Viikko 20
Mitä: Toutainta.
Mistä: Etelä-Suomen virtavesiltä ja rannikon jokisuistoista.
Millä: Lusikoilla, lipoilla, vaapuilla ja jigeillä.
Muista: Toutainkantaa ei tueta enää istutuksilla. Lajin säilymisessä kalastajilla on suuri vastuu. Jos saat saaliiksi vielä kutemattoman yksilön, lopeta toutaimen kalastaminen, anna kuturauha ja odota vielä joitakin päiviä.
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
Toutaimen kutu alkaa olla ohi, kun vedet lämpenevät lähelle kymmentä astetta, ja nälkäiset kalat aloittavat syönnin koskissa. Ne iskevät ahnaasti pikkukalaparviin, joiden sekaan heitetty viehekin saattaa kelvata suurisuisille ahmateille.
Toutain on nopealiikkeinen ja vahva särkikala, joka kasvaa suureksi. Jo muutaman kilon kala antaa oikein mukavan vastuksen siiman päässä. Vastus tuntuu vielä hiukan kovemmalta, mikäli tärppi sattuu tärähtämään koskipaikan voimakkaimmassa virrassa.
Otollisissa olosuhteissa toutain voi kasvaa 6–7-kiloiseksi. Tällaisen mörön kanssa saattaa joutua vääntämään jo ihan tosissaan.
Isomus kiskoo viehettä veturin lailla, tekee nopeita suunnanmuutoksia sinne ja tänne, ja pyrkii karistamaan vieheen irti suupielestään uimalla virran kovimpiin kuohuihin.
Taiston aikana vavankärki väpättää, kelan jarru ulisee ja kalastajan väsytystaidot punnitaan. Se on kalastuselämys parhaasta päästä. Eipä siis ihme, että toutain on aika korkealla monen kalastajan saalistoivelistalla.
Sopivia toutainkohteita
Kalastajan näkökulmasta ilahduttavaa on se, että vielä joitakin vuosikymmeniä sitten tämä lähes sukupuuton partaalla ollut laji on nyt suhteellisen yleinen. Toutaimen tavoittelemiseen sopivia vesiä on aika mukavasti eri puolilla Etelä-Suomea.
Luontaisesti lisääntyvä kanta on Kokemäenjoen vesistössä, Kymijoessa, Karjaanjoen vesistössä Lohjanjärvellä ja Hiidenvedellä sekä Vantaanjoen alaosalla.
Kaksi tunnettua isojen toutainten kalastuskohdetta löytyy Pirkanmaalta. Nokian Siuronkoskelta ja Lempäälän Kuokkalankoskilta on saatu lähes joka kevät todella kookkaita yksilöitä.
Lempäälän seudulta toutain on levinnyt ylemmäksikin Vanajaveden reitille, ja lajin voi tavoittaa hyvinkin myös Akaan Tarpianjoelta. Pohjoisempana Pirkanmaalla yksi tunnettu kohde on Vilppulankoski.
Satunnaisesti tämän särkikalojen kuninkaan voi saada siimansa päähän rannikkovesistäkin. Sitä on tavattu pitkin rannikkoa Virolahdelta aina Merikarvialle saakka.
Ottipaikoiksi on kirjattu muun muassa Porvoonjoen suu, Siuntionjoen alaosa, ja Koskenkylänjoki. Jonkun kerran toutaimia on saatu Turustakin.
Heittoja, heittoja ja heittoja
Kun toutain on hyvällä syönnillä, se paljastaa olinpaikkansa komeina läiskähdyksinä. Näiden näyttävien pintakäyntien kohdalle tai lähituntumaan nakattu viehe saattaa kelvata saman tien. Räjähtävän tärpin jälkeen siima jo vinkuukin iloisesti – tai sitten ei.
Mikään helposti kalastettava laji ei ole kyseessä. Joskus tuntuu, että toutain vain ilmoittaa olemassaolostaan lukemattomilla terävillä tärpeillä, mutta ne eivät johda sen kummempaan.
Näissä tilanteissa ei kuitenkaan kannata luovuttaa. Avain onnistumiseen on ahkera työ, lukematon määrä heittoja heittojen perään.
Kaksi hyväksi havaittua toutainviehettä kevään vuolaille virtavesille: Kuusamon Uistimen Lätkä 70/14 ja Spinmad King 12 g Blade Bait.
Välineet ja vieheet
Toutainvesillä vavan tulisi olla sen verran jämäkkä, että se kestää isonkin kalan väsyttelyn ja sillä linkoaa vieheitä tarvittaessa kaukanakin näkyvien pintakäyntien sekaan.
Mitä nopeammin vieheen saa toimitettua edes suunnilleen havaitun pintakäynnin paikkeille, sitä todennäköisemmin siima kiristyy.
Koska saalis voi olla hyvinkin suuri ja voimakas, siiman tulee kestää vähintään 10 kilon veto, mieluusti enemmänkin. Laadukas kuitusiima on hyvä valinta. Riittävän suurisuinen haavikin on hyvä ottaa matkaan.
Viehettä kannattaa vaihdella heittojen välissä ahkerasti. Näin ainakin silloin, kun kalastetaan suosituimmilla koskikohteilla, joilla kalat ovat saattaneet nähdä jo kaikki tavallisimmat tarjoukset.
Jos toutain on tärpännyt yhteen vieheeseen, se ei ehkä erehdy siihen enää toista kertaa. Viehemallia ei välttämättä tarvitse vaihtaa kokonaan toiseksi, vaan toisinaan riittää se, että vaihtaa saman mallin toiseen väriin.
Leveillä ja vuolailla virroilla hyviksi toutainvieheiksi ovat osoittautuneet pitkäheittoiset ja uinniltaan vahvapotkuiset lusikat. Ottipeleistä mainittakoon Kuusamon Uistimen Lätkä ja Spinmad King 12 g Blade Bait. Niissä riittää lento-ominaisuuksia pitkiinkin heittoihin, ja uinti on kohdallaan.
Kapeammilla ja pienimuotoisemmilla virroilla hyvä valinta voi olla esimerkiksi 5-senttinen Räsänen tai muu vastaavan kokoinen ja painoinen lusikka.
Muutakin viehemalleja kuin lusikoita kannattaa ehdottomasti kokeilla. Joskus päivän oikea valinta saattaakin olla lippa, sirppipyrstöinen jigi, tai vaikkapa noin 4–5-senttinen särkikalaa imitoiva vaappu.
Toutain iskee mielellään pinnan tuntumassa uivaan vieheeseen alapuolelta.
Vaikka vesi ei vielä olekaan kesäisen lämmintä, kelausnopeuden ei tarvitse olla mitenkään erityisen verkkainen. Nopeana saalistajana toutain hyökkää aika vikkelästikin kelatun houkutuksen kimppuun.
► Viikko 18: Koskilta saa nyt ahvenia
► Viikko 19: Metsälammilta tulee haukea
Toutaimen kalastuksesta lisää Timo Koikkalaisen artikkelista ”Toutain puree pinnasta” Erän numerosta 5/2020 (juttu avautuu tilaajatunnuksilla)
