Pimeäuinti on syyslaji. Vesien viilentyessä ja iltojen pimetessä elokuun ja syyskuun vaihteessa monessa järvessä, lammessa ja merialueilla on järjestetty mahdollisuuksia uida pimeässä. Siitä lajissa on pohjimmiltaan kyse.

Matkaan lähdetään aina pareittain tai suuremmassa porukassa turvallisuuden takia.  

Uimari varustautuu pimeäuintiin vyötärön ympärille kiinnitettävällä kelluttavalla poijulla. Poijun sisään laitetaan valolähde, joka voi olla esimerkiksi otsa- tai taskulamppu. Mitä tehokkaampi valo, sitä paremmin se hehkuu poijussa.

Valon avulla oranssi, vihreä, sininen tai keltainen uimaripoiju näkyy todella kauas, jolloin uimari erottuu hyvin sekä rannalta että muille vesillä liikkujille. Takana tulevien uimareiden on helppo seurata etenevää valopistettä. 

Pimeäuinti tarkoittaa rauhallista menoa

Useimmiten yöuinnissa uidaan muutenkin melko lähellä rantoja, jolloin mahdollisessa hätätilanteessa pääsee nopeasti maihin. Mikäli matka on pidempi, niin poijuun voi laittaa evästä ja siinä voi kuljettaa myös älypuhelinta.

Pimeäuinnissa edetään rauhallisesti ja hämmästellään mahdollisesti täysikuuta, yli lentävää lentokonetta, tähdenlentoa, kirkasta tähtitaivasta, lintuparvea tai jotakin muuta kohdalle osuvaa luontoilmiötä.

Erä kävi kokeilemassa pimeässä uimista City Lights Night Swim -tapahtumassa Helsingissä, jossa uitiin Kaskisaaren ympäri noin 1,5 kilometrin matka.

Ajallisesti tuon matkan uiminen kestää 25-45 minuuttia vauhdista riippuen. Veden lämpötila oli noin 16-asteista, mikä on ajankohtaan nähden jopa hiukan tavallista lämpimämpää.

Pimeäuinti vie maisemiin

Matkalla uitiin kolmen valaistun sillan alitse ja samalla pystyin ihastelemaan kaupungin valoja sekä kymmenien valaistujen uimaripoijujen erikoista valojuovaa pimeyden keskellä.

Märkäpuvun kanssa alun kylmän tunteen jälkeen keho lämpeni mukavan tuntuiseksi muutamassa minuutissa uinnin aloituksesta. Muutama uimari oli mukana matkassa ilman lämmittävää ja kelluttavaa märkäpukua.

Pimeään on hyvä valita kirkkaat uimalasit hyvän näkemisen varmistamiseksi. Päässä voi olla vaikka parikin uimalakkia päällekkäin, jolloin ne lämmittävät paremmin.

Tähän aikaan vuodesta ei vielä tarvita arktisempia asuja kuten neopreenihattua tai -käsineitä. Niitäkin voi toki käyttää, mikäli kylmänsieto on vähäistä. Lämpöisyyden tunnetta voi lisäksi tehostaa vaseliinilla tai vedenkestävällä linimentillä.

Pimeäuinnista perinne

Toisessa pohkeessa oli alkumatkalla ja viileästä johtuen selviä suonenvedon merkkejä, mutta jalkaterää kevyesti ”pumppaamalla” tunteesta pääsee useimmiten nopeasti eroon.

Krampin iskiessä viileässä vedessä poiju mahdollistaisi kellumisen, mikä rauhoitti mieltä. Lammessa tai järvessä veden lämpötila olisi todennäköisesti ollut pari astetta lämpimämpää.

Muutamassa kohdassa vesi oli niin matalaa, että käsi osui kiviin ja niljakkaaseen merilevään, jolloin suuntaa joutui muuttamaan kauemmas rannan tuntumasta. Märkäpuvun kanssa kannattaa varoa teräviä kohtia, ettei neopreeniin tule viiltäviä osumia.

Matkan jälkeen tuntui, että elämässä on jälleen yksi maaginen luontoelämys lisää. Tyytyväisyyden tunnetta lisäsi se, että matkassa oli kaikkiaan kymmeniä uimareita.

Mika Ruusunen

Yhdessä mietimme, että ensi vuonna edessä on toinen toistaan kauniimpia avovesiuinteja ja pimeäuinteja elämyksiä tarjoavissa suomalaisissa puhtaissa ja pääosin kirkkaissa vesissä. Tästä tehdään jokavuotinen perinne.