Mikromuovin lähteet puhuttavat, eikä syyttä. Ongelman laajuutta ja sen vakavuutta ei tunneta toistaiseksi kovin tarkasti.

Hiljattain valmistuneen tutkimushankkeen myötä saatiin ensimmäistä kertaa käsitys kotimaisten vesistöjen mikromuovitilanteesta. Havainnot eivät olleet mairittelelevia. Mikromuovia löytyi runsaasti niin sisävesistä kuin merestäkin.

Mikromuovia löydettiin kenttätutkimuksissa sisävesiltä ja merestä.

Muovia löytyi myös kaloista, simpukoista ja jopa pieneilöistä. Samalla kävi ilmi, että mikromuovin lähteet tunnetaan ainakin osin varsin huonosti.

Nyt luvassa on lisätutkimusta, mutta vesistöjen sijaan kuivalla maalla.

Suomen ympäristökeskus kertoo tutkivansa maatalousmaan mikromuoveja, sekä niiden lähteitä ja vaikutuksia yhteistyössä suomalaisten maatilojen ja puutarhaviljelijöiden kanssa

Maatalouskäyttöön on kehitetty monenlaisia tuotteita, joilla pystytään helpottamaan viljelyä, kasvattamaan satoa ja parantamaan maatalouden kannattavuutta. Toisaalta samoista tuotteista voi päästä pieniä muovihiukkasia eli mikromuoveja maaperään.

Vesistöjen ohella maaperä kiinnostaa

Vesistöjen tapaan myös maatalousmaan mikromuoveista ja niiden vaikutuksista maaperään ja sen eliöstöön on toistaiseksi hyvin vähän tietoa.

Keväällä 2020 alkaneen MicrAgri-hankkeen tavoitteena on tunnistaa maatalousmaan mikromuovien merkittävimmät päästölähteet, arvioida perinteisistä ja biohajoavista muoveista syntyneiden hiukkasten vaikutuksia maaperässä sekä löytää mikromuovien maaperävaikutusten tutkimiseen sopivia menetelmiä.

Suomen ympäristökeskuksen lisäksi hankkeeseen osallistuu Luonnonvarakeskus ja Ruokavirasto. Rahoittajan roolissa on maa- ja metsätalousministeriö. Kustannukset katetaan Maatilatalouden kehittämisrahasto Makerasta.

Mikromuovin lähteet kiikarissa

Maataloudessa mikromuovin lähteet ovat moninaiset.

– Niitä voi irrota katemateriaaleista, säilörehupaaleista ja hyönteisverkoista. Mikromuoveja voi päätyä maaperään myös kastelujärjestelmien, maatalouskoneiden pinnoitemateriaalien ja renkaiden, lannoitteiden, torjunta-aineiden, kasteluveden ja ilman kautta, kertoo hanketta koordinoiva Salla Selonen Suomen ympäristökeskuksen laboratoriokeskuksesta.

– Perinteisiä muoveja korvaamaan on myös kehitetty uusia biohajoavia materiaaleja, ja niidenkin käytön ympäristövaikutuksia haluamme selvittää.

Lisäksi hanke esittää toimenpiteitä maatalousmaan mikromuovipäästöjen vähentämiseksi. Toimenpide-ehdotuksia pohditaan yhdessä alan toimijoiden kanssa, ja ne tuodaan maataloustuottajien, materiaalien tuottajien ja päätöstentekijöiden käytettäväksi.

Maaperänäytteitä koottu tiloilta

– Hankkeen alussa otimme maaperänäytteitä tiloilta, joissa on käytetty perinteistä tai biohajoavaa katemuovia, katekankaita tai kasvuharsoja. Tutkimme niistä muovijäänteitä. Viljelijät ovat mukana myös työn edetessä, kun etsimme parhaita ratkaisuja, Salla Selonen kertoo.

Tutkijoiden toiveena on saada maanviljelijöiltä esimerkiksi vinkkejä hyviksi koetuista käytännöistä, joilla voisi vähentää muovien päätymistä maaperään.

Lähde Suomen ympäristökeskus

Lue myös: Tutkimushankkeen karu lopputulos – mikromuovia kaloissa ja kaikissa vesistöissä