Kuten hyvin tiedetään, tulisi kalaa syödä useamman kerran viikossa osana monipuolista ruokavaliota. Perinteikkään ruoka-aineen terveysvaikutuksista vallitsee harvinainen yksimielisyys aina kalavesiltä ruokapöytään ja asinantuntijatasolle saakka. Mutta voiko kalan syömisestä olla haittaa? Eräterveys-juttusarjan avauksen aiheena on siis kala.

Suomalaisille kala maistuu

Kalan terveysvaikutusten joukkoon luetaan muun muassa seuraavat hyödyt: säännöllinen kalan käyttö ravintoja vähentää  osaltaan sydän- ja verisuonitautiriskiä ja parantaa diabeetikon sokerinsietokykyä. Virallisissa ravitsemussuosituksissa kalaa kehotetaan syömään ainakin kaksi kertaa viikossa, mutta viisaasti eri kalalajeja vaihdellen.

Kuluttajatutkimusten mukaan peräti 95 prosenttia suomalaisista syö kalaa, ja 75 prosenttia haluaisi syödä sitä enemmän. Toistaiseksi suuri osa suomalaisista syö kalaa kuitenkin vain noin kerran viikossa tai harvemmin, muistuttaa Pro Kala ry.

Vaikka suositukset tunnetaan hyvin, ei kalankulutus ole kasvanut odotetusti. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan suomalaiset kuluttivat vuonna 2018 asukasta kohti kotimaista kalaa vajaa neljä kiloa fileepainoksi laskettuna. Tuontikalaa käytettiin hieman yli yhdeksän kiloa.

Kaikkiaan kalan kokonaiskulutus pieneni edellisvuodesta. Pudotus ei ole suuri, alle seitsemän prosenttia, mutta kehityssuuntaa voidaan pitää vääränä.

Tarkasteluvuonna kotimaisista kaloista eniten, eli 1,2 kiloa asukasta kohti, syötiin kirjolohta. Ulkomaisista kaloista eniten kului kasvatettua lohta, jota suomalainen söi 3,5 kiloa.

Kotimaisista luonnonkaloista eniten syötiin muikkua, haukea, ahventa, kuhaa, silakkaa ja siikaa. Ulkomaisten kalojen kakkossijalta löytyy hienoinen yllätys, eli purkkitonnikala ja muut tonnikalatuotteet.

Luonnonvarakeskuksen tilastot perustuvat kaupallisen kalastuksen ja vapaa-ajankalastuksen saalistilastoihin, kalanviljelyn tuotantotilastoon sekä kalan ulkomaankauppatilastoon.

Rasvaa ei tarvitse väistellä

Kalan kohdalla rasva ei automaattisesti kuulu pahojen ja välteltävien laariin, pikemminkin päin vastoin.

Eri kalalajien rasvapitoisuus vaihtelee tuntuvasti.  Vähiten rasvaa sisältävät kotoisista vaihtoehdoista hauki, ahven ja kampela. Eniten rasvaa on puolestaan lohessa, kirjolohessa ja ankeriaassa. Lähtökohtaisen vähärasvaisuutensa ansiosta kalat sisältävät myös melko vähän energiaa.

Kala sisältää terveellisiä pehmeitä rasvoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia. Kala on erityisen hyvä D-vitamiinin ja omega-3-rasvahappojen lähde. Kalasta saa myös seleeniä, B12-vitamiinia, jodia, kaliumia ja fosforia, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos muistuttaa.

Kalassa on pääasiassa pehmeää rasvaa eli kerta- ja monityydyttymättömiä rasvahappoja. Yksi tärkeistä rasvahapoista on omega-3-rasvahappo.

Monityydyttymättömät rasvahapot ovat THL:n mukaan ihmiselle välttämättömiä. Ne täytyy saada ravinnosta, koska elimistö ei pysty itse valmistamaan niitä.

Rasvahapot muun muassa parantavat veren rasva-arvoja ja vähentävät siten osaltaan kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin.

Hyötyjen lisäksi haittojen mahdollisuus

THL muistuttaa, että jotkin kalalajit voivat sisältää tavanomaista enemmän terveydelle haitallisia ympäristömyrkkyjä, kuten dioksiineja, PCB-yhdisteitä ja elohopeaa.

Tällaisten kalalajien välttämisessä ei kannata kuitenkaan olla ylivarovainen. Kalan syöntiä ei pidä vähentää tai lopettaa, sillä kalan hyödyt peittoavat ympäristömyrkkyjen mahdolliset haitat.

Ympäristömyrkyt eivät kerry kaikkiin kalalajeihin samalla tavalla, joten lautaselle päätyvän lajin valinnalla voi vaikuttaa altistumiseen.

Kalalajin valintaan kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti, jos ateria tarjotaan lapsille, nuorille hedelmällisessä iässä oleville, raskaana oleville tai imettäville äideille. Pääsyitä on THL:n mukaan kolme:

  1. Keskenkasvuinen elimistö on alttiimpi haitallisille vaikutuksille kuin aikuisen elimistö.
  2. Jotkin ympäristömyrkyt voivat kulkeutua istukan läpi sikiöön tai äidinmaidon kautta lapseen.
  3. Ympäristömyrkyt kertyvät elimistöön iän myötä. Mitä aiemmin altistuminen alkaa, sitä suuremmaksi kuorma ehtii kasvaa eliniän aikana.

Eräterveys

Eräterveys: ajoituksia kalansyöntiin

Ympäristömyrkkyjen vuoksi Ruokavirasto on antanut joitakin poikkeuksia yleisiin kalan syöntisuosituksiin.

Haitalliseksi tiedetyt dioksiinit ja PCB-yhdisteet kertyvät erityisesti Itämeren rasvaisiin kaloihin. Tästä syystä Itämerestä pyydettyä isoa silakkaa, lohta tai taimenta tulisi syödä vain 1–2 kertaa kuussa. Syöntisuositus koskee lapsia, nuoria ja hedelmällisessä iässä olevia. Muut voivat kattaa näitäkin kaloja pöytään huoletta useamminkin.

Ruokavirasto muistuttaa, että kasvatettu kala sisältää vain vähän dioksiineja ja PCB:tä, koska kalarehun laatua valvotaan.

Elohopean osalta huomiota tulee kiinnittää petokaloihin. THL:n mukaan lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien tulisi syödä haukea vain 1–2 kertaa kuussa. Raskaana olevien ja imettävien äitien kannattaa passata hauki kokonaan. Sisävesialueiden kalaa päivittäin syövien tulisi vähentää hauen lisäksi isokokoisten ahventen, kuhien ja mateiden syöntiä.

Muut voivat syödä myös näitä kalalajeja huoletta.

Ruokavirasto muistuttaa, että suosituksia laadittaessa on otettu huomioon kalojen dioksiinit, PCB-yhdisteet, elohopea ja cesium-137. Turvallisuuden arvioinnissa on kalan annoskokona käytetty 100 grammaa.

Jos syö vähemmän kerralla, voi vastaavasti nauttia useampia aterioita. Silakkaa ja Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta ja sisävesien petokalaa voi siis syödä ajoittain, esimerkiksi kesäaikaan runsaastikin, kunhan vastaavasti tasapainottaa ja rajoittaa niiden nauttimista vuoden mittaan.

Osan kalan rasvaan kertyneistä dioksiineista ja PCB:istä voi poistaa nylkemällä kalasta nahka ennen ruoanvalmistusta.

Loiset oma lukunsa

Kala- ja simpukkaloiset vaikuttavat myös kalojen ruokakäyttöön. Vielä suurempi vaikutus niillä on isäntälajin yleiskunnolle. Ilmastonmuutoksen edetessä loiseläimille suotuisat olosuhteet hivuttautuvat yhä pohjoisemmaksi.

Yhteistä useimmille loisille on se, että ne viihtyvät ja lisääntyvät paremmin lämpimässä. Viileässä viihtyvät kalalajit saavat siis riesakseen lämpenevän elinympäristön lisäksi aiempaa laveamman loispopulaation. Ihmisen kannalta loisten heikentämät kalakannat ovat yksi puoli ongelmaa. Toisena puolena voi pitää ihmiseen siirtyvää loistartutaa. Sen saadakseen on yleensä tosin nautittava raakaa kalaa.

Lisätietoa näistä kenties iljetystäkin herättävistä pienistä vainolaisista tarjoaa kattava artikkeli kohti pohjoista leivittäytyvistä kalojen loisista. Sen julkaisimme Erän numerossa 9/2020, jonka tunnistat oheisesta kannesta myös lehtihyllyllä. Kätevin tapa tutustua lehteen on sen digitaalinen versio, sen löydät tästä linkistä.

Lähteet: THL, Ruokavirasto ja Pro Kala ry Kuvituskuvat: Antti Hentinen

Lue myös: Jänisrutto runsastuu loppukesällä –  suojaudu verta imeviltä hyönteisiltä