Viikko 23
Mitä: Ahventa, kuhaa, haukea…
Missä: Järvillä ja merellä
Millä: Jigeillä
Muista: Hajonnut jigi on muoviroskaa, jonka kala nielaisee herkästi ja jota ei saa heittää veteen.
Lisää vinkkejä:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
Jos viehekalastajan pitäisi osata yksi kalastustekniikka saadakseen saalista ympäri avovesikauden, se olisi varmasti jigaus.
Nykyään jo luultavasti jokainen virvelöintiin vähänkin tutustunut tietää, mikä on jigi. Siis tuo purukuminpehmeä silikoniviehe, joka toisinaan matkii matoa, toisinaan pikkukalaa, toukkaa, rapua, katkaa, mustekalaa, sammakkoa tai vain jotain röyhelöistä mielikuvitusolentoa.
Ja usein vielä haisee messevästi.
Syvän veden täsmäase
Jigin pyytävyyden salaisuus on, että sillä pystyy kalastamaan tehokkaasti mistä hyvänsä syvyydestä ja vieläpä pohjan tuntumasta, missä kalatkin useimmiten piileksivät.
Tämän tekee mahdolliseksi painopää, jonka koko valitaan aina kalapaikan syvyys huomioon ottaen. Jos kalastetaan syvältä, käytetään painavaa päätä, kun taas matalassa pärjää köykäisemmällä.
Hyvin karkeasti sanottuna: Yksi syvyysmetri vastaa noin 1,5 grammaa jigipään painoa, eli esimerkiksi viiden metrin veteen sopiva paino voisi olla 7-8 grammaa.
Painon valintaan vaikuttaa kuitenkin myös jigin malli, siiman paksuus, tuuliolosuhteet sekä se, pitääkö jigiä uittaa hitaasti vai nopeasti.
Esimerkiksi kylmän veden aikaan tuulettomalla säällä ja ohuella siimalla jigailtaessa viiden metrin veteen voi viisigrammainen pää olla ihanteellinen, kun taas lämpimän veden aikaan tuulikelissä taisteltaessa paino saa ylittää kymmenen, jopa 15 grammaa.
Uittamisessa sen salaisuus
Erityisen tärkeää on hallita jigin uittaminen. Vain harvoin pehmis toimii edes kohtuullisesti suorakelaamalla sitä kuten lippaa tai lusikkaa.
Anna jigin vajota pohjalle. Jos kuitenkin pohja on louhikkoinen tai hyvin roskainen, uittaminen kannattaa aloittaa jo hieman ennen pohjan saavuttamista. Sekä tietysti silloin, kun havaitaan kalojen olevan välivedessä.
Ojenna vapa siiman suuntaiseksi. Tee kammella 1-3 nopeahkoa pyöräytystä ja pysäytä. Jigi ponnahtaa ylös pohjasta, ui vikkelästi pienen matkaa eteenpäin ja vajoaa pohjalle takaisin pysäytyksen aikana.
Kun siima taas löystyy pohjan saavuttamisen merkiksi, toista edellinen välittömästi. Jatka niin kauan kunnes jigi on veneen vierellä.
Jos kalastat rannalta, niin loppu-uittoa kannattaa hieman kiirehtiä, koska nousevaan pohjaan viehe tarttuu helposti.
Tärppi tulee yleensä, ahventa ja kuhaa jigattaessa lähes aina, kun jigi pysäytyksessä vajoaa. Eli seuraa siimaa tarkasti etenkin stoppivaiheessa ja jos havaitset siinä pienenkin tärpistä kielivän heilahduksen, tee vastaisku. Usein kyllä tärpin tuntee sähköiskuna kädessä saakka.
Jigaajan vapavälineissä tärkein osatekijä on siima, jonka tulisi olla venymätöntä monikuitusiimaa. Ahvenelle ja kuhalle melko ohutkin, 0,10-0,20 millin vahvuus riittää. Joustamattomalla siimalla saavutetaan paras mahdollinen tuntuma.
Samaa tunnokkuutta haetaan myös vapavalinnassa. Vavan soisi olevan jämäkkäkärkinen mutta samalla kevyt. Sopiva mitta löytyy väliltä 180-210 senttiä.
Huomaa, että jigityylinen uittaminen on tehokasta myös esimerkiksi pienehköillä lusikkauistimilla ja syvälle sukeltavilla räminävaapuilla. Kannattaa kokeilla vaihtelun vuoksi.
Lue lisää:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
► Viikko 22: Iltakalaan pintavieheillä
