Tapporaha on kalastonhoitokeinona harvemmin käytetty toimintatapa, mutta ei täysin tuntematon. Nyt se on otettu käyttöön Norjassa.

Kysymys herää, onko radikaalilta kuulostava keino tehokas lohikannan elinolojen kohtentamiseen? Haukea palkkion tukemana pyytämään kannustavien norjalaisten mukaan on, mutta tiede ei näkemystä  täysin tue.

Kalastajia Tenojoella.

Erilaisista näkemyksistä huolimatta Tenon vesistön kalastushallinto on päättänyt maksaa jokaisesta vesistöstä pyydetystä hauesta 125 kruunua, eli noin 12 euroa pyytäjälle. Tavoitteena on saada lohenpoikasiakin ravintonaan käyttävät hauet vähenemään.

Päätöksen taustalla vaikuttaa Norjan ympäristöntutkimuslaitos NINA:n tuore raportti kalalajeista, jotka syövät lohenpoikasia joessa. Raportti nostaa hauen ohella esiin meritaimenen.

Havainnot koskevat osaa laajasta Tenon vesistöstä, mutta raportissa on päätelty ongelman olevan laajempi ja päätelmien olevan  yleistettävissä. Ongelman ratkaisuksi nähdään haukikannan tuntuva vähentäminen tapporaha yhtenä kannustimena.

Lohella riittää haasteita

Norjalaisraportin näkemys ei kuitenkaan ole yksimielinen asiantuntijoiden keskuudessa.

– Vaikuttaa lähinnä kosmeettiselta puuhastelulta. Lohikantaan vaikuttaa isompiakin tekijöitä, toteaa evolutiivisen akvaattisen biologian professori Anssi Vainikka Itä-Suomen yliopistosta.

Esimerkkejä lohien kohtaamista haasteista riittää. Muun muassa merellä tapahtuu paljon, ilmastonmuutos muuttaa olosuhteita koko elinalueella, kalanviljelyn levittämät loiset, verkkokasseista karkaavat jalostetut lohet ja edelleen myös ylikalastus uhkaavat.

Voidaan myös pohtia, onko lämmennyt ilmasto parantanut hauen kudun onnistumisedellytyksiä kylmissä jokivesissä.

– Olosuhteiden muuttuessa voisi hauki lisääntyä, mutta vieläkään ei tiedetä edes sitä, missä lohien syönnös tapahtuu merellä. Lohien merikuolleisuus on kuitenkin kasvussa, Vainikka muistuttaa.

Tenon lisääntyneiksi arvellut haukihavainnot keskittyvät lohijoen pohjoisosiin, eikä niiden yleistäminen saa kannatusta. Haukikannan vaikutus näkyisi selvemmin, jos petokalat leviäisivät uuteen vesistöön.

– Se voisi olla riski. Toki vaikutusta voi jonkin verran olla nytkin, mutta haukia pyydettäessä saattaa äkkiä tulla muita ongelmia. Hauet syövät esimerkiksi mateita, jotka syövät myös lohenpoikasia, Vainikka muistuttaa.

Hauenpyynnin avulla kohentuneita virtavesien lohikantoja ei professori Vainikan mukaan juuri tunneta.

Lähin käyttökelpoinen esimerkki löytyy Alaskasta, jossa kirjolohipitoisiin vesistöihin oli siirretty haukia, joita niissä ei luontaisesti ole esiintynyt. Uudet petokalat ovat vaikuttaneet lohikantaan negatiivisesti. Haukia poistamalla on myös saatu joitakin hauen heikentämiä Tyynenmeren lohikantoja elpymään.

Virtaavan veden sijaan Alaskan ongelmat ovat kuitenkin enimmäkseen järvissä.

Tapporaha vain hauelle

Lohenpoikaset maistuvat syntilistalle nostettujen haukien ja meritaimenten lisäksi myös mateille. Lohen mäti taas kelpaa siian ja harjuksen ravinnoksi. Myös koskeloa ja minkkiä on syytetty poikasrosvouksesta, eikä lista lopu tähän.

Syytettyjä on siis  paljon, mutta varmoja syyllisiä vähän.

– On päivänselvää, että hauki syö lohenpoikaisia, mutta onko se todellinen uhka Tenolla, Vainikka napauttaa.

– Kalastajat tahtovat etsiä syyllisiä heikentyneisiin kalakantoihin muualta kuin omasta toiminnastaan.

Mittava hauenpyynti Tenolla ei saa kannatusta edes lisääntyvän kalansyönnin näkökulmasta. Lohijoilla hauen maine ruokakalana laahaa sitkeästi alamaissa, vaikka muualla petokalaa arvostetaan myös lautasella.

– Haukea ei käytetä edes ruokakalana. Se ei oikein ole nykyaikaa.

Professori Vainikan toiveena on, että Tenojoen tehostunut lohikantojen seuranta pystyy tulevaisuudessa kertomaan lohikannan alamäen syistä nykyistä paremmin.

Artikkelin toinen osa jatkuu ilmotuksen jälkeen.

Tenon lohen ahdinko

Verkkopyyntiä ja urheilukalastusta on Tenolla ja merellä rajoitettu, mutta se ei ole parantanut lohikannan tilannetta.

Norjan ympäristötutkimuslaitoksen, NINA:n, uusin raportti herätti melkoisen kalastuskeskustelun nostettuaan esiin lohenpoikasten uhkina hauen ja meritaimenen. Näistä ensimmäisestä on nyt luvattu tapporaha.

NINA:n tutkimus suoritettiin vuosina 2018 – 2019 Tenojoen latvajoissa, Iešjohkassa ja Kaarasjoessa. Tutkimusraportissa nostetaan esiin 40 – 60 -senttiset hauet, joiden ravinnosta jopa puolet oli lohen jokipoikasia ja smoltteja.

Hauen mahasta löytyneitä kaloja.

Havaintojen perusteella on väitetty, että lähes puolet alueen lohen poikasista on joutunut haukien saaliiksi, joten Tenon vesistön kalastushallinto on luvannut tapporahan jokaisesta vesistöstä pyydystetystä hauesta. Ilmoitettu 125 kruunun korvaus vastaa noin 12 euroa.

Paikallisten kalastajien haukihavainnot ovat osin samansuuntaisia raportin kanssa. Tenolla pitkään kalastaneen Mauno Bogdanoffin mukaan haukia on saatu saaliiksi aina, mutta ei kovin paljon. Saalismäärät ovat olleet kasvussa viime vuosikymmeninä.

Myös lohenpoikasten uhaksi mainitun meritaimenen koetaan runsastuneen Tenolla.

Mauno Bogdanoffin mukaan taimenkannat pysyivät aisoissa, kun meritaimenen pyyntikausi oli pidempi. 1970-luvulle asti alajuoksun norjalaiset ja suomalaiset paikalliset myös kulkuttivat taimenia syksyisin verkoilla.

Tenolla ja merellä toteutettuista kalastusrajoituksista huolimatta jokeen nousseiden lohien määrä on laskenut. Vuonna 2018 elokuun seitsemänteentoista päivään mennessä Tenoon oli noussut 31 642 kalaa. Vuonna 2020 samaan aikaan kalojen määrä oli vain 14 821 kappaletta.

Vuosien välillä vaihtelua on kirjattu ennenkin, mutta hyväksi tilannetta Atlantin lohen kannalta erittäin arvokkaan Tenon tilannetta ei voi väittää.

Teksti ja kuva Juha Jormanainen