Mikromuovi on paljaalta silmältä piilossa oleva ongelma, jonka mittakaavasta kotimaisissa vesistöissä julkaistiin tutkittua tietoa elokuun viimeisellä viikolla.

Nelivuotinen Suomen ympäristökeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston Mikromuovit Suomen vesistöissä -tutkimuksen kentätestien perusteella mikromuovia löytyy niin sisävesistä kuin merestäkin. Eikä ongelma rajoitu yksin veteen.

Muovia löydettiin myös kaikista tutkituista eliöryhmistä, eli kaloista, simpukoista ja pieneliöistä. Eniten mikromuovia kertyy sinisimpukoihin. Kalojen kohdalla löydetyn mikromuovin määrä vaihteli tuntuvasti.

Tutkimusta varten pyydetyistä avomeren silakasta, kilohailista ja kolmipiikistä löytyi hyvin vähän muovia. Huomattavasti enemmän löydöksiä kirjattiin rannikon ahvenesta, salakasta ja kolmipiikistä sekä Kallaveden ahvenesta ja muikusta.

Mikromuovi ei näy

Mikromuovi on levittäytynyt kaikkialle veteen. Havaintoja kertyi pintakerroksista, syvemmältä vesipatsaasta, eikä meren ja -järvien pohjallakaan ole muovitonta.

— Mitä pienempiä mikromuoveja tutkitaan, sitä korkeampia pitoisuuksia havaitaan, koska muovit pilkkoutuvat ympäristössä jatkuvasti pienemmiksi”, kertoo hankkeen vetäjä, tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta.

Muovin kokonaismassa voi olla tekijä, joka on otettava huomioon jatkotutkimuksissa pelkän partikkelikoon lisäksi, sillä mikromuoveja pienemmän nano-kokoluokan partikkeleilla on aiempien tutkimusten perusteella väylä soluseinien läpi elimistöön. Kookkaammat mikromuovit sen sijaan poistuvat elimistöstä ruoansulatuskanavan kautta.

Muovihiukkasten terveysvaikutusten tarkka arvioiminen edellyttää vielä lisää tutkimusta. On mahdollista, että niistä vapautuu esimerkiksi ruoansulatuskanavan läpi kulkiessaan kemikaaleja, jotka saattavat olla haitallisia ja kulkeutua eteenpäin ravintoketjussa.

Laboratoriokokeissa muovi ja kierrätyskumi aiheuttivat stressiä planktoneliöissä ja liejusimpukoissa. Pienet planktonäyriäiset kuolivat tai eliöiden stressitasot nousivat, kun ne altistettiin autonrengaskumille ja ruuan tähteitä sisältäville pakastevihannespusseille.

Autonrengaskumille altistetuista Itämeren liejusimpukoista havaittiin kumista peräisin olevia haitta-aineita kuten metalleja ja PAH-yhdisteitä.

Muovia meressä ja järvissä

Mikromuoveja löytyi samaan tapaan Suomen rannikkovesistä ja tutkimuskohteena järviä edustavalta Kallavedeltä, jossa mittauksia tehtiin Kuopion kaupungin läheisyydestä.

Havaintoja selittänee osaltaan se, että mikromuovin lähteet sijaitsevat suurimmaksi osaksi kuivalla maalla, josta muovi päätyy vesistöön esimerkiksi hulevesien mukana.

Itämeren pohjan sedimentissä mikromuovi vaikuttaa kerrostuvan, eli sitä löydettiin pohjanäytteistä enemmän kuin samalta alueelta vedestä otetuista näytteistä. Mikromuovihiukkasten pitoisuudet olivat suhteellisen korkeita paikallisesti rannikkosedimenteissä. Ne yltävät samalle tasolle kuin esimerkiksi Norjan rannikolla ja eteläisellä Itämerellä.

Itämerellä vesimassan kerrostuneisuus näyttäisi vaikuttavan mikromuovipitoisuuksiin eri vesikerroksissa. Kerrostuneisuuteen vaikuttavat muun muassa suola ja veden lämpötila.

Tutuimmat muovit edustettuina

Kenttätutkimuksissa löydetyt muovilaadut edustivat yleisimpiä käytössä olevia ja niitä löydettiin samaan tapaan merestä ja järvestä, kaloista ja pieneliöstöistä.

Suomen ympäristökeskuksen aiemman RoskatPois! -tutkimuksen mukaan yksi suurimpia mikromuovin lähteitä on liikenne. Muovia päätyy vesistöihin lukemattomista lähteistä, joukossa on arkisia kohteita aina tekonurmikentistä tekstiileihin. Mikromuovia lisätään myös hygieniatuotteisiin.

Rannoilla yleisin muoviroska on puolestaan tupakantumppi.

Mikromuovi

Mikromuovi mietityttää

Seminaarin jäljiltä avoimia kysymyksiä on edelleen paljon, joten jatkotutkimusta on luvassa niin Itä-Suomen yliopistossa kuin Suomen ympäristökeskuksessakin.

Nelivuotisessa tutkimushankkeessa yhdistyivät laajat kenttätutkimukset, kokeellinen ravintoverkkotutkimus sekä kehittyneet materiaalintunnistusmenetelmät. Hankkeen tavoitteena oli kehittää menetelmiä ja tuottaa kansallista tietoa mikroskooppisen muoviroskan käyttäytymisestä vesiympäristössä sekä arvioida mahdollisia haitallisia vaikutuksia.

Hankkeen aikana mikromuovitutkimuksen kerrotaan kehittyneen muun muassa menetelmällisesti niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ja tieto mikromuovipitoisuuksista ja mikromuovimateriaaleista on tarkentunut huomattavasti.

Suomen Akatemian rahoittaman tutkimushankkeen loppuseminaarin asiantuntijapuheenvuorot ovat vapaasti nähtävissä Suomen ympäristökeskuksen verkkosivustolla.

Lisätietoa Suomen merialueen roskaantumisen lähteistä löytyy myös Suomen ympäristökeskuksen aiemmin julkaisemasta raportista.