Haamuverkot, eli hylätyt tai hukkateille joutuneet kalanpyydykset vahingoittavat ja tappavat merieliöitä enemmän kuin mikään muu merien muovijäte, toteaa ympäristöjärjestö WWF:n tuore raportti.

Haamuverkot ovat ajaneet kalifornianpyöriäisen ja muita merinisäkkäitä sukupuuton partaalle, mutta kaukaiselta kuulostava ongelma on arkipäivää myös Suomessa. Merialueen lisäksi haitallisia hukkapyydyksiä löytyy myös sisävesistä.

Suomessa tilannetta on tutkittu muun muassa Kapyysi – Kadonneet pyydykset Suomen merialueilla – hankkeen toimesta.

Haamuverkot

Näkemys Suomen tilanteesta

Hankkeessa selvitettiin haamuverkkojen määriä ja sijaintia Selkämeren rannikkoalueella sekä niiden jätehuoltomahdollisuuksia Satakunnassa. Myös Ruotsissa on toteutettu vastaava tutkimus.

Hankkeen aikana merellä ajettiin yhteensä 110 harauslinjaa, joiden yhteenlaskettu pituus oli noin 300 km. Linjat jakautuivat kuntien alueelle seuraavasti: Merikarvia 14, Pori 29, Eurajoki 31, Rauma 24, Pyhäranta 7 ja Uusikaupunki 5. Ja saalistakin saatiin.

Harauksen tuloksena oman onnensa nojaan jääneitä verkkoja nostettiin yhteensä 550 m, eli noin 18 verkon verran. Saalis koostui lähinnä kolmesta erillisestä verkkojadasta. Mukana oli myös yksittäinen verkko ja verkon havaspaloja suurimmillaan 2 m pituisina pätkinä.

Hyvänä uutisena voidana pitää sitä, että suurin osa harauksista päättyi tuloksettomina tai ylös nostettiin vain vesikasveja.

Merellä tilanne vaikutti kohtuullisen hyvältä, mutta kalasatamissa, yksityisissä satamissa ja monissa rantautumispaikoissa tuli vastaan yllätyksiä niin käytöstä poistettujen, hylättyjen pyydysten määrissä kuin myös jätehuollon toimimattomuudessa.  Kehitettävää siis riittää, hankkeen loppuraportissa todetaan.

Maailmalla ongelma on eri luokkaa

WWF:n Stop Ghost Gearraportti kertoo, että niin sanottujen haamupyydysten vahingoittamien lajien määrä on kaksinkertaistunut runsaassa 20 vuodessa.

Haamupyydykset aiheuttavat vahinkoa kahdelle kolmasosalle kaikista merinisäkkäistä, puolelle merilintulajeista ja kaikille merikilpikonnalajeille. Kilpikonnille haamupyydykset aiheuttavat usein hitaan ja tuskallisen kuoleman.

Haamupyydykset vahingoittavat myös tärkeitä meren elinympäristöjä, kuten koralliriuttoja ja mangrovemetsiä. Lisäksi ne uhkaavat rannikoiden asukkaiden ja kalastajien toimeentuloa ja ravinnon hankintaa.

– Kun kalanpyydys hylätään, kadotetaan tai joutuu meressä muulla tavoin hukkateille, se jatkaa merieliöiden vahingoittamista ja tappamista kymmeniä, jopa satoja vuosia, sanoo WWF:n meriasiantuntija Anna Soirinsuo.

Haamuverkot

Haamuverkot EU:n kiikarissa

Stop Ghost Gear -raportin mukaan maailman meriin joutuu jopa miljoona tonnia pyydysmateriaalia vuosittain.

Haamupyydysongelma linkittyy raportin mukaan voimakkaasti kalastustapoihin ja kalastusteollisuuden käytäntöihin, eikä sitä yleensä mielletä osaksi maailmanlaajuista muoviroskaongelmaa.

– Kyseessä on maailmanlaajuinen ongelma, jota nykyinen lainsäädäntö ei pysty hajanaisuutensa ja tehottomuutensa takia poistamaan. Se vaatii koordinoitua toimintaa kaikkialla maailmassa. Tämän vuoksi kehotamme hallituksia ja elinkeinoelämää tukemaan YK:n uuden, muovipäästöjä koskevan, sitovan ja kansainvälisen sopimuksen perustamista, Soirinsuo painottaa.

Kansainvälisellä sopimuksella saataisiin muiden muovituotteiden lisäksi myös kalanpyydyksille maailmanlaajuisesti kattava tuottajavastuu.

EU on tarttunut toimeen ongelman suitsimiseksi.

Ensi vuoden heinäkuussa voimaan astuvalla EU:n muovidirektiivillä velvoitetaan kalanpyydysten valmistajat tuottajavastuun nojalla kustantamaan käytettyjen pyydysten jätehuollon ja keruun kulut.

Suomessa pyritään lähivuosina myös parantamaan pyydysten keruuta satamissa.

Lähteet: Kapyysi, WWF Suomi Kuvituskuvat: Alex Proimos / CC BY 2.0, ja Otavamedian arkisto/Antti Hentinen ja Jorma Marstio

Lue myös: Selkämerellä haroihin tarttui haamuverkkoa