Viikko 32
Mitä: Ahventa
Mistä: Rehevärantaisilta metsäjärviltä
Millä: Onkivavalla jigaamalla
Muista: Onkiminen on jokamiehenoikeus, mutta joissakin vesissä se voi olla kiellettyä. Tarkista kielletyt vesistöt osoitteesta kalastusrajoitus.fi
Olemme antaneet näissä viikon kalastusvinkeissä kevään ja kesän aikana useammankin kerran ohjeita sekä onkimiseen että jigikalastukseen.
Muun muassa viime viikon teemana oli omaan mökkirannan tai muun lähirannan kalastoon tutustuminen joko mato-ongella tai mikrojigaamalla.
Vaan entäpä, jos nämä kaksi kalastustapaa yhdistäisi? Siis niin, että otetaan vapakalustoksi onkivapa ja sitaistaan sen kärkeen kuitusiima, jossa on syöttinä pieni jigi.
No, siitähän saadaan sekä hauska että tehokas kalastusväline, jolla voi parhaassa tapauksessa onkia rehevärantaisilta metsäjärviltä nopeasti ison läjän ahvenia.
Mikrojigin tyypillinen saalis on pieni ahven. Jos jigihännän vaihtaa isommaksi, se karsii saaliskalojen joukosta kaikkein pienimmät yrittäjät.
Miksi onkivapa?
Kuten olemme monesti mainostaneet, mikrojigailu virvelivälinein on erittäin tehokas kalastustapa.
Pienen jigin heittelemisessä on kuitenkin omat ongelmansa, ja yhden sellaisen aiheuttavat vesikasvit. Niiden alla kyllä piileskelisi paikoin jopa huomattavan isoja ahvenparvia, mutta virvelillä nakattua pikkujigiä on aika vaikea uittaa rehujen seassa tarkasti niin, etteikö se aina silloin tällöin tarttuisi kiinni kasvillisuuteen.
Onkivavalla tarjottu jigi sen sijaan pysyy paikallaan, joten se on helppo tipauttaa tarkasti kasvien väliin juuri sopivaan aukkopaikkaan ja pitää erossa kasvillisuudesta.
Tokihan virvelivavallakin voi uitella pikkujigiä pilkkityylisesti pompottelemalla pitkin rantavesiä, mutta onkivavassa etuna on sen parempi ulottuvuus.
Parimetrinen virvelivapa voi olla liian lyhyt rannan parhaiden paikkojen tavoittamiseen. Näin on varsinkin silloin, kun metsäjärven ranta on sen verran soistunut, että aivan rantaviivassa ei voi seisoa ilman, että saappaat ja niiden mukana koko kalastaja alkaa hiljalleen vajota syvälle rahkasammalten sekaan.
Metrin tai kaksi virvelivapaa pidempi onkivapa tarjoaa jo selvästi paremman ulottuvuuden. Sinänsä aika vähäpätöiseltä tuntuva pituusero voi olla juuri se avaintekijä, jolla päästään saaliin saamisen makuun.
Onkivavalla jigailevan varusteet jaksaa varmasti kantaa syrjäisimmillekin metsäjärville. Kalusto mahtuu pikkureppuun. Tässä vapana on 3-metrinen teleskooppi, jonka kuljetuspituus on 40 senttiä.
Ei kohoa, lyhyt kuitusiima
Onkivavalla jigailemiseen sopii parhaiten 3–4-metrinen hiilikuituinen vapa. Mato-onginnassa tällaiseen vapaan viritellään tavallisesti vavan pituinen siima, mutta jigailussa siima saa olla selvästi tätä lyhyempi. Muuten yhdistelmän hallitseminen käy vaikeaksi.
Normaalista mato-onginnasta tuttua kohoa ei käytetä onkivapajigailussa lainkaan, vaan siima pidetään koko ajan kireällä, jigiä pompotellaan pilkkityylisesti ja tärppejä tarkkaillaan herkeämättä.
Vapaa on tarkoitus pitää suunnilleen vaakatasossa, joten oikea siiman pituus määräytyy tämän mukaan.
Koska tavoiteltavat ahvenet ovat todennäköisimmin joko aivan pinnan tuntumassa ulpukoiden alla piilossa, tai korkeintaan noin metrin syvyydessä, sopiva siiman pituus on ehkä puolet tai korkeintaan kaksi kolmasosaa vavan pituudesta.
Kolmimetrisessä vavassa riittää siis 1,5–2 metrin siima. Tätä pidemmällä siimalla kalastettaessa jigi menee joko pohjaan, tai matalilla rannoilla kalastettaessa vapaa joutuu pitämään niin pystyssä asennossa, että jigi tulee turhan lähelle rantaa.
Jos vavan kärki osoittaa jyrkässä kulmassa kohti taivasta, myös tärppien havaitseminen voi olla vaikeaa.
Siimaksi valitaan ohut tai ohuehko kuitusiima. Se välittää vavankärjen värähdykset terävinä veden alle, ja jigi heiluu jo hyvin pienestä liikkeestä herkästi ja houkuttelevasti. Kuitusiiman kärkeen kannattaa sitoa perukkeeksi noin 20–30 sentin pätkä fluorocarbonsiimaa, sillä hauki kelpuuttaa jigin siinä missä ahvenkin.
Haukitärpin mahdollisuuden saimme kokea muun muassa viime viikon kalastusreissullamme.
Käytössä oli kolmen metrin teleskooppinen onkivapa. Siihen viriteltiin puolentoista metrin kuitusiima ihan sellaisenaan. Viehelukkona oli pieni perholukko. Jigiksi valittiin noin gramman painoinen kullanvärinen morri, jonka koukkuun oli pujotettu hyvin herkkäliikkeinen yhden tuuman Trigger X -jigihäntä.
Yhdistelmä toimi lähes saman tien oikein hienosti, ja ulpukanlehtien alla piilotelleet ahvenet alkoivat käydä ahnaasti kiinni noin 30–80 sentin syvyydessä keinuneeseen jigiin. Eipä aikaakaan, kun jigiin iski vajaan kilon painoinen hauki, joka repi hetkessä koko viritelmän palasiksi ja katosi syvyyksiin.
Uusi siima varustettiin perukkeella. Siimasta 1,2 metriä oli laadukasta 0,08 millimetrin kuitusiima ja sen jatkeena oli 30 senttiä 0,25-millistä fluorocarbonia. Siiman korjaamisen jälkeen ahvenet kävivät edelleen hyvin kiinni, eivätkä hauet aiheuttaneet enää viehemenetyksiä.
Kalastustekniikasta
Sopivan herkkäkärkisellä onkivavalla jigailtaessa ei tarvitse tehdä kovin kummoisia liikkeitä. Riittää, että jigin tipauttaa ulpukoiden lehtien väliin sopivalta näyttävään aukkopaikkaan. Vapaa pidetään paikallaan niin, että siima on koko ajan kireällä.
Kun vapaa napauttaa silloin tällöin sormenpäällä terävästi, tämä tärähdys näkyy vavan kärjessä värähtelynä.
Napauttelun sijasta vapaa voi myös ravistaa hyvin kevyesti silloin tällöin. Vain joitakin senttejä ylös ja alas heiluva vavan kärki saa jo jigiin sellaisen liikkeen, että se houkuttaa ahvenen iskuun.
Mikäli ahventa alkaa tulla, mutta saaliskalan koko tuntuu liian pieneltä, siiman päähän kannattaa vaihtaa hiukan isompi jigihäntä. Se karsii kaikkein pienimmät yrittäjät. Jigipäähän sen sijaan ei ainakaan sen painon puolesta tarvitse välttämättä kajota lainkaan. Se saa olla edelleen 1–2 gramman luokkaa.
Mormyskoissa on kuitenkin hyvin pieni koukku. Kun sen tilalle vaihtaa isokoukkuisemman jigipään, ihan pieni ahven ei saa enää koukkua suuhun.
Kokeiluissamme 2-grammainen cheburashka-jigipää numeron 6 koukulla ja siihen pujotettu 5-senttinen Mikado Fishunter-kalajigi osoittautui yhdistelmäksi, joka kiinnosti isojen ahvenen lisäksi jo huomattavan paljon rantojen haukiakin.
Jos käytössä on vene, onkivapajigailua kannattaa kokeilla toki rantakasvillisuuden toiseltakin puolelta – siis avoveden reunasta siinä, missä kasvillisuusvyöhyke päättyy.
Vene ankkurilla parkkiin sopivan rehukon reunan ja onkimaan. Veneestä ongittaessa siima voi olla pidempi kuin rannalta kalastavalla. Sopiva siiman pituus löytyy vain kokeilemalla.
Lue lisää
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
► Viikko 30: Aamuvuoroon tai sateeseen
► Viikko 31: Omaa rantaa opiskelemaan
