Nokian Siuronkoski on minulle lähikalastuskohde, vaikka kertyy sinnekin Tampereen koillisnurkasta nelisenkymmentä kilometriä. Niinpä Siurossa tulee vierailtua kohtuullisen usein, eniten keväällä ja syksyllä, jolloin lohikalat ovat ottihaluisimmillaan.

Jarin kanssa kalassa -arvauskilpailujen puitteissa olemme poikenneet Siurossa jo kuudesti. Koskaan en kuitenkaan ole onkinut kyseisellä koskella perinteisiä perhokalastusvälineitä käyttäen, en sen paremmin arvauskilpailuissa kuin muutenkaan.

Nyt on tarkoitus tehdä historiaa siltä osin. Jonain päivänä ensi viikonloppuna 21.-23.8. poikkean Siurossa mukanani pelkästään perhovälineet.

Arvauskilpailussa kysymme, kuinka painavan kalan onnistun perhovälineillä ylös saamaan. Kalan paino pyöristetään lähimpään 50 grammaan. Kalastukseen tulen käyttämään ainakin viitisen tuntia, ellei kahden lohikalan kiintiö täyty sitä ennen.

Kylmiltään perhokalaan

Perhokalastus on ollut minulle viime vuosina melko marginaalinen harrastus, vaikka on sitäkin tullut aikanaan tehtyä jopa kilpailumielessä. Tuntematon työkalu ei siis perhovapa minulle ole.

Nyt kuitenkin suunnistan Siuroon aika kylmiltäni. Perhokeppiin en nimittäin ole tainnut koskea sitten syksyn 2018 Grönlannin reissun. Sielläkin vain siksi, kun perhokalastus oli ainoa sallittu pyyntitapa.

Tosin Siuronkosken hallitsemisessa ei kummoistakaan heittotaituruutta vaadita. Rannat ovat melko lähellä toisiaan eikä suuria syvyyksiä löydy. Tärkeämpää on, että saa oikeanlaisen perhon kulkemaan kalojen ottipaikoilla ja oleskelusyvyydessä eli pohjan tuntumassa.

Perhojen vuoksi ei homma tule kangertelemaan, sillä rasioissani on lukuisia edesmenneiden tamperelaisten perhonsitojasuuruuksien Veli Autin ja Lauri Syrjäsen taidonnäytteitä. Omilla töherryksillä ei tarvitse kaloja naurattaa.

Kirjolohi kuuluu Siuronkosken tavallisiin vieheenpurijoihin. Tämä nappasi Lotto-lippaan.

Kirjolohi vai ahven?

Siuronkoskella tavoitelluin saalis on kirjolohi, jonka tavallisin paino liikkuu kilon ja puolentoista välissä. Tankkiauton vierailusta toki riippuu saaliinsaamisen helppous tai vaikeus. Suironkoski on erinomaisen suosittu kalapaikka ja todellinen viehetuntemuksen korkeakoulu siellä pitempään hengissä selviäville kaloille.

Jos kirjolohi ei suostu saaliiksi, kuten lämpimän veden aikaan helposti tapahtuu, todennäköisin perhonpurija on ahven. Vaikka koskella pörrää ajoittain isojakin kyrmyniskoja (oma ennätykseni tältä keväältä 910 g), tavallisin koukun maistelija mittauttaa painokseen 50-100 g. Jos aina sitäkään.

Onnella saaliiksi voi sattua myös komea toutain, tavallisimmin noin kahden kilon painoinen. Harvinaisia siimanpään tukistelijoita eivät ole myöskään hauet, särjet ja säyneetkään. Kuhaakin esiintyy, joskaan perholla en usko sitä veijaria tavoittavani.

Sen verran kuitenkin luotan koskeen ja omiin taitoihini, että nollille en tule jäämään. Toki sitäkin saa halutessaan arvata.

Tämän kertainen palkintopöytä näyttää tällaiselta.

Tiukka tusina

Paras arvaaja kuittaa palkinnoksi sekalaisen tusinan ottipelejä, merkkeinä muun muassa Kuusamo, Rapala, Blue Fox, Jaxon, Berkley, Tume, Laxman ja Josa. Jos oikeita tai lähimmäs oikeita vastauksia on useampia, palkinto arvotaan niiden kesken.

Vastausaikaa on torstain 20.8. loppusekunneille saakka. Onnea peliin!

Huomio! Kysymme lomakkeella yhteystietoja vain palkintojen postittamista varten!