Taimen kutee syksyllä virtavesien soraikoille. Kutua varten taimennaaraat kaivavat soraikkoon kuopan, jonka naaras kutemisen jälkeen peittelee soralla. Mätimunat kehittyvät talven ajan soraikon sisässä.

Kun poikanen on keväällä kehittynyt tarpeeksi pitkälle mätijyvän sisällä, koittaa sen kuoriutumisen hetki. Kuoriutuminen alkaa maamme eteläosassa huhti-toukokuun vaihteessa. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sen myöhemmin poikaset kuoriutuvat.

Kuohkealla ja sopivan karkealla soraikolla poikaset jäävät soran suojiin piilottelemaan. Ne pysyttelevät soran suojissa, kunnes ovat kehittyneet riittävästi ja pystyvät uimaan. Soraikolta poikaset siirtyvät pienpoikasalueelle, jossa ne pysyttelevät alkukesän ajan, monin paikoin kesäkuun loppuun saakka.

Useimmiten pienpoikasalueet ovat lähellä rantaa sijaitsevia matalia hidasvirtaisia kivipohjaisia alueita.

Harjuksen kutu ajoittuu virtavesissä touko-kesäkuun vaihteeseen. Ne valitsevat usein kutupaikkansa suvantojen alaosille sijoittuvilta hiekka-, sora- tai kivipohjaisilta alueilta. Harjuksenpoikaset kuoriutuvat noin kuukauden kuluttua kudusta.

Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön kalatalousasiantuntija Juha Ojaharju muistuttaa, että virtavesissä kahlaavan kalastajan on hyvä välttää kahlaamista kutusoraikoilla ja pienpoikasalueilla, jotta taimenen ja harjuksen mäti ja pienpoikaset saisivat kehittyä ja kasvaa rauhassa.

Tuhoja ei synny, jos pyrkii astelemaan jokeen aluksi pintakiviä pitkin, jolloin välttää häiritsemästä pienpoikasia. Keväällä ja alkukesästä joessa kahlatessa on syytä vältellä matalaa aluetta ja kahlata mieluimmin hieman syvemillä alueilla.

Taimenten elämää seurataan muun muassa Kaarelanjoki-hankkeen Facebook-sivuilla. jossa ei keskitytä pelkästään kaloihin, vaan jokea ympäröivään luontoon.