Saimaan järvilohi on vihdoin positiivisten uutisten aiheena. Luonnonvarakeskus on selvittänyt tutkimuksessaan, onko Saimaan järvilohen luontaisen lisääntymisen palauttaminen mahdollista kannan elinkelpoisuuden ja geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Ja odotettu vastaus on myöntävä.

Vuosina 2013–2020 toteutetun tutkimuksen tulokset osoittavat, että äärimmäisen uhanalainen Saimaan järvilohi on saatu lisääntymään luonnossa.

Tulokset todennettiin kunnostetussa kutujoessa ja samalla havaittiin, että järvilohien jälkeläisten perinnöllistä monimuotoisuutta on saatu lisättyä.

Puitteet kuntoon Ala-Koitajoella

Saimaan järvilohen tärkeimpiin entisiin kutujokiin kuuluvassa Ala-Koitajoessa on parannettu joen virtaamaa lisäämällä veden juoksutusta vuodesta 2013 alkaen.

Luke ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen Järvi-Suomen kalatalouspalvelut ovat yhteistyössä kunnostaneet sopivaa elinympäristöä järvilohelle rakentamalla jokeen kutu- ja poikassoraikkoja. Toimenpiteiden myötä järvilohen on havaittu kutevan alueella jälleen.

Lisäksi uusien, luonnossa syntyvien Saimaan järvilohien geneettistä muuntelua pyrittiin tutkimuksessa lisäämään siirtämällä Pielisjoessa sijaitsevasta Kuurnasta pyydettyjä kutukaloja sekä Luken Enonkosken ja Paltamon laitoksissa kasvatettuja emokaloja kunnostetuille kutualueille.

Kutemaan siirrettyjen emokalojen geneettistä muuntelua on saatu siirtymään hyvin luonnossa selviytyvään jälkeläispopulaatioon.

– Näin järvilohi ei ole enää pelkästään laitosviljelyn varassa, vaikka Ala-Koitajoen luontainen vaelluspoikastuotanto ei vielä riitäkään täydellisen luonnonkierron syntymiseen, kertoo Luken erikoistutkija Jorma Piironen.

Saimaan järvilohi DNA-tutkimuksissa

Luonnonvarainen lisääntyminen säilyttää kuitenkin alkuperäistä järvilohen geneettistä monimuotoisuutta paremmin kuin pelkkä laitosviljely.

Geneettinen monimuotoisuus on lajien säilymisen edellytys. Riittävän geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen edellyttää tietoa siitä, kuinka paljon perinnöllistä muuntelua populaatiossa on sekä siitä, kuinka läheistä sukua yksilöt ovat. Tutkijat analysoivat nämä evänäytteistä analysoidun DNA:n avulla, Luonnonvarakeskus kertoo tiedotteessaan.

– Saimaan järvilohipopulaation geneettinen muuntelu on selvästi vähäisempää kuin merilohella, mikä on seurausta populaation pitkään jatkuneesta pienestä koosta. Tämän vuoksi sen perinnöllisen monimuotoisuuden säilymiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, Piironen sanoo.

Emokaloista 53 prosentilla havaittiin jälkeläisiä luonnossa. Luonnosta pyydettyjen emojen lisääntyminen kunnostetulla alueella onnistui kuitenkin paremmin. Laitoksessa kasvatettujen emokalojen poikasia havaittiin vain 16 prosentilla siirretyistä emoista, kun luonnosta pyydetyillä emoilla havaittiin jälkeläisiä 69 prosentilla.

Yksilöiden sukulaisuuden tunnistuksen perusteella kalanviljelylaitoksessa tehtävää järvilohen viljelyä voidaan tehostaa siten, että viljely ylläpitää perinnöllistä monimuotoisuutta paremmin.

Lähde: Luonnonvarakeskus Kuvitus: Otavamedian arkisto/Petri Kaipiainen

Lue myös: Tenojoen lohet vähissä – aallonpohja sai jatkoa