Kalastusvinkki-sarja etenee kohti syksyä. Tällä kertaa kohteena ovat talven varalle ravintoa tankkaavat suurhauet merellä.
Syyskuun loppusuora on alkanut ja talvi häämöttää. Tai ei sentään, onhan tässä vielä syksyä ja monessa mielessä oikein ihanteellista kalastusaikaa jäljellä.
Kaloille tämä aika tarkoittaa kuitenkin kiihkeää talveen valmistautumista. Lihaa on haalittava ruotojen ympärille eli syötävä mahdollisimman tehokkaasti. Kalastajalle se tarkoittaa, että myös vieheet maittavat ja vavat taipuvat. Ja kuten avauskuvasta näkee, on kymppiä hipova hauki hieno saalis, jonka kanssa kelpaa hymyillä.
Mitä: Isoa haukea
Mistä: Rannikolta
Millä: Isoilla ja vähän pienemmillä haukivieheillä
Muista: Jos vapautat, tee se mahdollisimman varoen isoa haavia, kidanavaajaa ja pitkävartisia pihtejä hyödyntäen.
Viikko sitten kalastusvinkki käsitteli niin ikään haukia. Silloin kohteenamme olivat metsälampien pikkuhauet, mutta nyt suuntaamme merelle jahtaamaan metrin vonkaleita. Niiden kanssa saattaa jo himoittu kymmenen kiloakin mennä rikki.
Ruokoreunukset ovat tyypillisiä paikkoja etsiä haukea. Parhaiten homma onnistuu, kun yksi uhrautuu moottorin käyttäjäksi.
Kalastusvinkki: Siirry selkävesiltä sisälahtiin
Rannikolla suurhauet saapuvat näihin aikoihin selkävesiltä rantojen tuntumaan, jolloin niiden löytäminen jopa ilman elektronisia apuvälineitä on varsin helppoa. Haetaan vain suurempien selkien tuntumassa olevia suojaisia, matalahkoja ruohikkolahtia, ruokoreunuksia, rakkoleväpohjia, ahvenvitatiheiköitä, kivikoita ja muita sellaisia, missä hauet saavat kaipaamaansa suojaa ja löytävät pikkukaloja ruoakseen.
Tai ei välttämättä niin pieniäkään, sillä kympin luupää saattaa nielaista kevyesti kilon painoisen lahnan, säyneen tai vaikka lajitoverinsa.
Paikkojen haussa syvyyskäyrillä täydennetty maastokartta, joko paperisena tai nettiversiona, on korvaamaton apuväline. Netissä suosituin palvelu lienee retkikartta.fi, joka nykyisin paljastaa myös syvyystiedot, rannikolla tosin varsin puutteellisesti.
Ja kun liikutaan isohkoilla veneillä matalissa vesissä, pitää kivien ja pohjakosketusten vuoksi olla erityisen tarkkana. Varsinkin Pohjanlahden ja itäisen Suomenlahden rannikot ovat monin paikoin erittäin hankalia kivikkoisuutensa vuoksi.
Järeää heittokalastusta
Tämän viikon kalastusvinkki vie vesille lähes poikkeuksetta veneellä ja kalastus tapahtuu käytännössä aina heittäen, jolloin erityisiä vesialueen omistajan lupia ei tarvita. Eikä uistelu kasvillisuuden seassa kovin helppoa olisikaan.
Vapa saa olla jämäkämmästä päästä, ei niinkään itse kalojen vaan vieheiden vuoksi. Suurhauen pyytäjien erikoisvieheiden paino saattaa nimittäin ylittää jopa 200 grammaa. Näitä ovat parhaimmillaan 20-30-senttiset kalajigit, jerkit, heittoperhot, spinnerbaitit sekä muut usein syöttikalaa tarkasti jäljittelevät luomukset.
Toki pienempiäkin vieheitä sopii käyttää. Se on paitsi kevyempää ja miellyttävämpää, toisinaan myös tehokkaampaa. Legendaariset Professorit, Krokodilit, Turku Spoonit, Jakit, Minnow Spoonit ja kumppanit koukuttavat isoja haukia ihan yhtä hyvin kuin aikoina entisinä, jolloin nykyvieheistä ei osattu uneksiakaan.
Kelaksi monet suosittelevat hyrrää, mutta haspelillakin pärjää. Kelan ei tarvitse olla kovin iso, sillä kyllin jämäkkää, esimerkiksi 0,25-0,35-millistä kuitusiimaa mahtuu riittävästi eli satakunta metriä jopa 2000-3000-koon haspelille.
Syöttikaloja jäljittelevät joko kova- tai pehmytmuoviset vieheet ovat suosittuja pyyntivälineitä isolle hauelle.
Vapaaksi tai eräksi
Tehokkainta pyynti on annettaessa veneen kulkea rauhallista kävelyvauhtia ohi potentiaalisten ottipaikkojen, samalla kun veneessä olijat tykittävät vieheitään näytille. Hot spotin kohdalle voidaan pysähtyä, jopa ankkuroitua. Aktiivinen kala iskee yleensä heti kun saa sopivan vieheen tarjottimelleen.
Usein nähdään vieheiden perässä seurailijoita tai saadaan vain näykkäisyjä. Jos kysymys on houkuttelevan kokoisista kaloista, pannaan paikka muistiin ja palataan sinne myöhemmin uudestaan. Hauet ovat paikkauskollisia ja voivat pysytellä samassa osoitteessa pitkäänkin.
Kannattaa kiinnittää huomiota myös kelausnopeuteen. Vielä tähän aikaan syksystä nopea uitto saattaa toimia, mutta vesien kylmetessä on syytä rauhoittaa kammen veivausta. Lyhyet pysäytykset kelauksen lomassa tehostavat tarjoilua.
Isoista hauista puhuttaessa on nykyisin muotia muistuttaa, että sellaiset kannattaa päästää pyynnin jälkeen takaisin tuottamaan laatujälkeläisiä ja siivoamaan vesistöjä ”roskakaloista”.
Jos hauki on kuitenkin pahasti vahingoittunut, sen voi ottaa eräksi. Maistuu ihan yhtä vähän puulle kuin kiloinen lajitoverinsa.
Lisää vinkkejä:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
► Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
► Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
► Viikko 32: Jigailua onkivavalla
► Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
► Viikko 34: Puronieriäjahtiin Kemijoelle
► Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
► Viikko 36: Ota kalastusvälineet ruskaretkelle
► Viikko 37: Syysahventa jahtaamaan
► Viikko 38: Syysretki metsäjärvelle
