Metsälinnut ja maatalousympäristössä elävät linnut voivat maailmanlaajuisesti aiempaa huonommin. Kosteikoissa ja urbaaneilla alueilla tilanne on parempi.

Oheinen päätelmä on peräisin tuoreesta tutkimuksesta, joka kokoaa yhteen yli 250 linnustoa kuvaavaa indikaattoria eri puolilta maailmaa.

Suomessa 15 suolintulajin runsaudet ovat pudonneet keskimäärin puoleen vuodesta 1980 lähtien. Toisaalta Suomen urbaanien lajien talvimäärät ovat kasvaneet kolminkertaisesti 1960-luvulta.

Kokoomajulkaisuna julkaistun teoksen pohjautuvat tiedeartikkeleissa julkaistuihin linnustoindikaattoreihin lähimpien kymmenen vuoden ajalta. Pelkkää miinusta ei sentään ole tarjolla.

– Noin puolet indikaattoreista osoittaa, että luonnon monimuotoisuus on maailmanlaajuisesti vähentynyt. Sen sijaan suunnilleen viidennes indikaattoreista osoittaa muutosta parempaan suuntaan, kertoo intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Metsälinnut alakynnessä

Tarkempi tarkastelu osoitti, että metsäympäristöissä linnut voivat huonommin kuin monissa muissa ympäristöissä. Urbaanit seudut elinpiiriinsä kelpuuttavilla lajeilla meni selvästi maatalousmaisemissa viihtyviä lajeja paremmin.

– Todennäköisin syy lintukantojen heikkenemisiin näissä ympäristöissä on niiden yhä voimakkaampi maankäyttö, Lehikoinen toteaa.

Sekä maatalous- että metsäympäristöissä laajat, yhtä lajia sisältävät kasvustot yksipuolistavat lintulajistoa.

Maataloudessa pienemmät suojavyöhykkeet ja lisääntyneet torjunta-ainemäärät heikentävät lintujen oloja, kun taas metsissä lisääntyneet hakkuut ovat ongelma.

Ilmastonmuutoksen vaikutus

Indikaattoreilla voidaan myös arvioida, miten esimerkiksi ilmastonmuutos vaikuttaa lintukantoihin.

– Noin 70 prosenttia ilmastonmuutoksen vaikutuksiin yhdistetyistä indikaattoreista osoittaa, että ilmaston lämpeneminen on jo merkittävästi muovannut lintuyhteisöjä, tiivistää erikoistutkija Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta.

Julkaistut tutkimukset eivät jakautuneet maantieteellisesti tasaisesti, vaan valtaosa indikaattoreista koskee eurooppalaisia ekosysteemejä.

Indikaattorit ovat yhteenvetoja

Linnustoa kuvaavat indikaattorit ovat eräänlaisia numeerisia yhteenvetoja linnuston tilasta.

Indikaattorit kootaan vuosikohtaisesti laajoista lajien runsauksia ja ekosysteemien muutoksia kuvaavista aineistoista. Niitä käytetään seurannassa kuvaamaan yksikertaisella tavalla mahdollisesti monimutkaistenkin biologisten kannanmuutosten pääpiirteitä.

Tyypillisesti indikaattorit muodostetaan elinympäristöittäin, tai siten, että ne ilmentävät joitakin kantoihin kohdistuvia paineita. Niistä on hyötyä myös arvioitaessa, miten hyvin monimuotoisuustavoitteet on saavutettu ja mihin suojelutoimiin tulisi erityisesti keskittyä

Yleispäätelmänä kerrotaan, että linnustonseurantaa ja indikaattoreiden kehitystä tulisikin parantaa etenkin Afrikassa, Aasiassa ja Amerikoissa.  Tarkempi tarkastelu nosti esiin puutteena myös sen, että indikaattorit painottuvat selvästi tiettyihin ympäristöihin ja esimerkiksi vuoristojen ja merien lintujen indikaattorit ovat harvinaisia.

Lähteet: Helsingin yliopisto, Luonnonvarakeskus ja The Royal Society for the Protection of Birds