Rapurutto on kotimaiselle jokiravulle tappava tauti. Täpläravulle sen vaikutukset ovat usein vähemmän dramaattiset.

Rapurutto on leväsienen aiheuttama tauti, joka kerrotaan olevan alunperin kotoisin Pohjois-Amerikasta. Pohjoisamerikkalainen täplärapu kantaa rapuruttoa luontaisesti, Kalatalouden keskusliitto muistuttaa.

Se, miten vakavasta sairaudesta on lopulta kyse, riippuu hieman myös rapulajista. Rapurutto voi tuhota jokirapukannan täydellisesti ja sairastuttaa täplärapuja varsinkin stressitilanteessa.

Täplärapu ei  siis välttämättä sairastu  vakavasti itse, sillä sen oma puolustusjärjestelmä pitää tartunnan yleensä rajoittuneena. Jos rapu muista syistä heikkenee, voi  se sairastua kantamaansa ruttoon ja kuolla.

Yllättävintä on kuitenkin se, että rapukantaa uhkaava tauti saattaa esiintyä myös silmämääräisesti arvioituna oireettomassa jokirapu- sekä täplärapuvesistössä. Eli ravustajan suurin vihollinen osaa myös piileskellä. Oireetonkin rapu levittää kuitenkin ruttoa eteenpäin.

Rapuruton aiheuttamia rapukuolemia todettiin ensimmäisen kerran Etelä-Euroopassa 1860-luvulla. Rapurutto levisi nopeasti muualle Eurooppaan. Suomeen rapurutto tuli vuonna 1893 Venäjän kautta.

Rapurutto on aiheuttanut suuria tuhoja romahduttamalla alkuperäiset rapukannat miltei kaikkialla Euroopassa, Ruokavirasto kertoo.

Rapuruton tunnusmerkit

Rapurutoksi kutsuttu leväsieni kasvaa ravun kuoressa ja leviää sieltä vähitellen ravun kudoksiin ja lopulta se tappaa ravun. Rapurutto aiheuttaa jokiravuissa vaihtelevia oireita.

Ruttoa sairastava rapu saattaa liikkua kuin pitkän rillutteluputken jäljiltä, eli horjuen ja koivet silmiinpistävästi ojennettuina. Puujalkakäyntiä täydentää pyrstö, joka on usein vatsapuolelle kääntyneenä.

Rapu saattaa myös rapsuttaa itseään jatkuvasti ja olla liikkeellä myös päiväsaikaan. Ruokaviraston mukaan halvautumisoireet ovat yleisiä taudin viimeisessä vaiheessa.

Ravulla saattaa myös olla paljain silmin erotettavia kuorivaurioita, eli rusehtavia alueita etenkin pyrstön alapuolella ja nivelten kohdalla. Ruokavirasto muistuttaa, että ravulla ruskea pigmentti on osoitus siitä, että alueella on tulehdusreaktio, joka voi olla myös esimerkiksi mekaanisen vaurion tai bakteeritartunnan aiheuttama.

Pigmenttilaikut ovat tavallinen viite rapuruttotartunnasta täpläravulla. Tyypillinen oire rapuruttoa kantavilla täpläravuilla on myös raajojen tai saksien puuttuminen, jolloin ruskeaa pigmenttiä on kertynyt katkeamiskohtaan.

Sama oire saattaa olla havaittavissa myös jokiravuissa, mutta taudin eteneminen jokiravulla on usein niin nopeaa, ettei ruskeaa pigmenttiä ehdi muodostua ennen kuolemaa, mutta hitammin eteneviäkin ruttotapauksia tiedetään.

Rapurutto ja täplärapu – hitistä tuli huti

Täplärapu saapui Suomeen istukkaana korvaamaan ruton niittämiä jokirapukantoja. Alkuvuosien huuma taittui ruttohavaintojen myötä ja suurin toivein eri vesistöihin istutettu rapulaji kääntyi hitistä hudiksi. Kaikkialla jokirapukanta ei aiemmista ruttoepidemioista ja istutuskokeilusta toipunut koskaan.

Kalatalouden keskusliiton mukaan täplärapu on jo niin ”ei toivottu”, että se on listattu EU:n kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon.

Tämä tarkoittaa käytännösä sitä, että täplärapuja ei saa istuttaa tai viljellä.

Rapurutto on viheliäinen tauti myös leviämisvimmansa vuoksi. Rutto on valitettavan helppo siirtää epähuomiossa vesistöstä toiseen.

Liikkuvan kalastajan ja ravustajan tulisi huolehtia erityisen tarkasti kalastus- ja ravustusvälineiden desinfioinnista. Veneiden, kalastusvälineiden ja pyydysten tulisi kuivua auringon paisteessa ennen siirtoa toiseen vesistöön, tai ne on desinfioitava huolellisella pesulla ja desinfiointiaineella. Merrat voi myös saunottaa tai pakastaa, jos tilaa moiselle operaatiolle järjestyy.

Huollisuutta ei voine kylliksi korostaa. Pelkkä huljautus tai yön yli kuivattelu auton kontissa ei riitä mihinkään. Ruokaviraston ohjeet pesutoimiin kuuluvat seuraavasti:

”Desinfektiomenetelmäksi käy vähintään 10 minuutin keittäminen, 30 minuutin väkiviinakäsittely (kolme osaa väkiviinaa ja yksi osa vettä), 5–6 tunnin täydellinen kuivaaminen saunassa 60–80 °C:ssa tai 30 minuutin käsittely 4 % formaliiniliuoksessa. Myös pakastaminen riittävän kylmässä ja riittävän kauan (vähintään 3 vuorokautta -20 ºC) on turvallinen menetelmä.”

Rapurutto

Rapurutto leviää myös sumpusta

Rutto leviää herkästi myös rapujen säilytyksen yhteydessä. Tästä syystä rapuja saa säilyttää sumpuissa vain siinä vesistön osassa, josta ne on pyydetty. Eikä kyseessä ole vain vieno toive.

Ruokavirasto korostaa, että rapuja ei saa siirtää järvestä toiseen eikä lyhytaikaisestikaan säilyttää muussa kuin pyyntivesistössään ilman paikallisen ELY-keskuksen kalatalousyksikön lupaa.

Rapurutto on välittömästi Ruokavirastoon ilmoitettava eläintauti, joten havaintoja ei kannata pitää omana tietonaan.

Ohjeet näytteiden ottamiseen ja lähettämiseen löytyvät tästä linkistä.

Lue myös: Täplärapusaalis riippuu talvista