Viikko 28
Mitä: Haukea ja ahventa
Mistä: Rehevistä järvistä ja lammista
Millä: Ruohosuojatuilla lusikoilla, jigeillä ja lipoilla
Muista: Kun ruohoihin juuttunutta viehettä irrottelee kuitusiimaa käsin vetämällä, siima saattaa leikata sormiin haavan. Näissä tilanteissa hanskat ovat hyvä apu.
Ahvenvitaa, lumpeita, siimapalpakkoa, järvisätkintä, ulpukoita – muun muassa näitä ja monta muuta vesikasvilajia on nyt tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Heinäkuu on nimensä veroinen järvilläkin. Kaikenlaista heinää on todellakin riittämiin.
Vesikasvillisuus voi olla suorastaan riesa uistelijalle, koska monikoukkuiseen vaappuun tarttunut kasvi tai sen osa pilaa heti herkän vieheen uinnin.
Pinnan alla levittäytyvä vedenalainen viidakko on kuitenkin täynnä elämää. Siellä viihtyvät etenkin ahvenet ja hauet, toisinaan myös isot lahnat – puhumattakaan pienemmistä särkikaloista, joita saattaa puikkelehtia lehtien ja varsien seassa valtavina parvina.
Rapala Minnow Spoon on etenkin haukien mieleen. Mallisarjan pienin 5-senttinen Minnari toimii hyvin ahvenellekin.
Vesikasvillisuuden seassa piileskelevien kalojen tavoittamisessa parhaita työkaluja ovat ruohosuojatut vieheet. Lajin tunnetuin edustaja lienee Rapala Minnow Spoon, mutta vastaavia metalliviiksellä tai muoviliuskalla suojattuja koukkuratkaisuja löytyy monen muunkin viehevalmistajien valikoimasta.
Muun muassa haukia hyvinkin paljon kiinnostava Kuusamon Uistimen Professor 3 on tarjolla kevyenä 9-grammaisena versiona, jossa on ruohosuojattu kaksihaarainen koukku.
Lusikoiden ohessa kannattaa ehkä kokeilla myös lippoja. Vaikka niissä ei ole varsinaista ruohosuojausta, koukun etupuolella pyörivä lehti raivaa aika hyvin tilaa kasvillisuuden seassa.
Tässä sarjassa yksi hyväksi havaittu työkalu on Bete Lotto, jossa oikein eloisasti pyörivän lehden lisäksi apuna on myös vieheen pullea runko, joka osaltaan puskee tietä läpi vesikasvien.
Aivan kaikkein sakeimpiin kasvustoihin lippaa ei sentään kannata heittää, mutta se selviää aika mallikkaasti, jos vesikasveja näkyy vedenpinnalla vain siellä täällä.
Yksi haukia ja ahvenia varmasti kiinnostava vaihtoehto ovat jigit. Kasvillisuuden seassa ilman suurimpia rehutärppejä uiskentelevan jigin saa aikaan, kun cheburashka-jigipäähän laitetaan offset-koukku.
Kun kalastetaan matalilla kasvien täyttämillä rannoilla, sopiva jigipään paino on 2–5 grammaa.
Jigin häntä pujotetaan niin, että vain sen pääosa on normaalisti kiinni koukunsilmän tyvessä. Koukun kärki työnnetään silikonikumin sisälle niin, että sen kärki on juuri ja juuri piilossa hännän sisällä.
Pehmeä kumi antaa periksi ja koukun neulanterävä kärki paljastuu heti, jos iso kala haukkaa jigiä. Oheinen kuva selventää jigin rakenteen.
Ruohosuojattu jigi syntyy näin. Cheburashka-päähän kiinnitetään offset-koukku, johon pujotetaan jigihäntä niin, että koukun kärki jää aavistuksen verran hännän sisälle piiloon. Matalissa lahdissa kalastettaessa sopiva pään paino on korkeintaan 5 grammaa.
Vahvaa kuitusiimaa
Ruohotärpeiltä suojattujen vieheiden lisäksi onnistumisen edellytys on riittävän vahva siima.
Ruohosuojauksestakin huolimatta viehe kuin viehe saattaa silloin tällöin haukata kiinni esimerkiksi ulpukan varteen. Jos tällaisessa tilanteessa on käytössä vetolujuudeltaan vahvaa, vähintään 0,10-millistä tai mieluusti sitä paksumpaa kuitusiimaa, tarttuneen vieheen saa yleensä vedettyä irti.
Kun siimassa on vetolujuutta yli 10 kiloa, kasvi antaa aika varmasti periksi ennen siimaa.
Jos rehutärppi sattuu, kiinni juuttunutta viehettä ei kannata yrittää repiä irti voimakkailla nykäyksillä ja vapaa riuhtomalla. Pahimmillaan tällaisessa tempoilemisessa vain katkaisee vavan kärjen.
Paras tapa on ottaa kädellä kiinni siimasta ja vetää sitä tasaisesti, vähän kerrallaan voimaa lisäten.
Yleensä kasvin varsi antautuu ennen kuin siima katkeaa. Siimasta vetämisessä on kuitenkin varottava koko ajan käsiä, sillä kuitusiima pureutuu hyvin herkästi ihoon ja saattaa aiheuttaa haavoja.
Pelkkä kuitusiima ei sellaisenaan kestä montakaan sekuntia hauen hampaissa. Suojaa siis siiman kärki joko riittävän pitkällä perukkeella tai sido kuitusiiman jatkeeksi reilu pätkä fluorocarbonia.
Fluorocarbonin etu on se, että sen päässä viehe ui aika paljon letkeämmin ja houkuttelevammin kuin perinteisissä perukkeissa käytetyn jäykän metallilangan päässä.
Fluorocarbon ei anna yhtä varmaa suojaa hauilta kuin metalliperukkeet, mutta kestää yleensä ainakin yhden hauen verran.
Fluorocarbonin kunto on syytä tarkistaa jokaisen tärpin ja saadun kalan jälkeen. Jos siiman pinnassa tuntuu sormien välissä vetämällä naarmuja tai epätasaisuuksia, perukesiima on syytä vaihtaa uuteen.
Loppuun kuluneita perukesiiman pätkiä ei saa jättää rannalle, vaan ne tulee kerätä talteen ja viedä kalareissun jälkeen roskikseen.
Muista reipas vastaisku
Kun kalastetaan vesikasvien täyttämillä lammilla, pikkujärvillä tai lähes umpeen kasvaneissa lahdenpohjukoissa, pitkiä heittoja ei tarvita.
Iso hauki saattaa piileskellä jossain ulpukoiden alla vain muutaman metrin päässä. Pinnalla kasvavat lehdet tarjoavat kalalle niin hyvän ilmasuojan, että se ei liiemmin pelkää rannalla kulkevaa tai veneessä kalastavaa.
Jokunen heitto kannattaa aina silloin tällöin tähdätä myös pinnalla näkyvien ruoholauttojen ohi. Etenkin isokokoisten ahventen parvet tulevat monesti illansuussa pyörimään ruohikkoalueiden reunoille.
Paniikissa pitkin pintaa pakoon pomppivat pikkukalat ja ajot paljastavat, missä nämä kehukokoiset assut mahdollisesti mennä viilettävät.
Olkoon vieheenä sitten ruohosuojattu lusikka tai jigi, suojauksesta johtuen koukku ei todennäköisesti tartu kalan suuhun niin hyvin kuin paljas koukun kärki. Siksi vastaiskujen tulee olla reippaita. Niissä on kuitenkin aina se riski, että ”tärppi” olikin vesikasvi tai veteen uponnut puu.
Vesikasveista vielä selviää yleensä ilman takaiskuja, mutta hakoihin tai tukkeihin jumiutuminen on tiukempi paikka. Muun muassa Minnow Spoonin jykevä koukku puraisee uppotukkiin niin lujasti, että seurauksena on aika todennäköisesti viehemenetys.
Heinäkuiseen heinikkokalastukseen ei siis kannata varustautua vain yhdellä vieheellä. Varavieheitä on hyvä olla matkassa mieluusti pieni rasiallinen.
Lue lisää viikon vinkkejä:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
► Viikko 27: Virroista ahventa ja kuhaa
Ruohikkouistimia kokeillaan myös Jarin kanssa kalassa -arvauskilpailussa!
