Kuten numeron 6/2020 jutussa kerroin, särkiperhojen ei tarvitse olla isoja. Artikkelissa mainittu 10–14 on hyvä koukkukokohaarukka, varsinkin aluksi. Kala ei kuitenkaan karsasta pientäkään perhoa, moni kalastaja sen sijaan kyllä.

Särjen suu ei ole suuri, joten ei sen koukunkaan iso tarvitse olla. Sanotaan, että pieni koukku sopii useampaan suuhun pitää kyllä paikkansa, joten pieniin koukkuihin tottunut voi vielä pienentää numeroon 16.

Parvissa liikkuvat isommat särjet ottavat mieluummin pohjan tuntumasta.

Jos siis yrittää tavoittaa isompia särkiä syvemmältä, on kokojen 12–10 perho passeli. Tällöin sekä sidonta että painotus on myös helpompaa. Isommalla perholla myös särkien keskikoko kasvaa, pienet sintit jättävät isomman perhon väliin.

Lue lisää: Muut mökkikalaperhot

Ahvenille: Cybert Minnow Perch
Hauille: Seaducer
Lahnoille:  Pörrötoukasta San Juan Wormiin
Säyneille: Mustanpuhuvia perhoja

Myös pinnasta

Särki ottaa mielellään myös pinnasta, mutta yleensä isommat yksilöt ovat pykälää paria syvemmällä. Tämä tosin ei pidä aina paikkaansa, sillä hyvien kuoriutumisten aikaan isommatkin särjet intoutuvat pintaravintoon.

Muistan muutaman kerran, kun olen mielessäni jallittanut pitkään heittoetäisyydellä pinnassa tuikkien kurvailevaa terävän selkäevän omaavaa siikaa. Viimein kalan satuani se onkin ollut iso särki.

Särkikin osaa olla todella valikoiva ja vaikeasti huijattava. Pieni pintakalvossa roikkuva sääsken toukkajäljitelmä ja ohut peruke saattavat silloin pelastaa tilanteen.

Parempia särkiä kalastettaessa korostuvat perhon painotuksen ja värin merkitys. Kuulapääperhot tai muuten värikkäät sidokset kiinnostavat niitä.

Myös painotettuja nymfejä ja perinteisiä uppoperhoja Red Tagista ja Zulusta lähtien voi ottaa mukaan, kunhan perhossa on värikäs iskupiste, kuten punainen pyrstö.

Erässä esillä

Pintaperhoista kalvossa roikkuvat ovat suositeltavampia kuin korkealla kelluvat.

Vanhoja särkiperhoja, joista on ollut aikoinaan Erässäkin tarinaa, Taloussiikaperho oli numerossa 6/2002 ja Särkikuula 6/2005.

Taloussiikaperho on kopioitu nuoruudessa isältä saadusta mallista 1960-luvun lopulta, jolloin virvelin heittokohon avulla uitettuun perhoon nasahti ensimmäinen oikea perhokala – särki.

Särkikuula on nykyaikaisempi punamusta kuulapäinen särkiperho kimallejalkojen kera, jolla tapasin hakea tarvittaessa pikapikaa kissankaloja läheisen sillan pielestä.

Etteivät perhot menisi vallan vanhan kertaukseksi, niin kaivetaan rasiasta esille muitakin, joilla on saatu hyvin särkiä ja joita uskaltaa suositella särjen perhokalastukseen.

Monella saa hyvin särkiä, vaikkapa kokomustalla. Jos mustassa perhossa on lisäväriä tai kiiltoa, sillä saa vielä paremmin.

Esimerkiksi käyvät tunnetut Zulu tai Red Tag. Toki niillä saa särkiä ilman punaista pyrstötupsuakin, mutta pyrstötupsuisella saa paremmin. Siinä on ratkaiseva ero.

Seuraavassa vinkkejä särkiperhovalinnoiksi kolmeen kategoriaan jaettuna:  klassikkoperhot, pintaperhot ja painotetut.

Perinteiset uppoperhot

Ensimmäisenä perinteisten uppoperhojen rasiasta kolme kalastettua malliperhoa, joissa on niitä elementtejä, jotka selvästi kiinnostavat särkiä.

Uppoperhoille selvä koukkukokosuositus on 12–14. Numero 10 on jo hieman turhan suuri. Monet näistä uppoperhoista on maailmankuuluja klassikkoja.

Vasemmalta Butcher, jossa on punainen höyhenpyrstö, hopearunko, musta häkilä ja suikaleet sinisorsan siipipeiliä siipenä. Verraton särkiperho pilvisellä säällä, myös jalokaloille harjuksesta taimeneen.

Keskellä on Soldier Palmer, pyrstötupsua myöten kokopunainen villaperho kultakierteellä ja ruskealla kaulushäkilällä. Hyvin erottuva ja särkiä miellyttävä malli, joka kelpaa hyvin myös tuoreille istarilammen jalokaloille.

Oikealla tunnettu Zulu, joka on todellinen jokapaikanhöylä salakasta lohelle. Zulu on niitä ikiperhoja, jota jokainen perhokalastaja voi häpeilemättä kantaa rasiassaan.

Pintaperhot

Särki hakee perhon kyllä pinnasta, erityisesti pikkusärki. Särkipintureilla kelpo kokohaarukka on sama kuin uppoperhoille 12–14, mutta pienempääkin voi tarjota.

Esimerkkimallit näkyvät alla olevassa kuvassa. Pintakalvossa kiinni kelluva perho, pari kelluvan materiaalin avulla pintakalvossa roikkuvaa perhoa ja siiven varassa kelluva perho.

Yhteistä on, että perhoissa ei ole koukunkärkeä peittävää tuuheaa häkilää, joten nopeasti perhon suustaan sylkäisevä särki jää helpommin kiinni.

Vasemmalla on ikikelluva musta Foamimurkku, joka kuuluu kalvossa kelluviin perhoihin. Pala mustaa foamia, musta häkilä ja numero 14 koukku. Samaan lokeroon kuuluvia umpisolumuoviperhoja ovat koppikset, Foamipupat ja muut pintakalvossa foamin avulla kelluvat perhot.

Seuraava ”pallopää” on Sukkahousupupa, jossa sukkahousukankaan mutkaan kiristetty styroksirae tai foamipala on sidottu perhoa pintakalvon alla roikottavaksi kellukkeeksi. Perhossa on mustista sulkasiikasista kierretty runko hopeakierteellä ja riikinkukon siikasesta rintakehä. Tämä on hyvä kuoriutuvan sääskentoukan jäljitelmä, joka kelpaa kaikille kaloille, eikä tarvitse kellunta-ainetta.

Harmaa Klinkhåmer Special on esimerkki laskuvarjohäkilän varassa kelluvasta perhosta. Siis häkilä rasvataan kellunta-aineella, valkoinen polypropyleenisiipi näkyy kalastajalle ja perhon harmaa runko ja riikinkukkorintakehä roikkuvat pinnan alla, aivan kuten Sukkahousupupalla. ”Klinkki” on loistoperho kaikille hyönteisiä syöville kaloille, sopiva särkikoko on 12–14.

Oikealla on Pintapupa eli vesiperhosen kuoriutuvaa toukkaa jäljittelevä sidos, jossa rasvattu peurankarvasiipi kelluttaa perhoa pintakalvossa. Perhon olemus pintakalvossa on niin elävä ja ”lentoon lähtevä”, että särki iskee siihen nopeasti kiinni. Ehkä suositeltavin koukkukoko on numero 14.

Painotetutut perhot

Seuraavassa on sitten niitä isompien ja arempien särkien perusperhoja, tai oikeastaan malleja niille. Kuulapää tai painotus, jokin väriläiskä tai kiiltoa, jotta särki näkee ja kiinnostuu, se on siinä.

Koukkukoko näillä on 12, mutta jos haluaa hieman syvemmälle nopeammin, niin koukku 10 kelpaa hyvin. Isommalla särjellä on hieman isompi suu ja samalla iso koukku karsii pienempiä pois.

Vasemmalla Kuulapupa. Vesiperhostoukan tyypillinen sävy järvillä on kellanruskea. Tässä on pörröiseksi harjattu kuiturunko punaruskealla kierteellä ja rintakehällä. Volframikuula ja muutama fasaanikukon siikanen tuntosarviksi, eikä muuta tarvita.

Kuulapäinen Zulu ilman kierrettä toimii myös hyvin, kuten uppoperhonakin esitelty, mutta kuulapäisenä perholla pääsee nopeammin syvemmälle, missä ne isommat särjet luuraavat. Kuulan kiillossa on lisäksi toinen iskupiste pyrstön ohella.

Saaman isojen ”taloussiikaperhojen” kategoriaan pääsee Ylämaan Zulu, joka on tunnettu siikaperho. Siinä on molemmassa päässä oranssi iskupiste – tästä myös särki tykkää.

Oikealla on painotettu Iskupistelarva, joka hyvin särjille kelpaa virtavesiltä järville. Toki sillä saa paljon muutakin kalaa. Se on yksi perhokalastajan perusperhoja, jokapaikanhöylä.

Lue lisää: Muut mökkikalaperhot

Ahvenille: Cybert Minnow Perch
Hauille: Seaducer
Lahnoille:  Pörrötoukasta San Juan Wormiin
Säyneille: Mustanpuhuvia perhoja

Pertti Kanervan artikkeli Särki on perhokala julkaistiin Erän numerossa 6/2020 (juttu avautuu tilaajatunnuksilla)