Vesilintulaskennat tuottavat arvokasta tietoa vesilintukantojen tilasta ja kehityksestä. Vesilintukantojen valtakunnallinen seuranta aloitettiin jo 1980-luvun lopulla.
Monen lajin pesimäkannat ovat vuosien kuluessa taantuneet, mutta alkuinnostuksen jälkeen myös useat vesilintujen seurantapaikat ovat hiljentyneet.
Tänä ja ensi vuonna toteutetaan maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella tehostettuja laskentoja 1980-luvun kohteilla, tarkoituksena selvittää syitä sorsakantojen taantumisen takana.
Erityisesti vesiympäristössä tapahtuneet muutokset ovat tarkastelun alla. Teholaskennoilla paikataan myös Pohjois-Suomen harvaksi käynyttä laskentaverkkoa, Helsingin yliopisto kertoo.
Järvet kasvavat umpeen
– Monet jo 1980-luvulta lähtien laskentoja tehneet ovat raportoineet muutoksista omilla seurantajärvillään. Lintujen määrät ovat vähentyneet, samalla kun järvet ovat kasvaneet umpeen, kertoo vesilintulaskentojen projektikoordinaattori Sari Holopainen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa yhdeksästätoista sorsalajista yhdeksän määriteltiin uhanalaisiksi. Pohjois-Suomen harva laskentaverkko aiheuttaa kuitenkin epävarmuutta varsinkin pohjoisten sorsakantojen arvioihin. Taantuneiden lajien metsästämistä on kuitenkin suositeltu välttämään.
Näitä lajeja ovat metsähanhi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, tukkasotka, haahka, alli, isokoskelo sekä nokikana. Punasotka ja tukkakoskelo ovat määräaikaisessa metsästyskiellossa.
Sähköinen saalisilmoitus on vaivattomin tehdä sovelluksen avulla tai selaimella avattavassa Oma Riista -palvelussa.
Vesilintulaskennat tärkeässä roolissa
Johtava tutkija Hannu Pöysä Luonnonvarakeskuksesta painottaa vesilintulaskentojen merkitystä kestävän metsästyksen toteuttamisessa.
– Kannan koossa pitkällä aikavälillä tapahtuvat muutokset on keskeinen tieto lajin metsästyskestävyyttä arvioitaessa. Vesilintulaskennat tuottavat tätä tietoa ja toimivat varoitusjärjestelmänä myös metsästyksen osalta, vaikka kannan taantumisen syyt olisivatkin toisaalla.
Tehoseurannat osoittavat, että varsinkin haapanan, jouhisorsan ja punasotkan havaintomäärät vähenivät koko maassa 1980-lukuun verrattuna.
Taantuneiden lajien lisäksi laskennoilla löydetään myös voittajalajeja. Esimerkiksi harmaasorsa-, kanadanhanhi- ja laulujoutsenhavaintoja ilmoitettiin nyt enemmän kuin 1980-luvulla.
Vesilintulaskentojen aineiston keruu uudistui tänä vuonna merkittävästi. Perinteisten paperilomakkeiden lisäksi laskijat pystyvät toimittamaan havainnot ensi kertaa myös verkkolomakkeella Suomen lajitietokeskuksen ylläpitämän Laji.fi-portaalin kautta.
Laskentojen ennätysvuosi
Tänä vuonna laskentoja tehtiin ennätysmäärä. Parilaskentoja tehtiin lähes 2 000 kohteella.
Vapaaehtoisuuteen pohjautuvat vesilintujen pesimäaikaiset laskennat ovat maailmanlaajuisesti erityislaatuiset ja kansalaistiedettä parhaimmillaan.
Laajat valtakunnalliset vesilintulaskennat toteutetaan Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimana yhteistyössä BirdLife Suomen, Helsingin ja Turun yliopiston, Luonnon- ja riistahoitosäätiön, Luonnonvarakeskuksen, Metsähallituksen, Suomen riistakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa.
Lähde: Luomus Kuvituskuvat: Antti Hentinen
Lue myös: Kiljuhanhet poikkesivat Suomessa – yhden harvinaisen vieraan hinta 6 391 euroa
