Viikko 25
Mitä: Kuhaa
Mistä: Järvistä, mereltä ja virtavesistä
Millä: Jigeillä, vaapuilla, lusikoilla…
Muista: Kuhan alamitta on 42 cm, mutta paikoin noudatetaan tätä suurempaakin alamittaa.
Kuha on todellinen arvokala, ainakin jos sen arvo mitataan fileehintana kauppojen kalatiskeillä.
Kesällä on kuitenkin hyvät mahdollisuudet saada kuhaa ruokapöytään jopa ”ilmaiseksi”, mutta ihan mistä tahansa ei ahvenen isoserkkua kannata siiman päähän tavoitella.
Viime päivien lämpimät säät ovat lämmittäneet vesiä mukavasti, ja sehän sopii kuhalle. Kutunsa nämä kiilusilmät ovat jo monin paikoin hoidelleet ja lähteneet saalistamaan pikkukaloja energiavajeensa tyydyttämiseksi.
Koska kuhat liikkuvat ahventa ja haukea mieluummin selkävesillä, on vene monesti välttämätön kulkuneuvo. Soutukäyttöinenkin kelpaa. Suurta hyötyä koituu kaikuluotaimesta, mutta jo pelkkää syvyyskarttaa lukemalla saattaa huippuapajia löytää.
Penkanreunat ja virtavedet
Tyypillinen ottipaikka on selkäpakka, jonka rinteillä kuhat saalista kyttäävät. Sopiva pyyntisyvyys on monesti luokkaa 3-10 metriä. Mitä lämpimämpää, sitä matalammasta.
Päiväaikaan kuhan tavoittaa parhaiten jigillä aivan pohjan tuntumasta, mutta illan hämärtyessä kalat saattavat nousta väliveteen, jopa lähelle pintaa saalistamaan. Silloin koittaa vaappuja hinaavan uistelijan huippuhetki.
Veneettömänkään kalastajan ei tarvitse epätoivoon vaipua, sillä onneksi kuhat ovat lämpimän veden aikaan varsin virtahakuisia. Mielellään ne etsiytyvät vuolasjuoksuisiin vuolteisiin, salmiin, jokien loppuliukuihin, jopa kuohuviin koskipoteroihin.
Myöhäisilta ja varhainen aamu ovat tällaisilla yleensä kohtalaisesta kalastuspaineesta kärsivillä paikoilla niitä ajankohtia, jolloin vavan voi odottaa suurimmalla todennäköisyydellä taipuvan.
Muista kuitenkin, että monilla koskilla tarvitaan erillinen paikkakohtainen lupa.
Kuhakalusto lyhyesti
Kuhan pyyntiin riittää kevytkin vapakalusto, sillä monikiloiset vonkaleet ovat valitettavan harvinaisia. Vavaksi kannattaa kuitenkin valita suhteellisen jämäkkäkärkinen erityisesti jigiä uitettaessa. Kelaksi riittää 1000-2000 koon haspeli oikein hyvin.
Siimavalinta kohdistuu ilman muuta kuitusiimaan, pois lukien vetouistelu, jossa toki paljon edullisempi nailonsiimakin käy.
Venymätön kuitusiima antaa huomattavasti paremman tuntuman vieheen uittamiseen ja tärppeihin, minkä lisäksi vastaiskut tehostuvat. Sopiva paksuus on luokkaa 0,12-0,20 mm.
Vieheeksi kuhan heittokalastaja valitsee useimmiten jigin, esimerkiksi 6-10-senttisen kalaa jäljittelevän. Mikado Fishunter on yksi monista suosituista merkeistä.
Mieluusti kuha nappaa myös lusikkaan tai vaappuun, kunhan se saadaan kulkemaan pohjan tuntumassa.
Tähän tarkoitukseen soveltuvat vaikkapa tehokkaasti uppoavat räminävaaput sekä lusikat, joista erikoismaininnan ansaitsee viiden sentin Helmi-Räsänen.
Vieheitä kannattaa uittaa jigimäisellä stop & go -taktiikalla ja toki mieluiten siellä, missä pohjaanjäämisriski on vähäinen.
Vetouistelija valitsee mielellään solakan, satulalapullisen vaapun, mutta myös korkeampiprofiiliset kelpaavat. Esimerkiksi vanha kunnon Rapala Shad Rap on kovan kuhavaapun maineessa edelleen.
Jos tuntuu että vieheet kulkevat liian ylhäällä, kannattaa siimaa painottaa tai käyttää jopa takilaa.
Pääasia että viehe ja kala kohtaavat. Vain silloin on mahdollisuus tärppiin.
Lisää vinkkejä:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
► Viikko 23: Avovesikaudella puree jigi
► Viikko 24: Harjusta tavoittelemaan
