Viikko 21

Mitä: Ahvenia, särkiä, lahnoja, säyneitä…
Mistä: Seisovista vesistä
Millä: Madoilla
Muista: Tarkista Kalastusrajoitus.fi -sivustolta, että mato-onginta on kohteessasi sallittu.

Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä

Mikä on suomalaisten suosituin kalastustapa? No ongintapa tietysti.

Onginta, johon useimmiten mato -etuliite lisätään, kuuluu niihin kalastusmuotoihin, joita lähes jokainen suomalainen lienee joskus kokeillut. Ellei muulloin niin hamassa lapsuudessaan.

Aalloilla keinahtelevan punavalkokohon tuijottaminen kesäiltana laiturin nokassa tuo mieleen mukavia muistoja, jotka kannattaa ilman muuta päivittää 2020-luvulle. Nyt keväällä on oikea aika siihen, kun kalat liikkuvat rantojen tuntumassa ja ovat onkijan ulottuvilla.

Mato-onginta on paitsi hauskaa ja helppoa myös tehokasta. Kaiken lisäksi erittäin halpaa, sillä minkäänlaisia kalastuslupia se ei vaadi, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Tämän jokamiehenoikeuden ulkopuolelle rajautuvat lohi- ja siikapitoiset virtavedet sekä erityiskalastuskohteet kuten lohikalaistutuksin hoidettavat kirjolohilammet. Niistä tiedot löytyvät sivustolta Kalastusrajoitus.fi -sivustolta.

Myöskään välineiden hankkimisesta homma ei jää kiikastamaan.

Käyttökelpoisen, useimmissa marketeissakin myytävän onkipaketin saa jopa alle 10 eurolla. Ja matoja löytää maan povesta ilmaiseksi. Ellei, niitäkin voi ostaa monista kalastustarvikkeita myyvistä kaupoista.

Nelimetrinen televapa

Muutama sana välineistä, jos sellaisia ei vielä satu oman liiterin nurkasta löytymään.

Halvimmat teleskooppiset onkivavat tehdään lasikuidusta tai lasi- ja hiilikuidun seoksesta eli komposiitista. Jos vapa on kovin pitkä, se tuntuu pitemmän päälle painavalta. Siksi suositeltava pituus on noin neljä metriä, ainakin jos onkea käyttävät myös lapset.

Mikäli lompakko antaa myöten ja tuntuu, että ulottuvuutta eli pituutta saisi vavalla olla enemmän, kannattaa hankkia huomattavasti kevyempi hiilikuituinen onki.

Lisäksi tarvitset niin sanotun onkilaitteen, johon kuuluu vavan mittainen siima, koho, paino ja koukku. Tästä kokonaisuudesta asiaan vihkiytynyt spesialisti voisi kertoilla vinkkejä pienen kirjan verran.

Amatööri pärjää riittävän hyvin perinteisellä punavalkokoholla, jonka nostaa pystyyn tarpeeksi raskas siimaan puristettu lyijyhauli parinkymmenen sentin päässä koukusta. Valmiin onkilaitteen hinta on euron tietämissä.

Jos haluaa hifistellä, kannattaa hankkia herkemmällä ja kapeammalla ns. kilpakoholla varustettu onkilaite. Sellainen on ilman muuta tehokkaampi varsinkin aralla syönnillä.

Ongi pohjan läheltä

Onkimista varten valitse paikka, jossa on tarpeeksi tilaa vavan pystyyn nostamista varten.

Jos lähistöllä ja varsinkin pään yläpuolella kurottelee puun oksia, onkilaite sotkeutuu helposti sinne ja pahimmassa tapauksessa pyynti loppuu alkuunsa. Laiturit ovat tässäkin mielessä ihanteellisia onkipaikkoja.

Saaliin saamisen kannalta oleellista on olla hiukan hajulla, missä kalat liikkuvat.

Kannattaa alussa kokeilla rohkeasti eri tyyppisistä kohdista: Ruovikon reunalta, kivikoista, lumpeikon aukosta, niemen kärjestä, lahden perukasta, virtaavasta salmesta, syvältä, matalasta…

Yleensä onkilaite viritetään siten, että mato roikkuu lähellä pohjaa, muttei kuitenkaan makaa siellä. Ja kun koho alkaa liikehtiä kalan merkiksi, odotetaan hiukan. Vastaisku tehdään, kun kukku hukkuu tai muuten tuntuu siltä, että saalis on satimessa.

Reissun päätteeksi sitten kokkaamaan. Reseptejä onkisaaliin hyödyntämiseksi löytyy netistä vaikka millä mitalla.

Kalaruokaohjeita löydät mm. artikkelista Kalaruokaa kesäkeittiöstä Erän numerosta 7/2018 (juttu aukeaa tilaajatunnuksilla)

Lue lisää:

Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
Viikko 20: Toutaimet ovat liikkeellä