Valkohäntäpeuran taival Suomessa sai alkunsa 1930 luvulla lahjoituksesta, jonka takana olivat amerikansuomalaiset metsästäjät. Entisen kotimaan hirvieläinriista oli ammuttu lähes olemattomiin, joten lahjan antajat pohtivat valkohäntäpeuran kohentavan riistatilannetta kokonaan uudella lajilla.

Matkaan lähetetyistä lahjaeläimistä kolme kuoli matkalla, mutta viisi yksilöä selvisi Suomeen Vesilahdelle saakka. Aluksi valkohäntäpeurat pidettiin aitauksessa Laukon kartanon mailla, mutta osan livistettyä tarhasta vapauteen, laskettiin loputkin omille teilleen.

Valkohäntäpeura

Alkuperäistä peurapopulaatiota täydennettiin myöhemmin muutamilla siirtoyksilöillä geenipohjan laventamiseksi, mutta periaatteessa nykyinen peurapaljous on peräisi tuosta alkuviisikosta.

Valkohäntäpeura lisääntyy tehokkaasti

Suomen riistakeskus ja Luonnonvarakeskus arvioivat viime metsästyskauden jälkeen talvehtivan valkohäntäpeurakannan kooksi peräti 109 000 yksilöä. Ja kun tähän lasketaan mukaan arvio kesän aikana syntyneistä vasoista, on selvää, että peurakanta huiteli syksyn jahtikauden alla selvästi yli 160 000 yksilön yläpuolella.

Ei ihme, että monen mielestä peuroja on liikaa. Kannan harvennus on uskottu metsästäjien kontolle. Tällä kaudella pyyntiupia on myönnetty peräti 63 260. Määrää voi pitää ennätyksellisenä, mutta tiheimmillä peura-alueilla sen ei välttämättä ole vielä riittävä kannan kasvun leikkaamiseen.

Valkohäntäpeura

Eniten närää valkohäntäpeurat herättävät liikenteessä. Vuoden 2019 kaikkiaan 13 433 riistakolarista yli puolet ajettiin pahki valkohäntäpeurojen kanssa.

Vakuutusyhtiön avion mukaan yhden kolarin kustannukset asettuvat keskimäärin 4 000 – 5 000 euron väliin. Henkilövahinkoja sattuu peurakolareissa vain harvoin, sillä pienen kokonsa ansiosta peura päätyy usein auton alle törmäyksen jälkeen. Kookkaampi hirvi rysähtää auton päälle.

Valkohäntäpeurat tekevät vahinkoa myös viljelyksillä, kasvimailla ja pihoissa. Metsissä vahingot ovat  esimerkiksi hirviin verrattuna vähäisiä.

Valkohäntäpeura

Kolarin sattuessa soita 112

Peurakolarin sattuessa tulee tarttua puhelimeen ja soittaa 112. Hätäkeskus järjestää paikalle SRVA-henkilöstöä. Suurriistavirka-apu on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä organisaatio, jonka puitteissa paikalliset metsästäjät ja koiranohjaajat  tarjoavat poliisille apua suurristakolarin loppuselvityksessä. Poliisi tulee paikalle vain, jos on tapahtunut henkilövahinkoja, tarvitaan liikenteenohjausta tai onnettomuus on kokoluokaltaan suuri.

Suurin peurakolaririski osuu tilastojen valossa marraskuulle. Eniten kolareita ajetaan siellä, missä peurakanta on tihein, eli Manner-Suomen osalta Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Myös Satakunta ja Kanta-Häme ovat edustettuina tilastokärjen tuntumassa.

Valkohäntäpeura

Lisää valkohäntäpeurakolareista voit lukea Tekniikan Maailman artikkelista ”Viiden tonnin kohtaaminen”. Erä ja Tekniikan Maailma kuuluvat Otavamedian lehtivalikoimaan.

Lue myös:  Kenelle kuuluvat hirven jättösarvet ja kuolleena löydetyn suurpedon nahka?