Hirven jättösarvet ovat kiinnostava löytö, vaikka ei toki aivan harvinaisimmasta päästä. Jos on hieman tuuria, löytyy peräti sarvipari. Mutta saako ne korjata talteen?

Sarvien osalta vastaus on yksiselitteinen: saa. Hirvieläimen jättösarvet kuuluvat löytäjälle.

Muiden löytöjen kohdalla tilanne on hieman mutkikkaampi. Lähtökohtana voi pitää ajatusta, että löytäjä ei juurikaan saa pitää.

Hirven jättösarvet

Paxson Woelber / CC BY-SA

Hirven jättösarvet vai kokonainen eläin?

Metsästysaikana kuolleena löydetyn riistaeläinlajin yksilö kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle, jos tällä on oikeus metsästää samaa riistaeläinlajia alueella, ohjeistaa Suomen riistakeskus.

Riistaeläinlajien lista on kattava: villikani, metsäjänis, rusakko, orava, kanadanmajava, tarhattu naali, kettu, mäyrä, kärppä, hilleri, näätä, halli, villisika, metsäkauris ja mufloni.

Kuva: Mauno Hentinen

Ja riistalitujen vähintään saman veroinen: peltopyy Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa, kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, pyy, teeri, metso, fasaani, nokikana, lehtokurppa ja sepelkyyhky.

Metsästysaikana pyyntiluvan nojalla metsästetty ja toisen alueelle kuollut riistaeläinlajin yksilö kuuluu kyseisen alueen metsästysoikeuden haltijalle, jos hänellä on vastaava pyyntilupa.

Näitä eläimiä ovat euroopanmajava, itämeren norppa, hirvi, valkohäntäpeura, metsäpeura, kuusipeura, saksanhirvi ja japaninpeura sekä linnuista peltopyy muualla kuin Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa.

Eläimen haltuunotto tarkoittaa pyyntiluvan luvan käyttämistä, olipa kyseessä metsästysoikeuden haltija tai metsästäjä. Jos metsästysoikeudenhaltija ei halua eläintä haltuunsa tai hänellä ei ole pyyntilupaa, kuuluu eläin metsästäjälle. Samalla metsästäjän katsotaan käyttäneen vastaavan pyyntiluvan, muotoilee Suomen riistakeskus ohjeensa.

Kuolleen rauhoittamattoman eläimen saa ottaa löytäjä. Näitä lajeja ovat metsämyyrä, vesimyyrä, kenttämyyrä, peltomyyrä, lapinmyyrä, isometsähiiri, isorotta ja kotihiiri sekä linnuista korppi (poronhoitoalueella), varis, harakka, naakka, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas.

Osa löydöistä on ilmoitettava eteenpäin

Löytäjän on viipymättä ilmoitettava kuolleena löytyneestä pyyntiluvanvaraisesta riistaeläimestä metsästysoikeuden haltijalle sekä alueen riistanhoitoyhdistykselle.

Ilmoitus on tehtävä suullisesti, puhelimitse tai muulla tavoin viimeistään riistaeläimen löytymistä seuraavana arkipäivänä. Jollei metsästysoikeuden haltijaa tavoiteta kahden vuorokauden aikana, löytäjä saa pitää eläimen, jos hänellä on vastaava pyyntilupa.

Mikäli kuolleen pyyntiluvanvaraisen riistaeläimen löytäjällä ei ole vastaavaa pyyntilupaa, eikä metsästysoikeuden haltija halua ottaa eläintä haltuunsa,  eläintä ei saa ottaa haltuun, Suomen riistakeskus neuvoo.

Jos riistaeläintä ei ole metsästetty pyyntiluvan nojalla, eikä kenelläkään ole vastaavaa pyyntilupaa löytöpaikalla, riistaeläintä ei saa ottaa haltuun. Löydetystä eläimestä ei tarvitse tehdä ilmoitusta.

Rauhoitettua tai rauhoitusaikana kuolleena löydettyä riistaeläintä ei saa ottaa haltuun. Muusta löydetystä eläimestä ei tarvitse tehdä ilmoitusta, virallinen ohjeistus toteaa.

Merialueella kalanpyydykseen kuollut halli tai itämeren norppa kuuluu kalanpyydyksen omistajalle, mutta havainnosta on tehtävä ilmoitus Luonnonvarakeskukselle.

Suurpedot ovat valtion

Liikenneonnettomuudessa kuollut tai -onnettomuuden vuoksi lopetettu hirvieläin tai villisika kuuluu kolaripaikan riistanhoitoyhdistykselle.

Poliisilain nojalla poliisin määräyksellä lopetettu ahma, ilves, karhu, saukko ja susi kuuluvat valtiolle. Lopetetut eläimet tulee toimittaa Ruokavirastolle jatkotutkimuksia varten. Suurpetojen kohdalla käytäntö on sama myös kuolleena löydettyjen ja liikenneonnettomuudessa menehtyneiden eläinten kohdalla.

Löytäjän on viipymättä ilmoitettava kuolleena löytyneestä ahmasta, ilveksestä, karhusta, saukosta, sudesta ja metsäpeurasta Ruokaviraston lisäksi Suomen riistakeskukselle. Itselle niitä ei saa ottaa.

Yksityishenkilö ei myöskään voi saada auton alle jääneen suurpedon tai saukon nahkaa haltuunsa, Suomen riistakeskus muistuttaa.

Kuolleena löydetyt ahmat, ilvekset, sudet ja saukot sekä tietyissä tapauksissa myös karhut toimitetaan kokonaisina eläintautitutkimuksiin. Kuolleena löydettyä suurpetoa tai saukkoa ei saa nylkeä, eikä sen nylkemiseen voida antaa lupaa. Nämä eläimet tai niiden osat eivät myöskään ole kauppatavaraa.

Ruokaviraston asiantuntija saattaa myös ohjeistaa löytäjää ottamaan tiettyjä näytteitä tai hautaamaan jäänteet maahan.

Sata euroa kuolleesta villisiasta

Jos kuolleena löydetty riistaeläin aiheuttaa haittaa, voi se, jolle haitta aiheutuu, haudata tai hävittää riistaeläimen omalla kustannuksellaan, mutta on hyvä muistaa, että eläintä tai edes sen osia ei saa ottaa haltuun.

Kuolleena löytyvät ja sairaat villisiat ilmoitetaan kunnan- tai läänineläinlääkärille. Ruokaviraston mukaan löytäjä saa havainnostaan palkkion, jonka suuruus on 100 euroa villisikaa kohden.

Ruokavirasto muistuttaa tutkivansa luonnoneläinnäytteitä eläintautien varalta kaikkialta Suomesta. Kokonaisen, vasta kuolleen eläimen tai sen elimiä voi kuka tahansa lähettää maksuttomaan tutkimukseen Matkahuollon kautta, mutta ennen postipaketin pakkaamista kannattaa kerrata nämä ohjeet.

Näytteen lähettäjälle Ruokavirasto lupaa lähettää kirjallisen tiedon tutkimustuloksista postissa, kunhan muistaa laittaa pakettiin mukaan lähetteen yhteystietoineen.

Lähteet: Suomen riistakeskus, Ruokavirasto Kuva hirven jättösarvista: Paxson Woelber / CC BY-SA

Lue myös: Lehti: Hirvikärpänen ei vaivaa ruotsalaisia – naapurissa loisetkin ovat pienempiä