Jänisrutto eli tularemia on Francisella tularensis -bakteerin aiheuttama tauti, joka voi tarttua moniin eläinlajeihin, myös ihmisiin.

Taudin yleisyys vaihtelee paljonkin vuosien välillä. Suomessa jänisruttoa todetaan nimensä mukaisesti useimmiten jäniseläimissä, metsäjäniksissä ja rusakoissa.

Myyriä pidetään tärkeinä bakteerin säilyttäjinä luonnossa.

Jänisrutto yleistyy loppukesällä

Elokuun 2020 aikana Ruokaviraston tutkimuksissa on todettu rusakoissa ja metsäjäniksissä runsaasti jänisruttoa.

Tapauksia on todettu Kaakkois-Suomessa Kouvolan, Kotkan ja Haminan seudulla, Oulun alueella ja Keski-Suomessa. Nämä alueet ovat jo ennestään tunnettuja jänisruton esiintymisalueita.

Yksi rusakkotapaus on todettu tänä kesänä myös Satakunnassa.

Runsastuneesta tautitilanteesta puhutaan, kun tapauksia kertyy Ruokaviraston tietoon yli kymmenen saman kesän aikana, tai jos samalta seudulta varmistuu lyhyen ajan sisällä useita tautitapauksia ja havaintoja kuolleista jäniksistä.

Tyypillisesti Ruokaviraston eläintautitukimuksen puolella varmistuu yhdestä viiteen jänisruttotapausta vuosittain.

Jänisruton historia ja alkuperä Suomessa ja lähialueella on arvoitus. Ilmeisesti tauti on havaittu ensimmäistä kertaa sopuleissa yli sata vuotta sitten.

– Norjassa on jo vuonna 1911 kirjoitettu artikkeli tunturisopulitaudista, joka todennäköisesti oli tularemia. Tautia on Suomessa ja Ruotsissakin varmaan ollut kauan, kertoo luonnonvaraisten eläinten tautien erikoistutkija Marja Isomursu Ruokaviraston eläintautibakteriologian ja -patologian tutkimusyksiköstä.

Jänisrutto leviää hyönteisten kautta

Tautitapausten määrän vaihtelussa on havaittu yhteys myyräkantojen vaihteluun.

– Ihmistapausten määrä on ollut yhteydessä myyrien määrään siten, että myyräkannan romahdusvuosina ihmistapaukset lisääntyvät. Jänistapaukset lisääntyvät yleensä samoina vuosina kuin ihmistapauksetkin.

Jänisruttobakteeri voi tarttua ihmiseen esimerkiksi vertaimevien hyönteisten välityksellä, hengityksen kautta, limakalvojen ja haavojen kautta tai tautiin kuolleen eläimen saastuttamassa juomavedessä.

– Tularemian ekologia on aika monimutkaista ja vaihteleekin eri maissa. Meillä sääsket ovat tärkeitä taudin levittäjiä ihmiseen, erikoistutkija Marja Isomursu kertoo.

Jänisrutto tarttuu myös rusakoihin. Kuva Marjo Tynkkynen/Otavamedia

Sairaus näkyy jäniksen liikkeissä

– Suomessa tularemia on jäniksissä yleensä niin raju tauti, että tartunnan saanut jänis vaikuttaakin sairaalta. Reippaasti karkuun loikkiva jänis siis tuskin kantaa tartuntaa.

Ihmisellä jänisrutto aiheuttaa tyypillisesti korkeaa kuumetta ja imusolmukkeiden tulehdusta.

Koirilla ja kissoilla tularemia on hyvin harvinainen, mutta mahdollinen sairaus. Korkea kuume on niilläkin pääoire, samoin kuin ihmisellä.

– Luonnoneläinten oireista ei juuri tiedetä, koska tauti on sille herkillä lajeilla tyypillisesti raju. Eläimet löytyvät kuolleina.

Ruttoon kuolleessa jäniksessä ei ole ulospäin näkyviä tunnistettavia muutoksia, vaan tauti varmistetaan laboratoriotutkimuksella.

Jänisruttoa voi yrittää välttää suojautumalla vertaimeviltä hyönteisiltä loppukesällä. Kuolleisiin jäniksiin ei pidä koskea paljain käsin, ja muutenkin tulee välttää niiden turhaa käsittelyä.

– Keski-Euroopassa rusakoilla tauti voi olla pitkäaikaisempi ja siellä onkin joskus metsästäjille tullut tartuntoja ruhojen käsittelystä, kun sairasta eläintä ei ole pystynyt tunnistamaan.

Jänisrutto paljastuu pernasta

Suolistusvaiheessa tularemiaa tai muuta vakavaa yleisinfektiota sairastavan jäniksen voi yleensä tunnistaa suurentuneesta pernasta.

– Perna on normaalisti jäniksillä niin pieni, että sitä tuskin huomataankaan. Sairaalla jäniksellä perna muuttuu isoksi, tummaksi, melkein sormenkokoiseksi pötkyläksi, joka on mahalaukun kyljessä, erikoistutkija Isomursu kertoo.

Tularemia on yleensä lämpimän kauden tauti, joten jäniksenmetsästyksen alussa tautia voi olla enemmän liikkeellä. Keskellä talvea tauti harvinaistuu jäniksissä selvästi.

– Ruhon käsittelyssä kannattaa aina muistaa hyvä hygienia. Kertakäyttökäsineitä kannattaa käyttää varsinkin, jos käsissä on naarmuja tai haavoja. Kädet ja välineet pestään heti ruhon käsittelyn jälkeen. Raaka ja kypsä liha käsitellään erillään, eri välineillä.

Jäniksen ruhon käsittelyssä hyvä hygienia on tärkeää. Kuva Seppo Saarentola/Otavamedia.

Ruokavirasto tutkii kansalaisten lähettämiä tuoreita, kokonaisia jäniksiä jänisruton ja muiden tautien varalta.

THL:n tartuntatautirekisteristä voi tarkistaa ihmistapausten määrät. Niitä voi olla vuodessa kymmeniä, satoja, pahoina vuosina jopa tuhansia, Marja Isomursu kertoo.