Molecular Ecology -tiedelehdessä julkaistun suomalaisen tutkimuksen mukaan lohen lemmenleikeissä koolla on väliä.

Artikkeli perustuu Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteiseen monivuotiseen tutkimukseen, jossa on selvitetty Tenon lohien elämää ja käyttäytymistä. Tutkimusartikkelin pääkirjoittana toimi filosofian tohtori Kenyon Mobley Helsingin yliopistosta.

Suuret, useamman vuoden meressä kasvaneet kutulohet tuottavat enemmän jälkeläisiä, mutta isoja lohia on tavallisesti kutualueilla vähemmän kuin pienempiä.

Jäämerestä nousee vuosittain Tenojokeen kymmeniä tuhansia lohia vuosittain.  Matka on raskas. Jokeen noustessaan lohet lakkaavat syömästä, uivat pitkiä matkoja vasten voimakasta virtaa. Esteenä ovat myös padot ja kalanpyydykset.

Lohien urakka ei pääty kotiinpaluuseen, sillä edessä on nahistelua kilpakumppaneiden kanssa. Mutta kuka kamppailun voittaa? Suurimmat lohet tuottavat  tutkimuksen mukaan eniten jälkeläisiä. Isoja lohia vain on kutualueilla vähemään kilpailemassa onnistuneesta lisääntymisestä.

Tutkijat keräsivät näytteitä eli pieniä evänpalasia yli 5000 lohesta perinnöllistä tunnistamista varten. Samalla lohista otettiin suomunäyte, josta saa paljon tietoa lohen iästä, elämänvaiheista ja kasvusta.

Jopa neljä vuotta merielämää

Suurin osa Tenojoen lohista vaeltaa Atlantin valtamerellä yhdestä neljään vuotta ennen paluuta kutemaan synnyinjokeensa.

Mitä pitempään lohet jaksavat viettää merielämää, sitä suurempana kalat palaavat Tenoon.

Naaraslohet viettivät tutkimuksen perusteella merellä kahdesta kolmeen vuotta, mutta suurin osa koiraista jaksaa pysyä merellä vain vuoden. Tenosta on toisaalta löydetty myös 4-5 vuotta merellä vaeltaneita koiraita.

Jokainen meressä vietetty vuosi ensimmäisen vuoden jälkeen tuottaa tutkimuksen mukaan naaraslohille neljä kiloa lisää painoa ja 60 prosenttia enemmän jälkeläisiä.

Koiraslohilla lisävuosi merivaelluksella kasvattaa kokoa viisi kiloa ja peräti 200 prosenttia lisää jälkeläistuottoa.

Lisävuodet meressä vaativat kuitenkin veronsa, sillä vain harva useamman merivuoden lohi selviytyy kutemaan kotijokeensa. Hengissä pysymisen todennäköisyyttä pienentävät kalastajat, sillä mitä kauemmin lohi luuhaa merellä, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on päätyä saaliiksi.

Lohet eivät ole yksiavioisia

Lohet eivät ole yksiavioisia, vaan tutkimuksen mukaan lohella voi olla jopa kahdeksan eri lisääntymiskumppania samana kutusyksynä.

Useamman koiraan osallistuminen kutuun lisää tutkijoiden mukaan naaraiden lisääntymismenestystä ja mätimunien hedelmöittymisen todennäköisyyttä.

Lähes kaikki tutkimuksessa mukana olleet lohinaaraat tuottivat jälkeläisiä, joiden emo voitiin määrittää geneettisin menetelmin.

Naaraat kutivat keskimäärin yli kahden koiraan kanssa, ja jokainen meressä vietetty vuosi lisäsi kutukumppanien määrä, keskimäärin kolmanneksella.

Koirailla oli keskimäärin alle yksi kumppani, eli kaikki koiraat eivät jälkeläisanalyysin perusteella päässeet kovan kilpailun vuoksi lainkaan kutemaan.

Koko ratkaisee kutukumppanienkin määrässä, sillä yksi lisävuosi meressä tuotti 60 prosentin lisäyksen kutukumppanien määrään. Suurempi koko on etenkin koirailla merkittävä etu, kun kilpaillaan lisääntymiskumppaneista.

Missä ovat naaraslohet?

Tutkitussa Utsjoen alaosan lohipopulaatiossa naaraat ovat harvassa: jokaista naarasta kohti kutualueella on keskimäärin seitsemän koirasta, ja sukupuolisuhde oli suurin piirtein sama vuodesta toiseen.

Suuri koirasenemmistö lisää niiden keskinäistä kilpailua ja taistelua naaraista. Tämän kutualueen selvä naarasvähemmistö on poikkeuksellinen, kun sitä verrataan sukupuolisuhteisiin Tenojoen muilla kutualueilla.

Ennen merivaellusta Tenojoen lohet viettävät poikasina joessa tavallisesti kolmesta viiteen vuotta. Mitä useamman vuoden naaraslohet viettävät poikasina joessa, sitä vähemmän vuosia ne viettävät meressä ja palaavat siten pienempinä kutemaan.

Jokipoikasina pidempään viihtyneet, mutta merestä pienempänä palaavat naaraslohet tuottavat vähemmän mätimunia ja poikasia. Koiraslohilla vastaavaa poikasvuosien ja merivuosien yhteyttä ei havaittu.

Alkuperäinen julkaisu: Mobley KB, Granroth-Wilding H, Ellmen M, Orell P, Erkinaro J, Primmer CR. 2020. Time spent in distinct life-history stages has sex-specific effects on reproductive fitness in wild Atlantic salmon Molecular Ecology. 29: 1173-1184. DOI: 10.1111/mec.15390