Viikko 22
Mitä: Haukea
Mistä: Järvien matalista lahdista
Millä: Pintavieheillä
Muista: Älä häiritse vesilintujen pesintää, kun liikut rannoilla.
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
Kesän lämpö vyöryi vihdoinkin Suomeen.
Lämmintä säätä tervehditään todennäköisesti suurella ilolla kaikkialla muualla paitsi Lapissa, missä lumi sulaa kohisten ja hurja tulva nousee yhtä lailla kohisten.
Tulvavedessä ja sen seassa seilaavien jäälauttojen keskellä eletään kalastajien kelirikkoaikaa, mutta etelämpänä nopeasti kohoava lämpötila avaa uusia mahdollisuuksia.
Koska päivälämpötilat huitelevat parinkympin tietämissä ja yölämpötilatkin ovat lähellä kymmentä astetta, järvien matalissa lahdissa vesi lämpenee nyt vauhdilla.
Tummissa humuspitoisissa järvissä lämpeneminen on vielä hiukan ripeämpää kuin kirkkaammissa vesissä.
Ensimmäiset ulpukoiden lehdet ovat jo puskeneet pinnalle, mikä sekin tietää pelkästään hyvää. Nopeasti lämpiävä vesi ja hyvää vauhtia lisääntyvä vesikasvillisuus yhdessä takaavat sen, että rantojen tuntumassa alkaa olla hyvinkin runsaasti elämää.
Käsillä on oikeastaan koko kesän paras ajanjakso rannalta kalastavalle järvien kiertäjälle.
Seuraavien pari kolmen viikon aikana lähes mitä tahansa vieheitä voi huiskia rannalta vielä suhteellisen huolettomasti. Tilanne muuttuu viimeistään juhannuksen tietämissä. Silloin moni rantakaistale alkaa olla jo niin täynnä vihreitä kasvilauttoja, että niiden sekaan ei kannata tarjota enää muuta kuin ruohosuojattuja lusikoita.
Panosta iltasyöntiin
Vesikasvillisuutta on toistaiseksi vielä maltillisesti, joten rantojen tuntumassa viihtyvät kalat voivat olla aika arkoja. Niillä ei ole suojanaan laajaa vihreää kattoa, jonka alle voi luikahtaa hetkessä piiloon.
Kalat saattavat nyt säikkyä lähestyvää ihmistä pitkän matkan päästä. Ne katoavat syvempiin vesiin ehkä jo ennen kuin kalastaja on ehtinyt edes heittoasemiin.
Kalojen arkuutta lisää osaltaan pilvetön kirkas sää. Kierros järven rannoilla keskipäivän auringonpaisteessa tuottaa aika todennäköisesti tyylipuhtaan nollatuloksen.
Tilanne muuttuu illalla. Kun aurinko alkaa laskea kohti horisonttia ja varjot pitenevät selvästi, se saa kaloihin liikettä. Jossain vaiheessa vuorokautta niidenkin on syötävä, ja yksi näistä hetkistä osuu aika todennäköisesti juuri iltaan.
Pikkukalat hakevat ravintoa rantojen tuntumassa, ja pedot vaanivat perässä.
Nyt siis kannattaa panostaa iltasyöntiin. Hyvää ottiaikaa haukipitoisten järvien rannoilla on ehkä noin klo 20–22 välillä.
Poppereilla ja muilla pintavieheillä voi kalastaa matalissakin lahdissa ilman pelkoa siitä, että viehe juuttuisi pohjaan tai pinnan alla piilossa oleviin hakoihin.
Pintavieheitä uittamaan
Vesi on tällä hetkellä lämpimintä matalissa lahdissa rannan tuntumassa. Kalastaminen on paras kohdistaa näille alueille, ja heitotkin voi nakkailla pääosin rantojen suuntaisesti – tietenkään jo pinnalla näkyvien ulpukoiden ja muiden kasvustojen lähialueita unohtamatta. Jossain siellä hauet väijyvät.
Matalassa vedessä ja rannan suuntaisissa heitoissa on riskinsä. Joko viehe haukkaa kiinni pohjaan, tai se juuttuu pinnan alla piilossa olevaan puuhun tai muuhun esteeseen.
Raskaimmilta viehetappioilta välttyy aika pitkälti sillä, että käyttää poppereita ja muita pintavieheitä. Tämän viehetyypin klassisista edustajista mainittakoon Rapala Skitter Pop ja Skitter Walk. Ne, jos mitkä sopivat rantavesien koluamiseen ja kalastamiseen jopa kaikkein matalimmissa lahdissa.
Pintavieheet lentävät hyvin, joten niillä kalastaa yhdestä hyvästä heittopaikasta laajankin alueen. Sisävesien haukihommissa vieheillä saa olla pituutta 7–11 cm, hyvällä syönnillä tätä enemmänkin.
Pintaviehekalastus on suorastaan nautittavan mukavaa peilityyninä alkukesän iltoina. Viehe on helppo ohjata tyynellä järvellä juuri sinne, minne sen haluaa.
Koska viehe kelluu ja sen näkee koko ajan, kelaamisella ei välttämättä ole mitään kiirettä – ja mikä parasta, jokaisen tärpin tai edes sellaisen yrityksen näkee komeana pärskähdyksenä, joka rikkoo tyynen pinnan.
Uittotyyleinä kannattaa kokeilla sinne ja tänne poukkoilevia sivuttaisia vetoja, ja toisinaan myös ajoa jäljittelevää suoraa kelausta, jossa viehe vipeltää pintaa pitkin kuin paniikissa pakeneva pikkukala.
Lämpimimmissä rantavesissä viehettä voi kelata jopa suhteellisen kovalla nopeudella. Kelauksessa kannattaa kuitenkin pitää jossain vaiheessa tauko tai taukoja. Ne ovat todennäköisimpiä hetkiä, joina luupää täräyttää hammasrivistönsä kiinni houkutukseen.
Pintaviehekalastuksessa hauelle voi tulla ajoituksen suhteen arviointivirheitä. Näin varsinkin silloin, kun viehettä kelataan hiukankin rivakammin. Hauki voi silloin iskeä vähän vieheen ohi, mistä johtuen siima on vaarassa.
Muista siis laadukas ja riittävän pitkä peruke!
Kun hauki iskee pintavieheeseen, tärppi on näyttävä.
Lue lisää:
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
► Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä
► Viikko 21: Ongella särvintä ruokapöytään
