Viikko 36
Mitä: Ahventa ja haukea
Mistä: Lapin pieniltä erämaajärviltä
Millä: Noin 2–7 cm lipoilla, lusikoilla, vaapuilla, liitseillä ja jigeillä
Muista: Rauhoitusaikana virtavesistä pyydystetystä lohikalasta voi joutua maksamaan jopa tuhansien eurojen korvauksen. Korvaushinnat löytyvät tästä linkistä.
Ruskaretki Lappiin on monelle yksi syksyn ehdottomista kohokohdista. Lähimmän parin kolmen viikon aikana maisema pohjoisessa värjäytyy taas kaikkiin keltaisen, oranssin, punaisen ja ruskean sävyihin.
Komea väriloisto on ollut yleensä ensisijainen syy lähteä koko retkelle. Moni ei tähän aikaan vuodesta enää edes mieti kalastamista, koska kosket ja virtavedet menivät juuri kiinni kolmeksi kuukaudeksi. Lohikalojen kuturauhoitus on nyt voimassa, ja se kestää marraskuun loppuun saakka.
Lapissa kaikki virtavedet ovat vaelluskalavesistöjä, joten kuturauhoitus sulki muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta käytännössä kaikki maakunnan joet ja purot. Silti kalastusvälineiden mukaan ottaminen ruskaretkelle ei välttämättä ole huono idea – päin vastoin.
Järvien vedet Lapissa ovat vielä toistaiseksi niin lämpimiä, että etenkin ahven saattaa olla paikoin aktiivisesti liikkeellä, ja hetkittäin jopa todella hyvin syönnillä. Toinen todennäköinen saaliskala järvillä on tietenkin hauki, eikä harjuksenkaan saaminen ihan mahdotonta ole.
Pienille järville
Jos syksyisen vaellusretken ruokalistaa haluaa laventaa kalalla, saaliin saamisen makuun pääsee todennäköisimmin pienillä tai pienehköillä järvillä. Niitä on huomattavasti helpompi koluta vapavälinein kuin suuria, satojen hehtaarien tai jopa neliökilometrin laajuisia vesistöjä.
Isoilla järvillä kaloilla on niin miljoona mahdollista olinpaikkaa, että rannalta kalastaja saattaa tuntea olonsa haasteen edessä aika voimattomaksi. Missä ne kalat tänään piileskelevät?
Hyvää kokoluokkaa ovat sellaiset järvet, joissa rannalta toiselle on korkeintaan joitakin satoja metrejä, ja jotka eivät ole syvyydeltään aivan tasamatalia. Yksi kunnon syvänne jossain päin järveä on jo hyvä merkki.
Järvien syvyyksiä voi tutkia vaikkapa Maanmittauslaitoksen ilmakuvista, jotka saa näkymään muun muassa Retkikartassa. Lapin järvet ovat pääsääntöisesti niin kirkasvetisiä, että ilmakuvista erottuvat hyvin pohjan muodot. Tumma tai lähes musta läikkä jossain kohdassa järveä tarkoittaa syvännettä.
Onko syvänne mahdollisesti heitonkantaman päässä ja rannalta kalastavan tavoitettavissa? Syvänteen reunoilla saattavat partioida tähän aikaan syksystä isojen ahventen parvet.
Pannukarkeaa syvänteen reunasta. Kun kalastetaan ohuella siimalla, haavi auttaa kalojen ylös ottamisessa.
Pieniä vieheitä, rauhalliset liikkeet
Syyskalastukseen kelpaavat samat vieheet, jotka toimivat Lapin vesillä kesäaikaankin. Vieheiden uittonopeus saa kuitenkin olla nyt jo verkkaisempi kuin kesän lämpimimpinä viikkoina.
Lipat ovat aina varma valinta. Merkeistä ja malleista mainittakoon vaikkapa Lapin retkeilyn klassikot: Vibaraxit kokoluokassa 1–2, Kuusamon 5-grammainen KUF ja 4-grammainen Loimu sekä Bete Lotto 6- tai 9-grammaisena.
Hitaaseen uittoon rantojen tuntumassa sopivat parhaiten kelluvat vaput kokoluokassa 4–7-senttimetriä. Jos ahvenet ovatkin jossain syvemmällä, syvänteiden reunoja voi ruopata 5–7 cm jigeillä, liitseillä tai pienillä lusikoilla.
Muun muassa MA Original on painonsa ja kokonsa puolesta erinomainen liitsi ahvenen kalastamiseen. Se lentää mukavasti herkällä vavalla ja ohuella kuitusiimalla, ja sen koukku on niin laadukas, että vieheeseen tarttunut kala yleensä myös pysyy kiinni.
Lusikoista maininnan ansaitsee Kuusamon Räsänen 4-senttisenä. Se on loistava yleisviehe oikeastaan kaikille Lapin kaloille.
Syvänteiden reunoilla uitettaviin ja syvälle vajotettaviin vieheisiin saa parhaan tuntuman, kun käyttää ohutta 0,08–0,12 millimetrin kuitusiimaa. Ohut siima mahdollistaa myös pidemmät heitot, joten sillä kalastaa yhdeltä ja samalta heittopaikalta laajemman alueen kuin paksulla siimalla.
Kun kala tarttuu ohuella siimalla tarjottuun vieheeseen, väsytyksessä kysytään malttia ja rauhallisia liikkeitä. Säädä kelan jarru riittävän löysälle jo ennen ensimmäistä heittoa. Jos tärppää, älä riuhdo ja revi. Anna vavan tehdä väsytystyö. Haavi auttaa saaliin ylös saamisessa.
Järjestelmällisesti rantoja koluamaan
Ahventen etsimisen voi aloittaa vaikka neppailemalla satunnaisesti sinne tänne koeheittoja, mutta yleensä järjestelmällinen rannan kiertäminen tuottaa varmemmin tulosta. Yhdeltä ja samalta heittopaikalta kannattaa tarjoilla viehettä viuhkamaisesti jokaiseen suuntaan, ensin vaikkapa aivan rannan suuntaisesti, sitten edeten kohti järven keskiosia, ja sieltä edelleen heittopaikan toiselle puolelle rannan suuntaan.
Mikäli järven keskiosassa on selvä syvänne, siellä vieheen kannattaa antaa upota jonkin aikaa ennen kelaamisen aloittamista.
Jos yksi heittopaikka ei tuota tulosta, siirry noin 30–50 metriä eteenpäin ja yritä saman kaavan mukaan uudelleen. Sieltä, mistä löytyy ensimmäinen ahven, niitä löytyy todennäköisesti lisää.
Haukitärpinkin mahdollisuus on aina syytä pitää mielessä. Pelkkä paljas kuitusiima napsahtaa hauen hampaissa hetkessä poikki. Siima on siksi paras varustaa perukkeella, joka ei haittaa pienen vieheen uintia.
Siiman jatkeeksi voi sitoa esimerkiksi reilun pätkän fluorocarbonia, joka kestää haukien raatelun suhteellisen hyvin. Perukkeen kunto on syytä tarkistaa jokaisen haukikontaktin jälkeen.
Lisää vinkkejä:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
► Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
► Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
► Viikko 32: Jigailua onkivavalla
► Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
► Viikko 34: Puronieriäjahtiin Kemijoelle
► Viikko 35: Fongaus tarjoaa loputtomasti haasteita
