Viikko 34

Mitä: Puronieriää
Mistä: Kemijoen latvavesiltä Savukoskella
Millä: Mikrojigeillä, pikkulipoilla ja -vaapuilla, liitseillä, perhoilla
Muista: Kemijoen sivujokien varsilla puhelin ei välttämättä kuulu lainkaan, joten avun saaminen mahdollisissa hätätilanteissa voi olla vaikeaa. Jos lähdet kauaksi tieverkostosta, ota paperikartta ja kompassi mukaan.

Puronieriää istutettiin aikanaan eri puolille maatamme siinä toivossa, että siitä olisi tullut haastava pyyntikohde urheilukalastajille. Laji ei kuitenkaan kasva meikäläisissä vesissä kovin isoksi, joten enin innostus hiipui nopeasti ja istutustoiminta loppui.

Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, sillä puronieriä alkoi lisääntyä luontaisesti joissakin puroissa ja pikkujoissa. Uusi laji pääsi villiintymään ja levisi paikoin hyvinkin laajoille alueille.

Nykyään puronieriä on määritelty haitalliseksi vieraslajiksi, koska se valtaa tehokkaasti taimenen kutupaikkoja.

Puronieriä on siis tavoittelemisen arvoinen kalalaji jo siksi, että sen mahdollisimman runsas kalastaminen saattaa auttaa taimenkantojen kohentumisessa. Sen lisäksi puronieriä on erinomaisen maukas ruokakala, eikä sillä ole alamittaa tai saaliskiintiöitä.

Mutta, mutta… Ennen kuin lähtee jahtaamaan uutta kalalajia, on paras varmistua siitä, että sen todella tunnistaa, ja sen osaa erottaa esimerkiksi pienestä taimenesta.

Puronieriän paras tuntomerkki on vatsapuolen evien etureunoissa. Niissä on valkoiset raidat.

Kylkien yleisväritys on oliivinvihreä tai harmahtava, ja kyljissä on vaaleita kellertäviä pilkkuja. Niiden seassa kylkiviivan tuntumassa voi olla jokunen punainenkin pilkku.

Puronieriällä on siis tummassa kyljessä vaaleita pilkkuja, ja taimenella vaaleassa kyljessä tummia pilkkuja.

Puronieriän esiintymisalueita

Puronieriää tavataan Etelä-Suomessa muun muassa Lahden ja Hämeenlinnan seuduilla virtaavilla pikkujoilla, ojissa ja puroissa, sekä vastaavantyyppisissä vesissä Jyväskylän ympäristössä.

Lue vinkit näiden kohteiden löytämiseen Erästä 9/2020 (juttu avautuu tilaajatunnuksella).

Pohjoisempana puronieriä on vallannut alueita etenkin Taivalkoskelta ja Kemijoen valuma-alueelta. Yksi tiheimmistä puronieriäkannoista on Kemijoen latvavesillä Savukoskella.

Itse Kemijoen pääuomassa puronieriä ei oikein pärjää, mutta se on pesiytynyt paikoin hyvinkin tiheästi pienempiin sivujokiin.

Jos eteläsuomalaiset pelto-ojat ovatkin näin elokuun lopulla aika vähävetisiä tai paikoin jopa lähes kuivia, Kemijoen sivujoilla olosuhteet ovat olleet hyvät koko kesän. Vesitilanne siellä on edelleen hyvä puronieriän kalastamiseen. Vettä ja virtaamaa on sopivasti, vesi ei ole liian kylmää ja puronieriät ovat yhä hyvin syönnillä.

Yksi tunnettu puronieriäkohde on Kemijokeen laskeva Kairijoki sivujokineen. Siellä saa kalastaa Metsähallituksen myymällä Korvatunturin alueen luvalla 3546. Osassa Kairijokea kalastusaikaa on jatkettu. Siellä joen pääuomalla välillä Aarto-ojansuu – Ylä-Kairin silta puronieriää voi tavoitella vielä 1.10. saakka.

Taimenen kalastus tälläkin alueella on kuitenkin kielletty 1.9. alkaen.

Puronieriä viihtyy toki muillakin Kemijoen pienillä sivujoilla. Niillä riittää lääniä niin monta kymmentä neliökilometriä, että oma kalastusrauha löytyy varmasti.

Jos näille alueille mielii, kalastusluvaksi voi valita esimerkiksi Ylä-Kemijoen yhteisluvan tai Metsähallituksen Itä-Lapin luvan 3410. Näillä alueilla kalastusaikaa on siis tämän kuun loppuun.

Puronieriää tavataan myös Metsähallituksen myymillä Kemihaaran ja Vasakönkään lupa-alueilla. Ne ovat kuitenkin kiintiöityjä kohteita, joihin myydään korkeintaan kahdeksan lupaa vuorokautta kohti.

Vasakönkäällä on jatkoaika syyskuun loppuun. Taimenen kalastaminen siellä on kielletty 1.9. alkaen, mutta puronieriää voi tavoitella vielä ruskaretkien aikaan. Kalastuskausi Vasakönkäällä päättyy 1.10.

Tämä peilipintainen jokiosuus osoittautui mainioksi puronieriäpaikaksi. Vasemmalla näkyvän kuusen alla aivan rantapenkan tuntumassa oli paljon tapahtumia, ja saalista tuli ylös astikin.

Mistä niitä löytää?

Puronieriää löytää todennäköisimmin pikkupuroilta tai kapeahkoilta jokiosuuksilta.

Joessa laji viihtyy juuri erityisesti peilipintaisissa, hyvinkin mietovirtaisissa kohdissa. Kovasti kuohuvasta koskesta puronieriän tavoittaminen on paljon epätodennäköisempää.

Vähäpätöisimpiäkään vesiä ei kannata aliarvioida. Puronieriän voi saada jopa ojasta, jonka yli pääsee hyppäämällä. Sen sijaan, jos virran leveys alkaa olla enemmän kuin maantien leveys, puronieriä ei välttämättä enää viihdy niin hyvin.

Kun saavut oletetulle puronieriäpaikalle, älä rymistele liian äänekkäästi. Kalat voivat oleilla aivan rantapenkassa, lähes jalkojesi juuressa.

Oletettua kalapaikkaa kannattaa lähestyä niin, että seisot aluksi vavanmitan päässä rannasta ja pudotat vieheen rantaveteen. Jos pieni vieheen pompottelu ei tuota tulosta, on aika siirtyä lähemmäs rantaa.

Kalasta molemmat rannat ja keskiuoma mahdollisimman tarkasti heittelemällä.

Pienten purojen ja jokien varsilla on syytä pitää silmät koko ajan auki. Monesti puronieriä nimittäin paljastaa olinpaikkansa pienen pienenä tuikkina.

Tuikkirenkan kohdalle tai edes sen lähelle mahdollisimman nopeasti toimitettu pikkuviehe saattaa tuottaa tulokseksi räjähtävän tärpin.

Siellä, missä viihtyy yksi puronieriä, niitä saattaa olla useampikin, jopa kokonainen parvi. Tuikin lähitienoo kannattaa siksi kalastaa aina tarkasti joka kohdasta, ja vieläpä ainakin pariin kertaan.

Peilipintaisten jokiosuuksien lisäksi kokeilemisen arvoisia voivat olla myös alueet, joissa pieni puro tai oja laskee isompaan virtaan.

Kokeile myös kohtia, joissa oja tai pikkupuro laskee isompaan virtaan.

Hyviä puronieriävieheitä

Puronieriä kasvaa Kemijoen latvoilla tyypillisesti noin 20–25-senttiseksi. Oikein hyvällä syönnillä tuon kokoluokan lohensukuiset käyvät jopa aika isoihin houkutuksiin, mutta varmimmin saaliin saamisen makuun päästään riittävän pienikoukkuisilla vieheillä.

Lipoista mainittakoon Bete Lotto pienimmässä koossa, Kuusamon Uistimen Loimu-lippa 4-grammaisena ja Vibrax-lipat kokoluokassa 1. Myös alle 4-senttiset mikrovaaput voivat toimia hyvin.

Ehkä eniten tapahtumia saa kuitenkin mikrojigeillä, liitseillä ja erilaisilla pintaperhoilla. Perhoja voi neppailla virtaan myös virvelivälineillä, kun käyttää apuna pientä heittokohoa.

Puronieriälle maittava mikrojigi syntyy vaikkapa noin yhden gramman mormyskasta, jonka koukkuun pujotetaan sopivan letkeä kumihäntä.

Mikrojigivapoja esiteltiin Erän numerossa 6/2020 (juttu avautuu tilaajatunnuksilla)

Siimaksi kannattaa valita hiuksen paksuista kuitusiimaa. Ohuimmilla noin 0,04-millisillä pikkumorri lentää oikein kivasti, mutta jos tarjoukseen nappaakin puronieriän sijasta iso harjus, 0,06-millinen voi olla parempi valinta.

Kun kalastetaan kaikkein ohuimmilla siimoilla, haavi auttaa kalojen ylös ottamisessa.

Lisää vinkkejä:

Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
Viikko 26: Koko perheen kalaretki
Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
Viikko 32: Jigailua onkivavalla
Viikko 33: Kesäkauden loppukiri koskilla