Viikko 30
Mitä: Kuhaa, kirjolohta
Mistä: Kaupallisista koskikalastuskohteista ja istarilammilta
Millä: Vaapuilla, lipoilla, lusikoilla, liitseillä ja jigeillä
Muista: Ukkosella kalastaminen voi olla hengenvaarallista
Kesälomakaudella kaupallisissa kalastuskohteissa on riittänyt väkeä välillä jopa ruuhkaksi asti. Näin varsinkin silloin, kun kelit ovat olleet kohdallaan, aurinko on paistanut ja lämmin sää on hellinyt ulkona olijoita.
Osaltaan ruuhkia on lisännyt se, että kotimaan matkailu on ollut koronan seurauksena erittäin suosittua, ja kalastus on ollut yksi huomattavasti suosiotaan lisänneistä harrastuksista.
Mitä enemmän virtaveden äärellä tai istarilammen rannoilla on kalastajia, sitä vaikeampaa on saaliin saaminen.
Kun vieheitä viskotaan suhteellisen pienellä alueella veteen käytännössä jatkuvalla syötöllä, kalat käyvät aika nopeasti aroiksi. Jos ne ovat jo käyneet maistamassa jotain houkutusta ja saaneet koukusta napakasti leuoilleen, ne tuskin ryntäävät vähään aikaan minkään vieheen perään.
Tilanne muuttuu ja saaliin saamisen todennäköisyys paranee, mikäli vedenalainen maailma saa rauhoittua edes hetken.
Etelä-Suomessa tämä rauhoittumisen aika alkaa tulla taas ihan luonnostaan illalla klo 23 paikkeilla, ja se jatkuu aamuyölle noin klo 4:ään saakka. Keskikesän valoisimmat yöt ovat jo väistyneet, ja yöhön mahtuu taas pitkä hämärä jakso ja muutama pimeäkin tunti.
Liikkeelle aamuvarhaisella
Jos mahdollista, yön pimeimmän hetken mukanaan tuomaa vesien rauhoittumista kannattaa nyt hyödyntää.
Kun koskelle tai istarijärven rantaan lähtee aamuyöllä jo ennen auringonnousua, saaliin saamisen mahdollisuudet ovat aika paljon paremmat kuin esimerkiksi iltapäivällä ja illansuussa, jolloin lomalaisten lisäksi kalavesille ovat ehtineet taas nekin, jotka ovat olleet päivän töissä.
Aikainen aamuherääminen on monelle vaikeaa, mutta jos tämän pienen epämukavuustekijän kestää, kalastuskohde voi yllättää iloisesti. Monella etelä- ja keskisuomalaisella koskella aamun ensimmäisillä kävijöillä on hyvät mahdollisuudet saada muun muassa kuhaa tai kirjolohta.
Auringon nousuajat eri paikkakunnilla voi tarkistaa vaikkapa Ilmatieteenlaitoksen paikkakuntakohtaisista sääennusteista. Kalakohteessa olisi hyvä olla jo puolisen tuntia ennen auringon nousuaikaa.
Parhaassa tapauksessa koskella tai istarilammen rannassa pääsee vapaasti valitsemaan ne heittopaikat, jotka ovat päiväsaikaan lähes koko ajan miehitettyinä.
Aikaisen aamun hyviin puoliin kuuluu myös se, että onnistumisen kannalta oleelliset hetket on nähty aika nopeasti. Jos saalista ei ole tullut aamulla noin kahdeksaan tai yhdeksään mennessä, ja väkeä alkaa taas pakkautua rannoille, voi ihan hyvillä mielin lähteä kotiin tai töihin.
Aamuhetkien hyödyntäminen on helpointa, mikäli kalastuskohteeseen on tullut hankittua vuosilupa.
Jos kyseessä on vain satunnainen pistäytyminen jollakin kohteella, vuorokausilupa saattaa olla parempi vaihtoehto kuin lyhyt muutaman tunnin lupa.
Vuorokausiluvalla ehtii hyödyntää aamuvarhaisen lisäksi halutessaan vaikka koko päivän, tai tarvittaessa työpäivän jälkeen viimeiset valoisat tunnit ennen auringonlaskua. Nekin saattavat joskus olla oikein otollisia hetkiä.
Jos aioit lähteä kalaan aamuyöllä, varmista lupa-asiat kuntoon jo edellisenä päivänä. Kaikilla kalastuskohteilla ei ole nettikauppaa, josta luvan voisi ostaa koska tahansa ja määritellä kalastuksen aloittamisajan haluamakseen.
Kuha nousee heinäkuussa mielellään aamuyön tunteina koskiin. Tämä yksilö nappasi Lempäälän Kuokkalankoskilla vähän ennen aamukuutta kovan virran reunassa uitettuun 7-senttiseen syvännevaappuun.
Kokeile jotain yllättävää
Monella kaupallisella kalastuskohteella on luottovieheitä, joita käytetään yleisesti. Joku on saanut tietyllä viehemallilla joskus hyvin kalaa, minkä jälkeen siitä on tullut paikallisesti muoti-ilmiö.
Kun samojen viehemerkkien samoja malleja muutamassa suosituimmassa värivaihtoehdossa nakkaillaan veteen lähes päivittäin, niiden uinti ja ulkonäkö tulee kaloille varmasti tutuksi. Siksi pakista tai vieherasta kannattaakin kaivaa kokeiltavaksi jotain epätodennäköistä, uutta, yllättävää ja mieluusti ihan toisella tavalla uivaa.
Jos kalojen syönti tuntuu todella heikolta tai jopa täysin olemattomalta, unohda ”tällä nyt ei ainakaan tule mitään” -asenne ja kokeile rohkeasti sellaisiakin vieheitä ja värivaihtoehtoja, joita et normaalisti käyttäisi.
Kuha saattaa kelpuuttaa koskilla aika isojakin tarjouksia. Siinä, missä kirjolohelle tai taimenelle tarjoillaan tyypillisesti noin 4–7-senttisiä vieheitä, aamuvarhaisella koskeen noussut kuha nappaa hyvinkin yli 10-senttisiin vaappuihin tai isoihin jigeihin.
Oikeastaan muuta rajoitetta kokeiltaviin vaihtoehtoihin ei ole kuin vieheen uintisyvyys. Jos viehe ei sukella niin syvälle, että se juuttuisi pohjan kiviin, se on jo kokeilemisen arvoinen.
Kuhan löytää aamuyöllä koskista usein kovan virran reunoista tai paikoista, joissa vesi pyörii villisti. Mikäli jossain näkyy pienten särkikalojen parvia, se on hyvä merkki. Sinne sekaan kannattaa ehdottomasti tarjota vieheitä.
Jos kohteen kalastoon kuuluu kirjolohi, sen löytää aamutuimaan usein isojen kivien takaa, eli juuri niistä tyypillisimmistä lohikalojen asentopaikoista.
Mikäli rannalla ei ole ruuhkaa, omissa heitoissa ei tarvitse varoa muiden kalastajien ilmassa viuhuvia siimoja. Silloin yhdeltä ja samalta heittopaikalta saattaa pystyä kopauttelemaan nopeaan tahtiin monta oletettua kirjolohen mielipaikkaa.
Aika kaukanakin olevien kivien taustat ovat ulottuvilla, kun käyttää ohutta kuitusiimaa, pitkäheittoista vapaa ja viehettä, joka lentää hyvin.
Esimerkiksi solakat noin 5-senttiset lusikat tai Bete Loton tyyppiset paksulla rungolla varustetut lipat ovat tässä työssä aika tyypillisiä valintoja.
Jos kaipaa jotain tavanomaisesta poikkeavaa, niiden sijasta voisi kokeilla vaikkapa pystypilkkiä, tai mikrojigivavalla ja hyvin ohuella kuitusiimalla tarjoiltua volframimorria.
Raju sadekuuro piiskaa Vitsiälänvuolletta. Sateella kaupallisissa kalastuskohteissa on yleensä hyvin tilaa. Silloin mahdollisuudet saaliin saamiseenkin voivat olla tavallista paremmat.
Surkeaan säähän
Kellonajan lisäksi toinen merkittävästi kalastajien määrään vaikuttava tekijä on tietenkin sää. Sateisena ja tuulisena päivänä rannoilla tapaa paljon vähemmän muita kalastajia kuin poutapäivänä.
Jos tavoittelee ihan maksimaalista kurjuutta ja epämukavuutta, jolloin kohteessa olisi mahdollisimman vähän muita yrittäjiä, oikea hetki löytyy tietenkin sateisista aamuöistä.
Vaikka sade saattaakin olla kalastajan näkökulmasta hyvä asia, ukkosella rantaan ei tule lähteä koskaan.
Salamat hakeutuvat muuta ympäristöä herkemmin vesirajaan ja rantojen puihin. Näin siksi, että rantojen kostea maa johtaa muuta ympäristöä paremmin sähköä.
Kun kalastajalla on vielä kädessään hyvin sähköä johtava hiilikuituvapa, yhdistelmä on jo hengenvaarallinen.
Jos taivaalla ei jyrise eikä salamoi, sade on vain pukeutumis- ja asennekysymys. Koskilla kova sade voi kyllä toisinaan olla jopa tavallistakin vaikeampi paikka.
Kun sade on hyvin rankkaa, nopeasti nouseva vesi saattaa samentaa virran. Silloin kalat sulkevat suunsa kokonaan, tai ne siirtyvät tutuilta asentopaikoiltaan jonnekin ihan muualle.
Koskilla voikin siis olla sateella vaikeaa, mutta istarilammilla sadepäivä saattaa johtaa oikein mukaviin tuloksiin, ja saalista voi tulla hyvinkin.
Lue lisää
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
► Viikko 28: Rohkeasti ruohojen sekaan
► Viikko 29: Leppoisasti soutu-uistelemaan
