Vuonna 2009 Suomen rannikolle ilmaantunut, taskurapuihin kuuluva pienikokoinen liejutaskurapu jatkaa levittäytymistään. Alun perin Naantalin vesiltä havaittu vieraslaji on levittäytynyt jo laajalti Saaristomerelle, jossa kanta on runsain, kertoo Suomen ympäristökeskus.

Liejutaskuravun  levinneisyys idän suuntaan pysyi vuosikymmenen ajan Saaristomerellä, mutta tänä kesänä havaintoja on alkanut tulla idempää aina Hankoniemeltä asti.

Ravut ovat levinneet myös Pohjanlahdella, jossa pohjoisimmat havainnot ovat Rauman seudulta, ja lisäksi laji elää myös Ahvenanmaan vesillä.

Tutkijat Katriina Könönen ja Maiju Lehtiniemi SYKEstä muistuttavat, ettei taskurapuja saa siirtää alueelta toiselle ja että havaitut yksilöt tulisi poistaa merestä.

Liejutaskurapu

Liejutaskurapuhavainnot levittäytyvät pitkin rannikkoa. Kuva: Luke.

Liejutaskurapu salamatkustaa laivoissa

Liejutaskuravun alkuperä on Pohjois-Amerikassa. Samalta seudulta meille on laivojen painolastivesien mukana kulkeutunut muitakin äyriäislajeja, kuten sirokatkarapu ja tiikerikatka, jotka nekin ovat jo monin paikoin hyvin runsaita etenkin Suomenlahdella.

Yhteistä lajeille on se, että ne viihtyvät murtovesissä, eivät ole kovin vaateliaita ja lisääntymispotentiaali on suuri.

Kerran runsastuttuaan niistä on lähes mahdotonta päästä eroon.

Liejutaskuravun voi sekoittaa kahteen muuhun vieraslajirapuun eli nuoriin villasaksirapuihin tai rantataskurapuihin.

Suurempikokoista villasaksirapua esiintyy vesissämme satunnaisesti, sekä rannikolla että Saimaan kanavaa pitkin kulkeutuneena myös Itä-Suomen järvissä.  Tänä vuonna villasaksiravuista on saatu muutamia kymmeniä havaintoja pitkin Suomen rannikkoa Perämerta myöten.

Villasaksirapu kuuluu EU:n haitallisten vieraslajien listalle ja havaitut yksilöt tulisi poistaa vesistöstä. Atlantilta kotoisin olevaa, kolmatta taskurapulajia, rantataskurapua on löydetty vain muutaman kerran satamien läheltä.

– Liejutaskuravulla ei ole villasaksi- ja rantataskuravulle tyypillisiä selviä nystyjä otsalla, kuoren etureunassa, vaan keskellä on pieni lovi. Aikuisen liejutaskuravun selkäkilpi on suurimmillaan noin 2 senttimetriä leveä. Sen väri vaihtelee ruskeasta oliivinvihreään ja etenkin alapuolella on läikikkyyttä. Saksien reunat ja alapinta ovat usein vaaleat. Oikeanpuoleinen saksi on tyypillisesti toista suurempi, kertoo tutkija Katriina Könönen.

Liejutaskurapu

Helmuts Rudzītis from Rīga, Latvia, CC BY-SA 2.0,

Vieras vaikuttaa paikalliseen ekosysteemiin

Liejutaskurapu elää matalilla rannoilla. Se kaivautuu liejuun tai hakee suojaa kivien, levien ja kasvillisuuden seasta. Runsastuttuaan liejutaskurapu voi vaikuttaa alkuperäisiin Itämeren lajeihin. Liejutaskurapu on hyvin kaikkiruokainen ja syö muun muassa äyriäisiä, kotiloita, simpukoita ja erilaisia matoja.

– Liejutaskuravut vähentävät tehokkaasti rakkohaurun pinnalla eläviä äyriäisiä ja kotiloita, jotka pitävät rakkohaurun puhtaana muista levistä. Siitä voi olla haittaa koko rakkohauruyhteisölle”, kertoo Maiju Lehtiniemi.

– Liejutaskuravut voivat myös tukkia vedenottamoita ja häiritä kalastusta syömällä kaloja verkosta. Toisaalta ravut ovat muiden eläimien ravintoa. Niitä onkin jo löytynyt esimerkiksi lintujen ja kalojen vatsoista.

Mikäli epäilee tavanneensa liejutaskuravun tai jonkun muun vieraslajin, kannattaa havainnosta ilmoittaa kansallisessa vieraslajiportaalissa. Havaintoilmoitukseen on hyvä liittää mukaan mahdollisimman tarkka lähikuva vieraslajista.

Lähde: Suomen ympäristökeskus  Grafiikka: Luonnonvarakeskus Kuvat: Helmuts Rudzītis from Rīga, Latvia, CC BY-SA 2.0, via Wikimedia Commons ja Katriina Könönen, Suomen ympäristokeskus

Lue myös: Lisää lajeja vieraslajilistalle – pyynti muuttuu kesäkuussa