Uusien vesivoimaloiden tukeminen sai yli 150 eurooppalaista luonto- ja ympäristöjärjestöä vetoamaan EU:hun julkisen tuen poistamiseksi uusilta vesivoimaloilta, kertoo WWF Suomi.

Järjestöt perustelevat vaatimusta muun muassa sillä, että suhteutettuna voimaloiden mahdollisesti tuottamaan energiamäärään ne aiheuttavat valtavaa tuhoa vaelluskaloille ja muulle luonnolle.

Järjestöjen mukaan vesivoiman tukeminen on räikeästi vastoin EU:n luonnon monimuotoisuus- sekä vesientilatavoitteita ja alkuvuodesta EU:ssa hyväksyttyä kestävän talouden tiekarttaa. Ympäristöjärjestö WWF:n laatima Hydropower manifesto -julkilausuma luovutetaan EU:lle tänään.

Vaelluskalojen tilanne Euroopassa, Suomi mukaan lukien, on huono, vaikka muutamia valonpilkahduksiakin on havaittu. Esimerkiksi erittäin uhanalaisen Saimaan järvilohen kerrotaan lisääntyvän ilman ihmisen apua pitkän tauon jälkeen.

Tänä vuonna julkaistun Living Planet -indeksin mukaan vaelluskalapopulaatiot ovat pienentyneet Euroopassa keskimäärin 93 prosenttia vuodesta 1970.  Lohen lisäksi vaelluskaloja ovat esimerkiksi ankerias ja taimen.

Saimaan järvilohi

–Euroopassa on selvitysten mukaan eniten jokia katkovia esteitä koko maailmassa. Myös Suomessa merkittävimmät vaelluskalavesistöt Tornion-, Simo-, sekä Teno- ja Näätämöjokea lukuun ottamatta on padottu vesivoimatuotantoon niin, ettei vaelluskalojen elinmahdollisuuksista ole huolehdittu. Samalla olemme menettäneet merkittävän osan vaelluskalakannoistamme, kertoo WWF Suomen ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen.

Euroopan viimeiset vapaat joet

EU:n alueella on yli 19 000 vesivoimalaa. Suunnitteilla tai jo rakenteilla on yli 5 500 vesivoimalaa. Vaikka valtaosa olemassa olevista ja suunnitelluista vesivoimaloista on teholtaan alle 10 megawattia, ja niitä voi siten pitää pieninä, niiden ympäristövaikutukset ovat luonnonsuojelujärjestön mukaan merkittäviä. Uusien vesivoimaloiden tukeminen nähdään yksin omaan huonona ratkaisuna ympäristön kannalta.

– Jos suunnitteluvaiheessa olevat uudet voimalat rakennetaan, ne tuhoavat Euroopan viimeiset vapaana virtaavat joet, Sampsa Vilhunen toteaa.

Uusien voimaloiden merkitys energiantuotannolle on ympäristöjärjestön mukaan kokonaisuutena varsin vähäinen. Vaikka kaikki suunnitellut yli 5 500 vesivoimalaitosta rakennettaisiin, vesivoiman osuus EU:n sähköntuotannosta nousisi 10 prosentista vain 11,2–13,9 prosenttiin.

EU-maat ovat sitoutuneet vesipuitedirektiivillä saattamaan vesistönsä hyvään ekologiseen tilaan. Hyvä ekologinen tila tarkoittaa esteettömiä vesistöjä, joissa on elämää ja joiden vedenlaatu on hyvä. Tällaisia vesistöjä on Euroopan sisävesistä reilusti alle puolet.

– Tavoitteen saavuttamisvuotta on jälleen siirretty, nyt vuoteen 2027. On selvää, ettei sitä saavuteta edes tuolloin, jos vesivoimarakentamista jatketaan voimayhtiöiden suunnitelmien mukaan, Vilhunen sanoo.

EU:n pieniä vesivoimalaitoksia rahoitetaan huomattavasti julkisista varoista. Vuosina 2016 ja 2017 EU-maat rahoittivat vesivoimahankkeita yli 4,2 miljardilla eurolla. Tämä tapahtui enimmäkseen syöttötariffien kautta, mutta myös vihreiden sertifikaattien ja investointitukien avulla.

Vuonna 2018 Länsi-Balkanilla 70 prosenttia uusiutuvan energian tuista käytettiin pienimuotoisiin vesivoimahankkeisiin, jotka tuottivat vain 3,6 prosenttia sähkön kokonaismäärästä.

– Jos ympäristölle haitalliset vesivoimatuet EU:ssa lopetetaan, ei ainakaan niiden kautta kannusteta vesivoiman lisärakentamiseen, Vilhunen painottaa.

Kemijoen Taivalkosken voimalaitos. Kuva: Kemijoki Oy

Hallitusohjelmassa lupaus

Suomen hallitusohjelmassa luvataan päivittää vesilakia siten, että velvollisuus huomioida vahinkoja kalataloudelle ulotettaisiin myös niihin vesivoimalaitoksiin, joista tämä velvoite puuttuu. Ohjelmassa luvataan myös purkaa vaelluskalojen nousuesteitä ja kunnostaa kalojen lisääntymisalueita.

– Ollaan oikealla tiellä, kun vesivoimaloiden julkisia tukia ohjataan uuden vesivoiman sijaan vaelluskalojen reittien kunnostamiseen ja nousuesteiden poistoon, Vilhunen kiittää.

Valtio-omisteisen Kemijoki Oy:n Sierilän vesivoimalahanke on Vilhusen mukaan kuitenkin hallitusohjelman hengen vastainen. Suunnitellun voimalaitoksen rakentaminen tarkoittaa, että Kemijoen viimeisten kahlitsemattomien koskien paikalle syntyisi noin 30 kilometriä pitkä patoallas.

– Korkeimman hallinto-oikeuden Sierilää koskevassa päätöksessä vuodelta 2017 ei lähtökohtaisesti edellytetä kulkureittiä kaloille. Päätös ei ole tästä ajasta, eikä edusta niitä arvoja ja asenteita, joita virtavesien ja uhanalaisten vaelluskalojen osalta Suomessa tällä hetkellä korostetaan. Yhtiö voi edelleen jättää voimalan rakentamatta ja Suomen valtio osakkeenomistajana tätä päätöstä halutessaan edistää, Vilhunen painottaa.

Lähde: WWF Suomi Kuvituskuvat: Otavamedian arkisto/Petri Kaipiainen ja Kemijoki Oy