Poikasena kalastelin usein säyneitä alkukesän aamuina kukonlaulun aikaan pienen puron suulta useimmiten pienillä lipoilla. Kirkkaat lipat olivat tummia parempia, eikä lipan saanut olla liian iso.

Tämä pieni koko ja vaalea sävy on ollut suuntaa antava ohjenuorana myös säyneperhojen suhteen päivisin kalastettaessa. Säyneen suu ei ole hirmuisen iso ja säyne kelpuuttaa mieluummin pieniä suupaloja kuin isoja. Toki olen saanut muutamia säyneitä tosi isoilla vieheillä, mutta lasken ne enemmän sattumakaloiksi. Nämä ”sattumakalat” on yksi lisä säyneen kalastuksen yllätyksellisyydessä.

Lue lisää: Muut mökkikalaperhot

Hauille: Seaducer
Särjille: Suuhun sopivia
Lahnoille:  Pörrötoukasta San Juan Wormiin
Ahvenille: Cypert Minnow Perch

Perhokalastus on muuttunut selvästi monipuolisemmaksi viime vuosikymmeninä. Aiemmin perhokalastus keskittyi koskikalastukseen ja lohikaloihin. Nykyään osataan ja uskalletaan lähteä isommalla joukolla kalastamaan muitakin kuin lohikaloja.

Jos oman nuoruuden kotivesillä olisi ollut runsaasti harjuksia tai ylipäätään lohikaloja, niin ehkä säyneiden kalastus olisi jäänyt vähemmälle, jopa paitsioon.

Tummat perhot erottuvat kaloille taivasta vasten hämärässä .

Helppo ja vaikea saalis

Perhokalastuksen alkumetreillä liki nelisenkymmentä vuotta sitten halusi tietenkin oppia kalastamaan monipuolisesti. Intoa riitti pahimmillaan yli 150 kalareissuun per vuosi eli siihen mahtui paljon perhokalastusta niin koskilla kuin järvillä kaikkien kalojen perässä.

Lohikalakannat ei tuolloin 1980-luvun alussa olleet kehuttavia. Paremman kokoisia lohikaloja ei joka paikassa edes ollut, mutta kilon pintaan painavia säyneitä oli. Siinä sai säyneparven osuessa kohdalle kokeilla ja opetella niin perinteiset uppoperhot kuin modernit pintaperhot kalajäljitelmiä unohtamatta ja tapahtumia riitti.

Mikä olikaan sen hienompaa, kuin päästä tarjoamaan pinturia oikeasti ruokaleville kaloille.

Säyneistä tuli minulle yksi lempikaloista ja ne ovat tarjonneet vuosikymmenien aikana hienoja ja opettavaisia hetkiä.

Säyne on parvikala, kasvaa isoksi ja järeä säyne on mahtava vastus myös siiman päässä.

Jo yksin säyneiden löytäminen kesällä päiväaikaan tuottaa toisinaan suurta vaikeutta, eikä illan ja yönkään syöntihetket aina onnistu niin tapahtumarikkaasti kuin on kuvitellut.

Säyne on arvoituksellinen kala ja osaa olla myös tarkka, valikoiva ja arka sille päälle sattuessaan. Mutta vastaavasti toisinaan niitä saattaa koukuttaa kymmenittäin, jos syönti on päällä.

Syönnillä ollessaan säynävä on kaikkiruokainen perhon värin suhteen, eikä perhon turhan iso kokokaan ole aina este ottiin. Silti yleensä pienehkö perho on isoa parempi. Säyneperhojen peruskoko on 10–12, streamerit voivat olla aavistuksen isompia.

Alkukauden säynestreamerit

Alkukausi on jokivesissä aikaa, jolloin säyneet nousevat kudulle. Ne saattavat silloin odotella kosken alla vesien lämpenemistä ja kenties sopivaa lämpötilaa. Kun aika koittaa, ne saattavat nousta pitkällekin ja niitä voi bongata myös kovien koskien isommista peileistä ja saada taimenten tai kirjolohikalastuksen sivutuotteena ”sattumakaloina”. Koskimonttujen ruoppaus ”larvastustyylillä” erilaisin toukkaperhoin voi siis yllättää säynävällä. Parhaiten säyneitä kuitenkin on koskien alla, välisuvannoissa tai niskoilla.

Alkukauden koskilla säyneille kelpaa parhaiten pienehköt kimaltelevat tai vaaleat kalajäljitelmät tai hyvin erottuvat värikkäät pienet ärsyke-streamerit.  Käytännössä pienehköt nro 10–6 koukkuun sidotut ahven- ja salakkajäljitelmät sekä vaikkapa värikäs Mickey Finn ovat soivia pelejä pikkukalaa syöville säyneille.

Vaikka säyne voi iskeä pitkin päivää, eritoten aikaisin aamulla pienehköt kalajäljitelmät ovat toimineet isoille säyneille varmimmin.

Säyneitä saattaa jäädä koskien välisille joki- ja suvantoalueille päivystämään, jos vain ravintoa on kylliksi. Edellä mainitut pikkustreamerit tai indikaattorilla syvemmällä roikotetut nymfit saattavat yllättää makoisasti.  Silloin hyvin erottuva vihreä larva ja kuulapäinen GRHE-nymfi on noukkinut toisenkin säyneen.

Salakkajäljitelmään kosken loppuliu’usta iskeneen säyneen ensipotkut ovat kuin taimenella, mutta se väsyy nopeammin.

Säynesesonki on pintaperhojen juhlaa

Heinäkuulta kauden loppuun alkaakin paras perhokalastajan säynesesonki. Pintasiima ja musta perho ovat yön hämyisinä hetkinä poikaa, kalastipa millä tekniikalla tahansa. Musta näkyy parhaiten silhuettina taivasta vasten ja silloin tärkeitä asioita ovat myös oikea muoto ja koko.

Itse kalastan mieluiten säyneitä pintaperholla illan ja yön hämyssä. Silloin pintaperho, joka roikkuu pintakalvon alla, näkyy parhaiten säyneelle myös sivusuuntaan. Siinä mm. Sukkahousupupa ja lehdessäkin esitelty Salmiakki ovat niitä ykkösketjun pintureita. Myös musta Foamimurkku tai Foamikoppis ovat säyneen pinturoinnissa loistoperhoja. Hyvä peruskoko koukulle on 12.

Hämärässä pintaperhon tulee kellua idioottivarmasti, ettei tarvitse miettiä perhon kellumista. Siksi foamiperhot ovat ykköskentän kalustoa, myös värillisinä. Kun säyne on syönnillään, perholla on hyvä olla mahdollista saada useita kaloja putkeen, ettei perhoa tarvitse vaihtaa tai kuivatella.

Jos foamiperho ei syystä tai toisesta kelpaa, niin sitten kakkosketjuun laitetaan laskuvarjohäkiläisiä pintaperhoja kuten tumma Klinkhåmer Special, musta Sontikka, Adams jne. laskuvarjohäkiläiset perhomallit. Näissäkin nro 12 on hyvä koukkukoko.

Kolmosketju on sitten korkealla kelluvia tuuheahäkiläisiä perhomalleja, jotka eivät välttämättä tartuta säynettä niin hyvin kuin puntakalvossa makaavat tai roikkuvat perhomallit. Myös CDC-perhoja ovat kolmoskentän tavaraa, ne ovat usein niitä perho per kala perhoja, eikä hyvällä syönnillä ja hämärässä ole kiva tämän tästä vaihtaa perhoa.

Säynepintureita vasemmalta lukien: Sukkahousupupa, Salmiakki, Foamimurkku, punakierteinen musta Klinkki ja Sontikka.

Jos sitten paikka on niin huono, ettei kerta kaikkiaan voi kalastaa pintureilla, niin mustanpuhuvat uppoperhot ja pienet mustat streamerit ovat toimivia perhoja ihan perinteiseen tapaan heitettynä viistosti poikkivirtaan ja uitettuna odottaen siiman oikenemista oman rannan puolella. Siinä toimiviksi ovat osoittautuneet tunnetut klassikkoperhot kuten mm. Zulu, Red Tag, Alder jne.

Uppoperhoja voi sitoa 10–12 koukkuun. Hämärässä säyne ei ole kovin ronkeli perhokoon suhteen, kunhan perho erottuu eikä ui liian syvässä.

Kuvan 1½-kiloinen otti klassiseen Alderiin. Kuva: Anssi Uitti.

Jos päättää vaihtaa yökoskella säynestreamerin siimaan, niin oma ykkösvalinta on musta #8 Muddler Minnow. ”Musta Mutikka” on tarjonnut niin monta upeaa säynehetkeä, että se on sellainen oma ”perinneperho”. Toki moni muu vastaa taivasta vasten erottuva tumma streamer kelpaa varmasti yhtä lailla.

Yöllisiä uppiksia säyneille: Butcher, Zulu ja Musta Muddler Minnow.

Hellepäivän hiiri

Jos säyneiden kalastus koskilla on hyvällä syönnillä hauskaa, niin kyllä se on sitä järvilläkin – kunhan ne säyneet löytyvät. Itse olen lähtenyt hellepäivinä katselemaan ja etsimään säyneitä kasvustojen ääreltä. Sieltä täältä saattaa kuulua molahduksia, satunnaiset mulaukset voivat olla haukia, mutta jatkuvampi mulina on usein merkki säyneiden ruokailusta. Myös ne slurp-slurp imeskelyt lumpeikossa on usein säyneiden aikaansaamia. Siihen saumaan + lumpeikkoon voi tarjota samoja pintakalvossa roikkuvia pintaperhoja kuin yöllä, mutta myös painottamattomia nymfejä ja matoperhoja. Säyneet ovat useimmiten kiinnostuneen pinnassa tai pinnan tuntumassa liikkuviin ötököihin. Pitää vaan muistaa laittaa lumpeikkoon riittävä paksu peruke.

Ja yksi oma spesiaali jättisäyneille on ollut pieni hiirijäljitelmä, Vesirotta, joka on esitelty Erässä 11/2010. Nimi viittaa isompaan perhoon, mutta ei se ole iso perho.  Vesirotalla kalastus on todella hauskaa ja jännää.

Iso aalto lähtee seuraamaan perhoa, eikä tiedä mikä se lopulta on – iso säyne vai hauki. Matalassa vedessä kalan peräaallon suuruus tuntuu vain kasvavan ja jännitys on sitä suurempi mitä suurempi aalto on. Suosittelen kokeilemaan, siinä on viittä vaille lirit housuissa, kun järeä kala mäjäyttää kunnolla kiinni. Oli sitten säyne tai hauki.

Vanhanajan makuualustasta tai ”rakennusfoamista” valmistuva Vesirotta on hauska ja helppo hellepäivän säyneperho.

Lue lisää: Muut mökkikalaperhot

Hauille: Seaducer
Särjille: Suuhun sopivia
Lahnoille:  Pörrötoukasta San Juan Wormiin
Ahvenille: Cypert Minnow Perch

Pertti Kanervan artikkeli Kesänyön ja hellepäivän arvokala on Erän numerossa 6/2020 (juttu avautuu tilaajatunnuksilla)