Fongaus ei jätä kokenuttakaan kalastajaa kylmäksi. Kun lintubongari yrittää nähdä mahdollisimman paljon eri lintulajeja, fongari tähtää samaan, mutta ottaa kohteekseen kalat.
Haastetta tarjoaa muun muassa se, että tässä lajissa pelikenttänä toimivat kaikenlaiset vesistöt ja kohteena kaikki Suomessa esiintyvät kalalajit.
Jotta kalan lajista pääsisi varmuuteen, se pitää pyydystää.
Yleensä aktiivifongarit hyväksyvät pyyntivälineiksi vain vapavälineet eli onget, pilkit, uistimet ja perhot, mutta joku voi halutessaan ottaa mukaan myös verkot, rysät ja muut passiivipyydykset, eli fongaus voi olla myös varsin joustavaa.
Kunhan kalastus tapahtuu laillisilla menetelmillä, kaikenlainen fongaaminen on sallittua.
Fongari asettaa itselleen myös raamit paikan ja ajan suhteen. Nykyään yhä suositumpaa on kerätä vuosipinnoja kalastusalueena koko Suomi, mutta reviiriä voi kaikin mokomin supistaa vaikka mökkijärveen tai jopa oman laiturin nokkaan.
Eikä pyyntiajan tarvitse olla vuosi vaan kesäloma, viikko tai vaikka vain viisi tuntia käyvät yhtä lailla.
Fongaus vaatii taitoa
Suomen vesissä elää noin 70 vakituista kalalajia. Useimmat niistä ovat sellaisia, ettei tavallinen uistimen heittäjä tai madon liottaja saa niitä siimansa päähän koskaan. Tämä johtuu siitä, että otukset ovat joko hyvin pieniä tai elävät paikoissa, minne vieheet tai syötit eivät vahingossakaan eksy. Usein näitä molempia.
Jos siis fongari haluaa kasvattaa pistesaldoaan parinkymmenen ”peruslajin” yli, pitää opiskella aivan uusia pyyntitekniikoita ja perehtyä paitsi pienten myös harvinaisempien suurlajien olinpaikkoihin.
Lirkkimällä pikkuotuksia
Yhtä tärkeimmistä tekniikoista kutsutaan lirkkimiseksi. Siinä pyyntivälineenä käytetään vaikkapa kevyttä mormyskavapaa varustettuna huippuohuella siimalla ja ääripienellä (nro 20-30) koukulla. Syötiksi nypätään esimerkiksi madonpoikaselta hännän kärki, pienimmillään vain noin nuppineulan pään kokoinen.
Lirkkiminen kuuluu fongarin kikkakokoelmaan. Tästä kivenkolosta nousi mutuja.
Kalastaminen tapahtuu kahlaamalla matalia rantavesiä ja tarkkailemalla siinä vipeltäviä pienkaloja. Kun kala havaitaan, lasketaan syötti sen naaman eteen ja toivotaan tärppiä. Hyvä konsti on myös tiputella pikkuruista mormyskaa vedenalaisten kivien kolosiin, jossa monet minikalat piilottelevat päivisin.
Tehokkainta fongaus on yöpimeydessä otsalamppua käyttäen. Yöllä nimittäin pikkuotukset uskaltautuvat ulos piiloistaan ja ovat aktiivisessa ravinnonhaussa.
Saaliiksi voi saada rannikkovesistä vaikkapa hietatokon, liejutokon, mustatokon, mustatäplätokon, kampelanpoikasen, rantanuoliaisen ja vaskikalan. Järvissä tavallisia lirkkisaaliita ovat esimerkiksi kivisimput, kivennuoliaiset ja mateenpoikaset.
Piikkimonni on varsin eksoottisen näköinen otus. Sen voi saada satimeen vaikkapa Hyvinkään Rutikasta.
Isoja ongelmatapauksia
Oman ongelmansa tuottavat fongarille myös monet suuremmat kalat. Lohi on yhtä haastava narrattava, olipa kalastaja pinna- tai ruokajahdissa. Smoltin saattaa saada helpostikin, mutta yleensä fongarit eivät noteeraa alamittaisia yksilöitä. Syksyinen Kymijoki lienee varmin arpa nostaa mittalohi näytille.
Särkikaloja edustava karppi kuuluu sukunsa kinkkisimpiin lajeihin, jonka jallittamisessa ratkaisevaa on olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tampereen Pahalampi on yksi varmimmista karppipinnakohteista, josta saa samalla ”varman” suutarinkin.
Sulkava on monissa järvissä huippuyleinen verkkosaalis, mutta vapakalastajalle yllättävän haasteellinen. Itse olen tavoittanut lajin Lempäälän Kuokkalankoskilta sekä Nokian Siuronkoskelta kevätaikaan. Näistä kohteista nousee hyvällä todennäköisyydellä myös viehenirso särkikalojen kuningas toutain.
Entäpä pienet särjen sukulaiset törö ja valkoevätörö? Ensin mainittua kannattaa lähteä etsimään vaikkapa Vantaasta ja sen sivujoista, jälkimmäisen pyyntiin ainoa tunnettu paikka on Saimaan kanava. Kyseinen kanava on myös varmin kohde tavoittaa eksoottisen näköinen miekkasärki mato-onkensa jatkeeksi.
Haamuraja 60 lajia
Lajiluetteloa voisi jatkaa vielä pitkästikin, sillä parhaat fongarit ovat kesyttäneet vuoden aikana reippaasti yli 50 lajia. Kuuteenkymmeneen ei kukaan ole vielä päässyt, mutta mahdollisuuksien rajoissa sekin.
Fongaus kannattaa aloittaa lähivesiltä, sillä hyvinkin mitätön allikko saattaa tarjota fongarille mittavan elämyksen. Esimerkiksi avauskuvan helsinkiläinen lampi tarjoili muun muassa karppeja, suutareita ja monia yleisempiä madonpurijoita.
Lisää vinkkejä:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
► Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
► Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
► Viikko 32: Jigailua onkivavalla
► Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla
► Viikko 34: Kalastusvinkki (viikko 34): Puronieriäjahtiin Kemijoelle
