Retkiratsia Nuuksion kansallispuistossa!

Kielitoimiston sanakirjan mukaan ratsia on poliisin suorittama yllätystarkastus ja Wikipediassa puhutaan poliisioperaation tapaisista viranomaisoperaatioista.

Historiallisesti ratsioiksi kutsuttiin – väittää Wikipedia – ryöstöretkiä, joita arabialaiset paimentolaisheimot tekivät Bysanttiin.

Retkiratsia ei ole ehkä sellainen, ryöstöretki retkeilijäheimoihin. Tarkoituksena ei ole ryöstää ketään, ei edes sakottaa, vaan valistaa. Kertoa, miten kansallispuistossa kannattaa retkeillä.

Etukäteen ajateltuna ratsian ajankohta ei tunnu parhaalta mahdolliselta. Lokakuinen lauantai on harmaa ja pilvinen. Vesisade tuntuu vaanivan kulman takana.

Retkeily_nuuksio

Haukkalammen parkkipaikalla oli tungosta ja liikenteenohjaajia tarvittiin opastamaan tulijat tyhjille autopaikoille.

Haukkalammen parkkipaikka poistaa epäilykset huonosta H-hetkestä. Alue on täynnä autoja ja parkkipaikalle pitää jonottaa. Liikenteenohjaajat etsivät tulijoille auton kokoisia reikiä.

Matkalla opastuvalle, ratsian ”käskynjakopaikalle”, vastaan kävelee kymmeniä retkeilijöitä, ryhmiä ja yksittäisiä kulkijoita ja lähes samanlainen virta valuu kohti puistoa. Käsillä on syyslomaviikon viimeinen lauantai, eikä pieni sade tai sen uhka näytä vaikuttavan luontoliikkujien aktiivisuuteen.

Ihmisten määrä itse asiassa älllistyttää, paitsi ei Metsähallituksen erikoissuunnittelijaa Joel Heinoa. Hän on huolehtinut paikalle liikenteenohjaajat ja tietää, että Nuuksiossa samanlaisia päiviä tai iltoja on nähty pitkin vuotta.

retkeily_nuuksio

Telttaleiri Haukkalammen länsirannalla näyttää olevan kunnossa.

Ennätykset menevät rikki

Viime vuonna Nuuksion kansallispuistossa kävi laskureiden mukaan 330 000 retkeilijää. Korona on lisännyt liikennettä. Kävijämäärät ovat lisääntyneet, eivät yksin Nuuksiossa vaan joka puolella Suomea.

Houkuttelen Heinoa kaivamaan takataskustaan lukuja. 400 000 käyntiä ei ole – takapuolituntumalla tempaistuna – Nuuksiossa tänä vuonna kaukana. Prosentuaalisesti vielä enemmän  on ehkä noussut (tai nousemassa) Sipoonkorven kansallispuiston kävijämäärä.

– Sipoonkorvessa on jo 150 000 kävijää täynnä ja 200 000 voi mennä tänä vuonna rikki.

retkeily_nuuksio

Huomautuksen paikka. Nuotio on tehty valmiiseen kivikasaan virallisen paikan läheisyyteen.

Vertailun vuoksi: vuonna 2019 Sipoonkorvesta laskettiin 110 000 retkeilijää. Tai käyntimäärää, kuten Metsähallitus asian tilastoissaan ilmaisee.

Suomalaisen luonnon puolesta voi olla vain iloinen. Kotimaa on vielä toistaiseksi ”in” ja sosiaalinen media on täynnä toinen toistaan hienompia kuvia komeista maisemista ja sieluun sattuvista auringonlaskuista.

Mutta mitä enemmän ihmisiä maastossa käy, sitä enemmän siellä näkyy myös ympäristön kannalta kielteisiä ilmiöitä. Kaikilla kävijöillä ei ole tietoa tai ymmärrystä siitä, mitä metsässä voi tehdä.

Että kaikki ei ole sallittua ja erityisesti luonnonsuojelualueilla, kuten kansallispuistoissa, on järjestyssäännöt, joita pitäisi noudattaa.

Satoja nuotiopaikkoja

Kun Nuuksion kävijöitä pyydettiin kesällä merkitsemään Metsähallituksen sosiaaliseen karttapalveluun, Retkikompassiin kaikki havaitsemansa ei-viralliset-nuotiopaikat, niitä kertyi 244 kappaletta. Epävirallisia nuotiopaikkoja on itse asiassa vielä enemmän, sillä kaikkia ei ole löydetty tai merkitty palveluun.

Eikä metsään synny pelkästään laittomia nuotiopaikkoja, vaan niiden läheisyydestä kaadetaan tai katkotaan puita, vaikka säännöt kieltävät sen yksiselitteisesti. Telttaillakin saa vain telttailualueilla ja roskattomuus on valttia.

Ja mielellään puistossa pitäisi käyttäytyä ja olla hiljaa – tai ainakin hillitysti.

– Nuuksiossa on ollut aina bileitä ja meteliä, mutta palautteen perusteella meteliä on ollut tänä vuonna paljon enemmän, Joel Heino kertoo.

Heinäkuussa poliisi joutui lisäämään alueella valvontaa häiriökäyttäytymisen vuoksi. Eniten valituksia häiriöistä tuli Mustalammelta.

retkeily_nuuksio

Mustalammen nuotiopaikalla on tässä vaiheessa kaikki kunnossa. Pimeällä lammen rannalta löytyi leiri, jonne oli tehty myös tulet. Retkeilijät selvisivät huomautuksella.

Selityksenä valmiit kivikasat

Ja osittain siksi me olemme nyt täällä, lähellä Mustalampea, jossa Retkiratsia illan aikana myös pyörähtää ja joka on Haukkalammen ohella yksi Nuuksion suosituimmista kohteista. Enkä ihmettele. Lähimmältä parkkipaikalta Mustalammen nuotiopaikoille on 700 metriä.

Luontoon on joskus lyhyt matka, vaikka molemmissa käsissä roikkuisi lähikaupan puuhapussi ja lasti kiliseviä retkieväitä.

Virallisina valvojina retkellä ovat Metsähallituksen Etelä-Suomen alueen erätarkastaja Tommi Suonpää sekä Länsi-Uudenmaan poliisin eräyhdyshenkilöt, vanhemmat konstaapelit Mika Heikkinen ja Niko Siivonen.

Perinteiset ratsiat ovat kaikille tuttuja, myös Suonpäälle, joka on entinen poliisi ja toimii erätarkastajanakin poliisivaltuuksilla. Retkiratsiat Nuuksiossa alkoivat sen sijaan vasta vuosi sitten ja viimeisin on pidetty keväällä, jolloin yhdelle henkilölle kirjoitettiin jopa sakko.

Retkiolosuhteissa törppöilystä selviää yleensä huomautuksella, sillä täällä ollaan pikemminkin neuvomassa ja kertomassa, miten kannattaisi toimia. Pelkkä poliisin puhuttelu on voimakas keino.

retkeily_nuuksio

Kivistä rakennettu laiton nuotiopaikka, jonka viereltä on katkaistu kelo istuimeksi.

Suonpään mukaan Nuuksiossa suurin ongelma ovat virallisten tulipaikkojen ulkopuolelle tehdyt kivikasanuotiot. Saman selityksen väärään paikkaan tehdylle nuotiolle hän on kuullut jo monta kertaa: ”kun siinä oli jo tulipaikka”.

– Länkytystä tietysti tulee, mutta ei normaalia enempää. Olen mieltänyt tämän asian niin, että jos tulien sytyttäjä ei selvästi kadu tekoaan, sitten tulee rangaistus.

Mika Heikkinen on Suonpään kanssa samoilla linjoilla. Ohjeistuksella yleensä mennään, mutta myös rikkomuksen laatua ja tekjän käytöstä täytyy punnita, kun mietitään poliisin mahdollista siirtymistä seuraamusvaiheeseen.

Seuraavalla tyylillä voi päästä pitkälle:

– Jos teosta on aistittavissa tahallisuus, eikä huomautus ole riittävä, Heikkinen linjailee.

Piittaamattomuus lisääntynyt

Piittaamattomuus on ehkä oikea termi nykymaailman henkiselle tilalle. Se näkyy liikenteessä, mutta myös luontokohteissa. Ja se, että nyt liikkeellä on entistä enemmän amatööriretkeilijöitä, ensikertalaisia, vasta harrastuksen aloittaneita.

Oma osansa on eräromantiikalla. Kun ollaan metsässä, sinne pitää vallalla olevan käsityksen mukaan tehdä nuotio, vaikka makkarat voisi paistaa keittimen pannulla ja keittää samalla kahvit.

Mutta ei. Nokipannukahveja ei voi keittää kuin nuotiolla. Mieluummin omalla, itse tehdyllä.

Yleisin erätarkastajalle heitetty kysymyskin koskee nuotioita ja sitä saako niitä tehdä muualle kuin virallisille paikoille. Ei saa, ainakaan Nuuksiossa, mutta silti nuotioita syntyy kuin sieniä sateella.

Kreikkalaiseen mytologiaan kuuluu käärme, Hydra, jolla oli yhdeksän päätä. Jos käärmeeltä hakkasi pään pois, tilalle kasvoi kaksi uutta. Hieman samalla tavalla taitaa syntyä laittomia nuotioita.

Lokakuun lopussa mytologiat ehkä murtuvat, kun WWF järjestää Nuuksiossa laittomien nuotioiden purkutalkoot. Tai sitten eivät murru.

retkeily_nuuksio

Erätarkastajien ja poliisin vaatimuksesta nuotioon on kannettu ämpärillinen vettä.

Tuli sammuu nuotiosta…

Haukkalammen länsireunalla erätarkastaja ja poliisit huomaavat pienen poikkeuksen yleisessä järjestyksessä ja suunta vaihtuu helsinkiläisten nuorten naisten nuotiolle ja me seuraamme vanavedessä.

Nuotio palaa melkein iloisesti, mutta nuoret eivät tunnu riemuitsevan tilanteesta. Virallinen nuotiopaikka on vähän ylempänä, muutaman kymmenen metrin päässä.

Heikkinen tarkastaa naisten henkilötodistukset, pitää lyhyen luennon hyvistä retkeilytavoista ja muistuttaa, mitä väärään paikkaan tehdystä nuotiosta voi pahimmassa tapauksessa seurata. Jos tekisimme ratsiaa kesäisissä olosuhteissa ja metsäpalovaroituksen aikaan, seuraamus olisi voinut olla toinen.

– Tässä vaihessa annetaan vain huomautus.

Viranomaisten määräyksestä nuoret joutuvat hakemaan ämpärin, kaatamaan nuotioon vettä ja varmistamaan, että tuli sammuu.

Paksu savu kirvelee silmiä ja ehkä myös mieltä.

retkeily_nuuksio

Yllätysvieraita iltanuotiolla! Tämäkin juttutuokio noudatti samaa kaavaa kuin muualla. Eli leppoisaa huulenheittoa puolin ja toisin. Jätesäkki penkin pielessä edustaa jo esimerkillistä toimintaa.

Kaikki roskat talteen

Haukkalammelta matka jatkuu Mustalammen kautta Holma-Saarijärvelle.

Tulilla istuu nuorten miesten seurue, joka ottaa virkavallan vastaan iloisesti. Nuotiopaikan reunalle on viritetty jätesäkki, johon miehet ovat keränneet omien sanojensa mukaan myös muiden retkeilijöiden jättämiä roskia.

Järven länsipäässä, nuotiopaikan lähellä on teltta, joka ei ole ihan oikealla paikalla, mutta riittävän lähellä virallista telttailualuetta. Teltassa majailee kaksi nuorta naista, jotka kertovat kuulleensa ratsiasta. Nuotiota he eivät tarvitse, sillä mukana on keitin. Teltta saa jäädä paikalleen.

Hetkeä aikaisemmin Suonpää ja Heikkinen olivat tutkineet kiikareilla järven eteläpuolella olevaa rantaa ja saaressa sijaitsevaa nuotiopaikkaa. Rannalla näkyi kalastajia, joilta lähdetään tarkastamaan lupia.

Saarelta kalastajia ei löydy, mutta sen takana laavulla on kaksi miestä, jotka tunnustavat saaneensa yhden hauen. Luvat ovat kunnossa älypuhelimessa. Nuotiossa palaa lähiympäristöstä löytyneitä puita, sillä liiteri on täysin tyhjä.

Suonpää antaa teon tällä kertaa anteeksi – lieventävät seikat tuntuvat jo pimeässä ja kosteassa lokakuun illassa – ja muistuttaa, että enempää puita ei kannata nyt ympäristöstä haalia. Heino lupaa, että huolto käy tuomassa lisää puita, mutta niitä on luvassa vasta alkuviikosta.

Maailma muuttuu nopeasti niin pimeäksi, että me perässähiihtäjät joudumme luopumaan leikistä. Otsalamppuja ei ole mukana ja viranomaiset jatkavat vielä Iso-Holmalle. Leveää soralla peitettyä polkua on helppo palata takaisin sivistykseen.

Matkalla vastaan tulee lisää retkeilijöitä. Nuuksio ei taida tänä yönä hiljentyä lainkaan.

retkeily_nuuksio

Erätarkastaja Tommi Suonpään ja vanhempien konstaapeleiden Niko Siivosen ja Mika Heikkisen kierros jatkuu vielä pitkään. Tarkistettavana on Iso-Holma ja Mustalammellakin on pakko poiketa toisen kerran.