Alamme lähestyä sitä vuodenaikaa, jolloin ainakin veneettömällä vapakalastajalla on vaikeuksia keksiä, mihin pääsisi järkevällä tavalla vieheitä uittamaan ja mistä olisi vieläpä mahdollisuus saaliiseen.
Viikko 45
Mitä: Haukia, ahvenia, kirjolohia, kuhaa…
Mistä: Metsälammelta, kirjolohipaikoista, koskilta, salmista
Millä: lipat, liitsit, lusikat, vaaput
Muista: uita vieheitä hitaasti ja salmipaikoissa panosta pohjaan.
Kaikki riippuu tietenkin siitä, missä päin asuu ja millä tavalla säät sattuvat maan eri osia koettelemaan. Lapissa olosuhteet ovat takuulla aivan erilaiset kuin etelärannikolla. Paljon pienempikin maantieteellinen haarukka usein riittää isojen erojen löytämiseen.
Vaikka viime talvi oli yksi leudoimmista ja jäättömimmistä ikinä, kävin kuitenkin ensimmäisen kerran pilkillä Tampereella jo marraskuun 8. päivänä. Tämän teki mahdolliseksi lyhyt pakkasjakso loka-marraskuun vaihteen tienoilla.
Paikkana oli metsälampi ja jäätä viitisen senttiä. Sittemmin nuo jäät sulivat pois ja taisivat tulla takaisin vasta joskus vuodenvaihteen tuolla puolen.
Jos siis hyvin käy, ainakin pienvesille saattaa päästä pilkille jo varhain.
Todennäköisempää kuitenkin on, että jäiden tulo vetkuttelee vielä tovin jos toisenkin. Pahimmassa tapauksessa vetten katteena on sentin parin riite, joka estää niin veneilyn, rantakalastuksen kuin pilkkimisenkin.
Edellisessä kalastusvinkissä esittelimmekin jo laituripilkinnän. Tässä muutamia vaihtoehtoja lisää etenkin veneettömälle kalastajalle.
Metsälampi: Hidasta uittoa
Jos lämpötilat ovat pysytelleet plussan puolella, metsälammet tarjoavat mukavan piipahduskohteen.
Hauet ja ahvenet ovat vielä narrattavissa, joskin erityisesti ahvenet ovat vetäytyneet jo hiukan syvemmälle, pois rantojen tuntumasta. Hauki saattaa vielä rantamatalassa viihtyä.
Uita vieheitä korostetun hitaasti.
Ahvenelle tehokkaita ovat pikku jigit, joiden pään painoksi riittää vain pari kolme grammaa. Toki myös vavan ja siiman pitää olla kyllin hentoja tällaisten ultravieheiden tarjoilemiseen.
Hauelle puolestaan kaikenlaiset jo hitaalla kelauksella eloon virkoavat vieheet ovat hyviä.
Nyt voi paremmin vaappujakin käyttää, kun suurin osa vesikasveista makaa lakastuneena pohjalla. Kelaile verkkaisesti ja pysäyttele välillä.
Kirjolohilampi: Rantojen tuntumaan
Kirjolohilampi saattaa tarjota hienon marraskuisen luontoelämyksen. Pahin ihmisvilinä on loppunut, joten lampea pääsee parhaimmillaan kalastamaan yksin.
Vaikkei istutuksia ole ehkä tehty lähiaikoina, kalat ovat ehtineet rauhoittua viehetulitukselta. Ja kuten tunnettua, lohikalat ovat aktiivisia kylmässä vedessä.
Ennen luvan ostamista ja paikalle matkustamista kannattaa kuitenkin varmistua, ettei jääriite ole ehtinyt lammen pinnalle pilaamaan reissua.
Pienet suojaisat metsälammet voivat jäätyä jo yhden kipakamman pakkasyön ansiosta kalastuskelvottomiksi.
Kohteesta toki riippuu, mutta tähän vuodenaikaan kirjolohen tavoittaa usein matalasta vedestä ja rantojen tuntumasta.
Poukama, johon tuuli on painanut syksyn viimeisiä hyönteisiä ja mahdollisesti vähän lämpimämpää vettä, saattaa osoittautua paikaksi, jossa saaliskiintiö täyttyy nopeasti.
Vieheenä voi toimia vaikkapa verkalleen uitettu pieni liitsi tai kaikkien tuntema viiden sentin Räsänen.
Kosket: Miedompaan virtaan
Osa koskista on tähän aikaan vuodesta rauhoitettu, osa taas kalastettavassa kuosissa.
Viimemainituille kannattaa lähteä kirjolohta jahtaamaan, sillä sitä lajia eivät kuturauhoitukset tai uhanalaisuudet koske.
Monilla koskilla istutukset ovat jo tältä kaudelta loppuneet, joten helppoja kaloja ei ole enää jaossa.
Toisaalta pyyntipaineen väheneminen helpottaa vanhojen viisaiden höynäyttämistä. Päivänkin rauhassa ollut koski saattaa yllättää anteliaisuudellaan.
Kylmä vesi saa kirjolohet siirtymään hiukan miedompivirtaisiin kosken osiin, vaikkei kesältä tuttuja ottipaikkojakaan kannata vielä hylätä.
Eikä kesällä toimineita vieheitäkään, sillä Räsäset, Salmo Hornetit, Lotto-lipat ja liitsit ovat käypäisiä edelleen, kunhan ne saadaan kulkemaan hitaahkosti pohjan tuntumassa. Siimaan joutuu siis ehkä lisäämään hiukan painoa.
Salmet: Panosta pohjaan
Salmissa vesi usein virtaa, varsinkin jos kysymys on isompien reittivesien tai merenrannikon salmista.
Monesti kapeikon yli kulkee myös maantiesilta, joka tarkoittaa paikan helppoa saavuttamista esimerkiksi autolla.
Kuten tiedämme, virtaus estää jäiden muodostumista ja vetää puoleensa pikkukaloja sekä niitä saalistavia petoja, vielä tähänkin aikaan vuodesta.
Ahven, hauki ja kuha ovat todennäköisimpiä vieheenmaistelijoita, voipa tuurilla taimenkin sattua kohdalle.
Koska siltojen juurella saattaa olla monenlaista sinne kuulumatonta roinaa polkupyöristä alkaen, on pohjakalastuksessa syytä olla varovainen ja aloittaa vähemmän arvokkailla vieheillä.
Kun turvalliset uittoreitit ovat selvillä, pohjakerroksiin kannattaa panostaa, sillä siellä kalatkin ovat.
Lisää vinkkejä:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
► Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
► Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
► Viikko 32: Jigailua onkivavalla
► Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
► Viikko 34: Puronieriäjahtiin Kemijoelle
► Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
► Viikko 36: Ota kalastusvälineet ruskaretkelle
► Viikko 37: Syysahventa jahtaamaan
► Viikko 38: Syysretki metsäjärvelle
► Viikko 39: Suurhaukea mereltä
► Viikko 40: Kirjolohi nappaa istarilammelta
► Viikko 41: Meritaimen kutsuu rannikolle
► Viikko 42: Hidasta jigailua rantamatalassa
► Viikko 43: Lokakuussa kuhastamaan
► Viikko 44: Jäitä odotellessa laituripilkille
/