Luonnonvarakeskuksen kesällä totetuttaman tutkimuksen mukaan lohenpoikasten liikkeitä on onnistuttu ohjaamaan Iijoen Haapakoskella.

Vesivoimalaitoksen yläkanavaan kesällä 2019 asennettu noin 180 metriä pitkä kelluva ohjausaita on ensimmäinen Suomessa kyseiseen tarkoitukseen asennettu rakenne.

– Tyypillisesti patorakenteet hidastavat tai jopa katkaisevat vaelluspoikasten matkan merelle. Kalat jäävät joko liian pitkäksi aikaa uimaan patoaltaaseen, jolloin ne ovat helppoa saalista petokaloille tai sitten ne yrittävät läpäistä voimalaitoksen turbiinien kautta, mikä myös lisää kalojen kuolleisuutta, Luken tutkija Riina Huusko kertoo.

Kuva Pohjois-Pohjanmaan liitto

Lohen vaelluspoikaset muuttivat reittiä

– Havaintojen perusteella ohjausaita vaikuttaa toimivan suurimmaksi osaksi odotetusti ja se muutti selvästi vaelluspoikasten käyttäytymistä verrattuna ennen ohjausaidan asentamista vuonna 2017 tehtyyn tutkimukseen. Saapuessaan ohjausaidan lähelle useimmat vaelluspoikaset muuttivat uintireittinsä sen suuntaiseksi ja seurasivat sen vieressä kohti voimalaitosta, Huusko selittää.

Lohikantojen palauttaminen rakennettuihin jokiin edellyttää kalojen vaellusyhteyden eheyttämistä kahteen suuntaan: Kalanpoikasten on päästävä jokien yläjuoksulta mereen syönnösvaellukselleen kasvamaan ja aikanaan aikuisten kalojen on päästävä takaisin mereltä jokien ylävirtaan lisääntymisalueilleen. Haapakoski on sijainniltaan ylin Iijoen pääuoman viidestä vesivoimalaitoksesta.

Vesivoimalaitokset säätelevät joen virtaamaa

Vaelluspoikasten käyttäytymisessä havaittiin eroja virtaamatilanteiden välillä. Joen kokonaisvirtaaman pienentyessä kalojen vaellusnopeus hidastui ja uintireitit muuttuivat mutkittelevimmiksi. Käyttäytymismuutos oli sama ennen ohjausaitaa ja sen asentamisen jälkeen. Muutoksesta huolimatta suurin osa kaloista lähti seuraamaan ohjausaitaa voimalaitoksen suuntaan myös pienemmällä virtaamalla. Vain yksittäisten kalojen havaittiin uivan kelluvan ohjausaidan ali ja näistä useimmat tapahtuivat, kun virtaama laski alle 200 m3/s.

Virtaama Haapakosken voimalaitoksen kohdalla on tutkimuksen toteuttamisajankohtana vaihdellut aikaisempina vuosina noin 100-300 m3/s välillä. Yli 250 m3/s virtaamatilanteilla vettä menee myös tulvaluukkujen kautta ohijuoksutuksena.

Ohjausaidan pää oli tutkimuksen aikaan voimalaitoksen puolelta pinnan alla noin 2 metriä. Tällä osuudella havaittiin kalojen uivan sen yli aidan voimalaitoksen puolelle.

– Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita kalojen käyttäytymisestä ohjausaidalle saavuttaessa, joten tämä ei haitannut toteutusta eikä saatuja tuloksia. Kalojen käyttäytyminen aivan voimalaitoksen läheisyydessä on mielenkiinnon kohteena tarkemmin, kun varsinainen alasvaellusväylä saadaan rakennettua padon alapuolelle. Ohjausaidasta ja alasvaelluväylästä yhdessä koostuvan alasvaellusreitin toimivuutta päästään selvittämään todennäköisesti kesällä 2022, Huusko selventää.

Kuva Riina Huusko

Koekalat liikkeelle kahdessa erässä

Ohjausaidan toimivuuden arviointia varten merkittiin ja vapautettiin kahdessa erässä yhteensä 89 lohen vaelluspoikasta.

Lohen vaelluspoikaset selviytyivät hyvin vapautuspaikalta Haapakosken voimalaitokselle, sillä automaattisilta vastaanottimilta saatiin havainto 79 merkitystä vaelluspoikasesta. Näistä 74 vaelluspoikaselle saatiin määritettyä uintireitti ohjausrakenteen läheisyydessä.

Tutkimus toteutettiin kesäkuussa 2020 keväisen tulvavirtaaman kääntyessä laskuun.

Lähde ja kuvitus:Luonnonvarakeskus ja Pohjois-Pohjanmaan Liitto

Lue myös: Uusi ruotsalaisteoria: selittämättömien lohikuolemien syynä kilpirauhashormonit