunen jäljellä, ainakin jonkinlaiset mahdollisuudet ovat olemassa.
Ja yhtä lailla kuin ilta, myös aamun varhaiset tunnit vähän ennen auringonnousua ja uutta työpäivää saattavat nekin olla hyvää aikaa. Aamun tunteina koskikohde on saanut todennäköisesti olla jo pidempään rauhassa, joten saaliin saamisen mahdollisuudet silloin voivat olla jopa iltaa paremmat.
Katulamppujen alla tapahtuvassa kalastuksessa pelialue on joka tapauksessa rajattu vain valojen lähituntumaan. Mikäli kala sattuukin olemaan ottipäällä, sen syöntihalukkuus on yleensä todettu jo noin puolessa tunnissa, tai viimeistään tunnissa. Kosken varressa ei tarvitse seisoa pitkään.
Kirjolohi, joka nappasi katulamppujen valossa aamulla noin puoli tuntia ennen auringonnousua.
Hitaasti uitettuja vieheitä
Jo lähes jäätävän kylmä vesi puoltaa nyt hyvin hidasta vieheiden uittoa, ja jopa niiden pysäyttelemistä hetkeksi kokonaan. Erittäin vähäinen valo puolestaan edellyttää sitä, että vieheen tulisi näkyä veden alla mahdollisimman hyvin. Tämä on aika vaikea yhdistelmä.
Esimerkiksi leveälehtinen lippa näkyy ja kuuluu kauas, mutta sen uittaminen hitaasti ilman pohjatärppejä voi olla vaikeaa.
Kelluva vaappu on helpompi valinta hitaaseen uitteluun, koska sen liikkeen voi pysäyttää milloin tahansa ilman pelkoa pohjaan jäämisestä. Vaapun näkyvyys niukassa valossa voi kuitenkin olla vähän niin ja näin – ellei sitten ota käyttöön erikoisvärein pinnoitettuja vaappuja.
Joitakin viehemalleja on saatavana pimeässä hohtavissa niin sanotuissa glow-väreissä. Kun tällaista viehettä pitää jonkin aikaa taskulampun valossa, se hohtaa vihertävää valoa usean minuutin ajan. Hohde saattaa olla se tekijä, joka saisi kirren iskuun.
Yksi hyvä viehevaihtoehto marraskuun kylmiin vesiin ovat alumiiniset lusikat, joita on viime vuosina tullut markkinoille lähinnä kuhapilkkeinä. Niitä voi käyttää yhtä lailla heittokalastuksessa, joskaan ne eivät lennä aivan raudan lailla.
Merkeistä mainittakoon esimerkiksi Jasu ja Kuusamon Uistin, jolta on juuri tulossa markkinoille alumiinisia 5-senttisiä Räsäsiä – pilkkejä siis, mutta ihan soivia pelejä myös heittokalastuksessa.
Alumiinista tehtyä lusikkaa pystyy uittamaan selvästi hitaammin kuin vastaavan kokoista raskaammasta metallista tehtyä lusikkaa. Alumiini ei kolahda niin nopeasti pohjaan, mutta se ui silti hienosti, keinuttelee kylkiään ja näkyy siksi veden alla kauas.
Syvien monttujen ronkkimiseen alumiini ei tietenkään sovi, mutta metrin vedessä tai sitä matalammissa mietovirtaisissa kohdissa se on oikein oivallinen työkalu – ja juuri niissä mietovirtaisimmissa kohdissa kirjolohi todennäköisimmin nyt viihtyy.
Lisää vinkkejä:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
► Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
► Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
► Viikko 32: Jigailua onkivavalla
► Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
► Viikko 34: Puronieriäjahtiin Kemijoelle
► Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
► Viikko 36: Ota kalastusvälineet ruskaretkelle
► Viikko 37: Syysahventa jahtaamaan
► Viikko 38: Syysretki metsäjärvelle
► Viikko 39: Suurhaukea mereltä
► Viikko 40: Kirjolohi nappaa istarilammelta
► Viikko 41: Meritaimen kutsuu rannikolle
► Viikko 42: Hidasta jigailua rantamatalassa
► Viikko 43: Lokakuussa kuhastamaan
► Viikko 44: Jäitä odotellessa laituripilkille
► Viikko 45: Kalastuspaikkoja veneettömälle
