Viikolla 40 lähdetään istarilammelle ja otetaan kohteeksi kirjolohi. Monella saattaa olla hiukan karvaita kokemuksia kesäisiltä reissuilta kirjolohilammille – jopa niin karvaita, että käynnit niillä ovat loppunut kokonaan.
Mitä: Kirjolohta.
Mistä: Istarilammilta.
Millä: UL-vieheillä.
Muista: Joissakin kirjolohikohteissa voi olla luvallista käyttää myös tahnaa ja ootto-onkea, mutta vavan jättäminen yksin pyyntiin on kiellettyä. Lue kohteen kalastusehdot huolellisesti läpi jo ennen reissua.
Saaliiksi on tullut komea kirjolohi, mutta sen saamisen riemu on muuttunut pettymykseksi, kun kala on todettu ruokapöydässä pahanmakuiseksi tai jopa täysin syömäkelvottomaksi.
Kirjolohien ja muidenkin kalojen makuvirheet – selvä maan, mullan tai mudan maku – johtuvat kalan lihaan kertyneestä geosmiinista ja 2-metyyli-isoborneolista eli MIB:stä. Näitä yhdisteitä syntyy mikrobitoiminnan seurauksena luonnonvesissä, ja varsinkin kiertovesiperiaatteella toimivissa kalojen kasvatuslaitoksissa.
Riesa on pahimmillaan keskikesän helteillä heinä-elokuussa, kun vedet ovat lämpimimmillään.
Käsittelyä puhtaassa vedessä
Makuvirheet poistuvat kasvatetun kalan lihasta ajan kanssa, kun kala on uinut riittävän kauan puhtaassa ja raikkaassa vedessä.
Kauppoihin myyntiin lähteviä kaloja pidetään puhtaassa vedessä ennen niiden teurastamista, mutta istarit eivät yleensä pääse tähän ”raikastuskäsittelyyn”. Ovathan ne joka tapauksessa lähdössä tankkiauton kyydissä väljempiin vesiin.
Tässä siis selitys sille, että kesällä aivan vasta istutettukin kirjolohi voi joskus maistua pahalle. Syksy ja viileät vedet kuitenkin muuttavat tilanteen. Kun mikrobitoiminta kaikissa vesissä vähenee, vähenevät myös kaloihin makuvirheitä aiheuttavat yhdisteet.
Aika suurella todennäköisyydellä nyt istutettujen kirjolohien pitäisi olla maultaan hyviä, tai jopa erinomaisia. Se on aika hyvä syy lähteä päiväretkelle istarilammelle.
Ikaalisten Teerilampi on yksi niistä Metsähallituksen ylläpitämistä kirjolohikohteista, joka on auki läpi vuoden, ja jonka kalastoa hoidetaan säännöllisin istutuksin.
Missä sopivia kohteita?
Osa yksityisistä kirjolohipaikkojen pitäjistä sulkee kohteensa kesäkauden päättyessä, kun lomakausi loppuu ja kävijämäärät vähenevät. Osa paikoista pysyy auki läpi syksyn. Yksiselitteisten kohdevinkkien antaminen ei siksi ole ihan helppoa.
Sopivan istarilammen löytäminen saattaa vaatia hiukan haeskelua netistä tai soittelemista kohteiden yhteyshenkilöille.
Kaikkein varmimmin ja helpoimmin läpi vuoden avoimena olevia kirjolohikohteita löytyy Metsähallituksen kalapaikkavalikoimasta. Hyvistä istaripaikoista mainittakoon Evon Niemisjärvet, Teijon Matildanjärvi ja Ikaalisten Teerilampi. Niissä kaikissa kalastoa hoidetaan sen mukaan, miten paljon kohteessa on kävijöitä, ja kysyntään reagoidaan nopeasti.
Jos kalastajia käy paljon, myös tankkiauto vierailee säännöllisesti, ja sehän kuulostaa kalastajan kannalta oikein mukavalta.
Luvassa on siis hyvän makuista lohikalaa helposti – vai onko sittenkään?
Oikukas kalastettava
Kirjolohilammelle lähdettäessä saalis ei ole koskaan varma. Istutuksesta voi olla jo joitakin päiviä aikaa, joten osa kaloista on ehditty onkia pois, ja vielä jäljellä olevat ovat saaneet niin monta kertaa leuoilleen, että ne osaavat varoa ainakin tavallisimpia vieheitä.
Vaikka istutus olisi tapahtunut aivan vastikään, sekään ei välttämättä takaa saalista. Joskus tuntuu siltä, että kalat eivät vain yksinkertaisesti ota mihinkään. Kirjolohi, jos mikä, on toisinaan hyvinkin oikukas kalastettava.
Saaliin saamisen mahdollisuuksia parantaa se, että lähtee kalastamaan niin sanotusti pidemmän kaavan mukaan.
Metsähallituksen kohteisiin on saatavana 3 tunnin lupia, mutta joskus vain muutama lisätunti kalastusaikaa voisi olla avain onnistumiseen. Vaikka vuorokausilupa onkin kolmen tunnin lupaa kalliimpi, se tarjoaa aika paljon enemmän pelivaraa sen suhteen, mihin aikaan päivästä kalojen syönti mahdollisesti alkaa.
Monesti sitkeä yrittäminen palkitaan lopulta.
Kun liikkeelle lähtee ulkoilu etusijalla ja ilman etukäteen asetettuja pakollisia saalispaineita, lopputulos voi olla kaikin puolin hyvä. Raittiin ulkoilupäivän kaupanpäällisiksi saattaa hyvässä lykyssä saada hyvänmakuisen lohikalan. Ja vaikka sitä ei saisikaan, mikäpä upeassa syyssäässä on liikkuessa.
Pieniä kelluvia vaappuja pystyy uittelemaan tarvittaessa hyvinkin hitaasti, mikä on usein syksyn kylmässä vedessä liikkuvan kirjolohen mieleen. Tässä ottipelinä 3-senttinen Bagley Sunny B3.
Kalastusvinkki: Kevyillä vieheillä
Kirjolohi voi napata tähän aikaan syksystä oikeastaan kaikkiin normaaleihin vaihtoehtoihin: pieniin lusikoihin, lippoihin, liitseihin ja vaappuihin.Kokemus on kuitenkin osoittanut, että viilenevissä vesissä pieni tarjous on usein ollut tehokkaampi kuin iso.
Kokeile esimerkiksi Räsäsen 4-senttistä sen normaalin 5-senttisen sijasta, vaihda Vibrax-lippa kokoon 1 sen sijan, että uittaisit kokoa 2. Testaa 2–3-senttistä vaappua sen tyypillisen noin 4–5-senttisen vaapun sijasta. Vaihda 3-grammaisen liitsin tilalle grammaa tai jopa kahta grammaa pienempi, ja niin edelleen.
Olkoon tuo pieni tarjous mikä tahansa, sitä kannattaa uitella hitaasti, mikäli se vain on mahdollista.
Pienikin lusikka tai lippa lipsahtaa kyllä aika herkästi pohjakontaktiin, jos sitä uittaa liian hitaasti, mutta kelluvilla pikkuvaapuilla onnistuu erittäinkin hidas uitto. Jos vaapun pysäyttää, se vain nousee pintaan.
Mikrojigi ohueen siimaan
Mikrojigit ovat aina hyvä ja tehokas vaihtoehto. Niiden tuloksekas neppaileminen vaatii kuitenkin 0,04–0,08 millimetrin kuitusiiman, mikä saattaa aiheuttaa ylimääräisiä naamaliikkeitä siinä vaiheessa, kun jigiin tarraakin parikiloinen lohikala. Kestääkö seitinohut siima, vai ei?
Maltti on aina paikallaan, kun hennolla mikrojigikalustolla väsytellään isoa kalaa.
Viimeiset metrit ennen rantaa ovat usein se kriittisin kohta, jossa kirre joko menetetään tai saadaan. Kun mukana on pitkävartinen ja riittävän isokokoinen haavi, naamanväänteet vähenevät huomattavasti verrattuna siihen kaveriin, joka yrittää ottaa vahvasti potkivaa kalaa ylös paljain käsin.
Lisää vinkkejä:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
► Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
► Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
► Viikko 32: Jigailua onkivavalla
► Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
► Viikko 34: Puronieriäjahtiin Kemijoelle
► Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
► Viikko 36: Ota kalastusvälineet ruskaretkelle
► Viikko 37: Syysahventa jahtaamaan
► Viikko 38: Syysretki metsäjärvelle
► Viikko 39: Suurhaukea mereltä
