Metsästyskoiran ruokinta on harpannut melkoisen askeleen eräkirjojen nostalgisesta saaliinjaosta, jossa metsästäjä piti jänissaaliista lihat ja koiralle tarjottiin sisäelimistä sydän, munuaiset, maksa ja kenties keuhkotkin. Tapiolle tarjottiin nyljetty nahka ja suolet kuusen oksalle nostettuna. Ja korkillinen kaatopullosta.

Perinteistä ammentavassa käytännössä ei ole mitään pahaa, mutta jahdissa urakoivan koiran monipuoliseksi ravinnoksi jaettava saalis ei riitä, vaikka tarjolla olisi vielä isäntäväen ruokapöydästä ylijääneet roippeet perunankuorista nakkikastikkeeseen ja katiskan sinttisaalis vähään veteen keitettynä ryöppänä.

Metsästyskoiran ruokinta ei välttämättä ratkea markettireissullakaan, sillä tarjolla ruokavalikoima on parhaimmillaan valtava. Eikä ole aivan yhdentekevää, mitä koiralleen tarjoaa ja mihin koiran totuttaa.

Toimiva yhdistelmä ei rakennu yksin uskomusten, googlaamisen ja kokeilemisen varassa. On tärkeää seurata koiran vointia ja jaksamista, mutta muutakin tarvitaan. Erilaisia nappuloita ja ”makkaraa” on tarjolla hyllymetreittäin. Joukossa on hittejä ja huteja, eikä eroa löydy välttämättä pelkän hinnan tai tuotemerkin perusteella.

Yksi vaihtoehto on valmistaa ruoka itse. Omatoimiselle ruoka-annoksen rakentajalle ei tule nettisurffatessa pulaa resepteistä, mutta pahimmassa tapauksessa annokseen sekoitetaan myös vankka perusta ilmavaivoille täysin harmittomilta vaikuttavien ainesosien muodossa, joten tarkkuutta tarvitaan tässäkin.

Esimerkiksi arvaamalla, sopiiko riisi tai raa’at vihannekset koiralle, on mahdollisuus onnistumiseen 50/50. Ennen reseptiikan lukitsemista asia kannattaa varmistaa.

Riisi sopii kyllä, mutta Helsingin yliopiston DogRisk-tutkimusryhmän pilottitutkimuksessa havaittiin, että riisipohjaista kuivamuonaa syövien koirien turkin arseenipitoisuus oli korkeampi kuin koirilla, jotka eivät syö riisiä. Syytä suurempaan huoleen ei kuitenkaan ole.

Vihannekset ja kasvikset tulisi puolestaan kypsentää, sillä raakoina ne eivät sula toivotusti koiran elimistössä.

Perusvaatimuksena voinee pitää sitä, että ruoka tarjoaa jahtikaudella runsaasti energiaa, on ravintoarvoiltaan kohdallaan ja sitä on tarjolla riittävästi. Eikä tämä tarkoita jättimäisiä kerta-annoksia. Maha täynnä on vaikea juosta, ja joka ei usko, voi kokeilla itse.

Isäntä ja koira kisaavat eri sarjoissa

Perusta metsällä jaksamiseen ja jahdin rasituksista toipumiseen rakennetaan ruokakupin äärellä. Tarvitaan rasvaa, proteiinia, hiilihydraatteja, kuituja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Vai tarvitaanko?

Koiran kannalta vastaus on kyllä. Täsmällinen totuus löytynee määrän ja laadun kohtaamispisteestä, jota tavoitetellaan kulutus huomioiden. Ruokinta on myös tekniikkalaji. Harjoituskaudella ruoan vaatimukset nousevat lepoon verrattuna, mutta jahtikaudella kulutus on huipussaan, joten niin pitäisi olla ravinnonkin.

Koiran kuntohuippu pyritään ajoittamaan jahtikaudelle ja huipulla pysyäkseen on myös syötävä.

Isännän ja koiran vertailu voi tuntua vitsikkäältä, mutta peiliin katsomalla saa viitteitä sen järkevyydestä ravintopolitiikan saralla. Todennäköisesti jo pelkät naamat näyttävät jo niin erilaisilta, että samankaltaisuutta ei kannata olettaa ruoansulatukseltakaan. Mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle, ei ainakaan yhtä hyvin.

Työpaikkalääkäri tyrmää lähes poikkeuksetta runsaan rasvan ja usein nautittavan punaisen lihan isännältä, mutta koiran kuppiin molemmat kelpaavat.

Metsästyskoiran ruokinta

Hiilihydraattitankkaus viljatuotteilla ei esimerkiksi ole nykytietämyksen valossa koiran kannalta hyvä idea. Siitä voi olla pikemminkin haittaa. Pasta voi maistua isännälle päivällipöydässä, mutta vastaavaa ruokakoostumusta ei koiralle kannata tarjota, vaikka edullisen valmisruokapakkausen tuoteselosteen perusteella voisi niin luulla.

Viljatuotteita on yllättävän monen valmisruoan ainesluettelossa varsin tuntuvasti, mutta ratkaisua  ei välttämättä ole tehty koiran eduksi. Valinta tehdään usein hinta edellä, eli viljatuotteita käytetään reilusti edullisena täyteaineena ja koostumuksen rakentajina. Pannaan hiilihydraatit eivät silti automaattisesti jouda. Niillekin on paikkansa, mutta määrä ja laatu huomioiden.

Kalaöljystä hyötynevät sen sijaan molemmat, ellei isäntää vaivaa kihti, joka saattaa äityä moisesta tankkauksesta. Monen öljyn seassa on kalan lisäksi krillistä tiristettyä äyriäisöljyä, jonka soveltuvuus nivelvaivaiselle jakaa mielipiteitä.

Monet hyödylliset omega-3 öljyt puolestaan ovat sekoitus eläin- ja kasviperäisiä öljyjä. Yhdistelmä ei välttämättä ole maukas, mutta sentään terveellinen. Molemmille.

Humoristisvaikutteinen vertailu ihmisen ja koiran välillä kannattaa lopettaa suosiolla tähän. Tai ehkä aiemminkin.

Valmisruoka ei ansaitse moitteita

Valmisruokia ei kuitenkaan käy yksinomaan moittiminen. Laajasta valikoimasta löytyy myös runsaasti oivallisia tuotteita, joissa on huomioitu energian ja sen lähteiden lisäksi myös kotikonstein vaikeammin annosteltavat hivenaineet ja vitamiinit ansiokkaasti. Vaivattomuuden saralla valmisruoka on ylivoimainen voittaja vaihtoehtoihin verrattuna.

Koira oppii ja tottuu monenlaiseen ruokaan, mutta sipsikaljavegaania siitä ei kannata tehdä. Koira on lähtökohtaisesti lihansyöjä. Rasvaa ei koiran ravinnossa kannata vältellä, mutta pelkkää lihaa tarjoamalla ei pitkälle pötkitä. Toimivin kokonaisuus vaikuttaa olevan yhdistelmä kuivamuonaa ja tuoreravintoa.

Yleistykset toimivat yleensä, kuten niillä on tapana, tai eivät lainkaan. Yhtä totutta on kuitenkin vaikea löytää tässäkään asiassa. Esimerkiksi herkkyyksistä tai suoranaisesta allergiasta kärsivän koiran ruokinta on huomattavasti mutkikkaampaa kuin perusterveen.

Metsästyskoiran ruokinta

Samaa ympäri vuoden?

Ruokavalion muuttaminen jahtikauden jälkeen jakaa niin ikään mielipiteitä. Kovin mittaviin muutoksiin ei todennäköisesti ole tarvetta, mutta kulutuksen lasku on hyvä huomioida kupeiden sijaan kupissa. Jahtikaudella tuhdimpi eväs ja annos on taatusti tarpeen, mutta lepokaudella ei. Varsinaisia makuelämyksiä ja vaihtelua koira ei kaipaa, vaikka niin olisikin mukava ajatella.

Ruoan lisäksi tarvitaan myös juotavaa. Vesi voitelee hyvin, mutta kaikille se ei maistu, ellei sekaan lisää makua.

Kuivamuonan turvottaminen liottamalla auttaa niukasti juomaa tankkaavan koiran nesteytyksessä ruokailun ohessa huomaamattomasti. Lisättyä suolaa tai sokeria koira ei kaipaa, vaikka sen saa opetettua latkimaan vaikka keltaista Jaffaa.

Tyystin koirilta kiellettyjen suuhunpantavien listalta löytyy monta äkkiseltään jopa harmittomalta vaikuttavaa tuotetta, kuten avokado, kofeiini, ksylitoli, sipulit, suklaa, suola, viinirypäleet ja rusinat sekä alkoholi.

Koiran kannalta nämä kaikki ovat kuitenkin huonoja vaihtoehtoja, jopa haitallisia, eikä eläinlääkärin apuun turvautumista edellyttävän määrän tarvitse olla välttämättä edes kovin suuri.

Metsästyskoiran ruokinta – tarvitaanko palautusjuomaa?

Jahdin jälkeisen palautusjuoman antaminen koiralle voi kuulostaa vitsiltä, mutta sitä se ei ole. Sporttijuomasta ei kuitenkaan ole kyse, vaikka veteen sekoitettava maltodekstriini on monelle punttisalilla tavoitteellisesti treenaavalle ihmisellekin tuttu tuote.

Aiemmassa metsästyskoiran ruokintaa käsittelevässä artikkelissamme aiheeseen perehdyttiin MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkija ja valjakkoajaja Riitta Kempen opastuksella. Kempe on perehtynyt urheilu- ja metsästyskoirien ruokintaan sekä ruokavalioon. Lisäksi otettiin selvää ruokintatekniikasta ja Jahti & Vahti valmiskoiranruokien soveltuvuudesta metsästyskoirille.

Ruokatestaajana toimineen aktiivisen hirvikoiran jahtipäivään kuului myös palautusjuoma. Linkki artikkeliin löytyy tästä.

Lue myös: Rajavartioston terveiset: ei koiria metsälle rajan lähellä – jo 11 metsästyskoiraa Venäjälle