Viikko 27
Mitä: Ahventa, kuhaa ja särkikaloja
Mistä: Virtavesistä
Millä: Vaapuilla, lusikoilla, lipoilla ja jigeillä
Muista: Pyydä ja päästä -kalastusta ei voi erityisemmin suositella lämpimän veden aikaan, mutta jos kala pitää vapauttaa, tee se varovasti ja mielellään kalaa vedestä ylös nostamatta.
Kesäkuun pitkän hellejakson myötä vedet lämpenivät monin paikoin lähes kylpylälukemiin. Se taas tarkoittaa epämiellyttäviä olosuhteita lohikaloille, jotka suosivat luonnostaan viileyttä.
Mieluummin lämpötila saisi olla niille lähempänä kymmentä kuin kahtakymmentä astetta. Eikä ainakaan yli kahdenkympin (lue lisää lämmön vaikutuksesta kaloihin)
Vaikka vedet ovat viime päivinä hiukan viilentyneet, ei koskilla välttämättä kannata keskittyä lohikalojen jahtaamiseen. Jos sellaisen kiinni saakin, saattaa väsyttäminen rasittaa kalaa niin, että vapauttamisen jälkeen se menehtyy.
Ja vapauttaahan kala pitää, jos se sattuu olemaan alamittainen tai rauhoitettu.
Onneksi virrat vetävät puoleensa myös lämmöstä pitäviä lajeja, joita voi nyt hyvällä omallatunnolla jallittaa. Näitä ovat muun muassa kuha ja ahven sekä särki monine sukulaisineen.
Ahven on kesäkoskien ”varma” saalis.
Ahven on virtojen varmin saalis
Ahven on jokaisen virran varmin tuttavuus lämpimien vesien aikaan. Raitatakkisia löytää niin reittivesien vuolteista, salmista, tierumpujen virroista, jokisuistoista, jopa vuolaiden koskien tyynemmistä kivenhuopeista ja reunapoteroista. Sieltä, missä on niille sopivaa syötävää eli hyönteisiä ja pikkukaloja.
Varsinkin iltaisin näkee usein ajolätinöitä, kun ahvenet jahtaavat pinnalla parveilevia kalanpoikasia. Sinne kun heittää sopivan vieheen sekaan, voi olla melko luottavainen tärpistä.
Erinomaisia ahvenvieheitä ovat alle kuusisenttiset eloisauintiset vaaput, lipat ja jigit. Pinta-ajotilanteessa kannattaa kokeilla pienellä popperilla tai nirhalla. Tarpeeksi ohutta, esimerkiksi 0,08-0,10 millin kuitusiimaa käytettäessä kevyetkin kuvat saa lentämään riittävän pitkälle.
Koska ahven on mitä suurimmassa määrin parvikala, hyvän paikan löydyttyä niitä saattaa saada mukavan satsin kotiin viemisiksi. Ei kuitenkaan kannata ahnehtia vaan ottaa sen verran, mitä pystyy kerralla tai parilla ruoaksi käyttämään.
Kuhaa pohjan tuntumasta
Myös kuha on tavallinen tuttavuus virtavesissä aina Suomen puolivälin korkeudelle saakka. Tyypillisimpiä ottipaikkoja ovat koskien loppuliu´ut sekä monenlaiset syvähköt virtasalmet järvissä ja rannikolla.
Kuhaa narrataan yleensä pohjalta, mutta illalla ja yöllä saalistajat saattavat nousta pinnan tuntumaan. Pohjakalastuksessa tehokkaimpia ovat jigit, välivesi- ja pintapyynnissä taas voi käyttää vaikka vaappuja ja lusikoita. Hyvä kuhavieheen koko heittohommissa on noin 6-12 senttiä.
Virtojen pohjia ronkittaessa pitää muistaa, että monet niistä ovat kivikkoisia, ja esimerkiksi siltojen vierellä saattaa lojua kaikenlaista veteen kuulumatonta tavaraa. Pahoissa paikoissa ei viehettä kannatakaan päästää pohjalle saakka vaan tyytyä välivesipyyntiin, joka voi toki olla tuloksekasta sekin.
Toutain on kookkaimpia särkikalojamme, vahva vääntäjä siiman päässä. Tämä yksilö tosin edustaa lajinsa nuorisoa.
Suuria särkikaloja
Ahvenen ja kuhan lisäksi virtakalastaja saattaa päätä tekemisiin vaikkapa kookkaiden säyneiden ja toutainten kanssa. Molemmat ovat kivoja kaloja siiman päässä, ja vaikkei särkikaloja nykyisin kotikeittiöissä suuremmin arvostetakaan, ovat ne silti maittavaa syötävää esimerkiksi savustettuna.
Vieheiksi kelpaavat samat kuin ahvenillekin. Pienehköt, virrassa terävästi tiristävät vaaput, lipat ja lusikat saavat suun aukeamaan.
Jos et halua kalastasi muuta kuin mukavan muiston, päästä se varovasti takaisin. Luonto kiittää.
Lisää vinkkejä:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
► Viikko 25: Kuhakarnevaali alkaa
► Viikko 26: Koko perheen kalaretki
