Istumme Metsähallituksen palvelupäällikkö Joel Heinon kanssa Haukkalammen luontotuvan edustalla olevassa pienessä saaressa ja Joel pysyy viisaasti vaiti, kun näpyttelen älypuhelimen hakuun osoitteen retkikompassi.fi.

Hiljaisuudella on merkityksensä. Heino haluaa testata toimiiko palvelu moitteettomasti ilman, että käyttäjän vieressä on henkilö neuvomassa, miten pitäisi toimia.

Saan eteeni Suomen kartan, jossa näkyy neljä valkoista ympyrää. Ne tarkoittavat Urho Kekkosen kansallispuistoa, Ruunaan ja Evon retkeilyalueita ja Nuuksion kansallispuistoa.

Isken etusormen Nuuksion kohdalle ja pääsen perille. Näkymää on tässä vaiheessa zoomattava lähemmäksi tai annettava palvelulle lupa käyttää sijaintietoja.

Kartta on yksinkertainen, vaikka pohjana onkin Maanmittauslaitoksen karttamateriaali. Vaaleanvihreää metsää, sinistä vettä ja harmaita mäkiä ja kallioita. Pelkistetty todellisuus on retkeilijöiden etu, sillä se tarkoittaa, että karttaa on kevyt käyttää puhelimella.

En pääse vielä kuitenkaan tekemään merkintöjä, vaikka yksi huoltopyyntö osuu melkein takapuolen alle.

Penkkipöydästä tai pöytäpenkistä on irronnut  lauta ja naulojen kannat törröttävät korkealla valmiina repäisemään housuun reiän ja huonoimmassa tapauksessa viiltämään takalistoon orkosen (savolaismurteissa kolo, lovi tai arpi).

Ensin on joko kirjauduttava tai rekisteröidyttävä.

Retkikompassi ei ole ns. ladattava sovellus, vaan se toimii verkossa osoiteessa retkikompassi.fi.

Kuva vaatii kunnon yhteydet

Selviän urakasta pelkästään kirjautumalla, sillä puhelimeni muistaa, että olen rekisteröitynyt Retkikompassiin jo aikaisemmin, kun palvelu avattiin Evolla. Tarvitaan vain yksi näpäys ja olen sisällä (rekisteröityminen kannattaa tehdä jo maalikylissä, kun yhteydet toimivat hyvin).

Erilaisia merkintävaihtoehtoja on neljä, fiilistely, vaarailmoitukset, kunnossapito ja luontohavainnot.

Kaikki kartalle jätetyt merkinnät näkyvät palvelun muille käyttäjille, joten sisältöjä kannattaa miettiä, jos ei halua nolata itseään julkisella paikalla.

Jätän törröttävistä nauloista ilmoituksen kunnossapidolle. Heinon mukaan merkintä toimii huoltopyyntönä eli menee tiedoksi alueen huollolle yhdessä karttadatan kanssa.

Yritän ladata mukaan kuvan, mutta yhteydet ovat sen verran heikot, että kuva ei lataudu. Kuva on pakko poistaa, jos haluan saada merkinnän eteenpäin.

Ja sen jälkeen homma onnistuu. Kartalle ilmestyy kuvake eli ikoni, jossa on vasara ja vasaran alta löytyy jättämäni viesti ilkeästi törröttävistä nauloista. Toimii!

Sosiaaliseksi karttapalvelu muuttuu saman tien. Kaikkia ilmoituksia on nimittäin mahdollisuus kommentoida ja ilmoituksia voi täydentää omilla huomioilla, kuten vaikkapa tiedolla, että penkki on korjattu eivätkä naulat enää törrötä.

Retkikompassissa näkyi Nuuksion kohdalla keskiviikkona jo muutamia merkintöjä, kuten yksi fiilistely, yksi luontohavainto ja yksi pyyntö kunnossapidolle.

Huolto tulee mahdollisimman nopeasti

Kunnossapidolle voi ohjata muitakin viestejä, esimerkiksi tietoa rakenteiden eli vessojen, tulipaikkojen tai reittien puutteista, jolloin tieto vaikkapa rikkoutuneista pitkoksista tai tyhjistä liitereistä menee suoraan huoltoon.

Ihan välitöntä toimintaa ei kannata odottaa. Heinon mukaan ongelma voi olla se, että huolto ei ole töissä viikonloppuisin, jolloin retkeilijät ovat liikkeellä ja välittävät tietoa palveluihin tai reitteihin liittyvistä ongelmista.

– Mitään palvelulupausta huoltopyynnöistä ei ole tehty, mutta puutteet pyritään hoitamaan kuntoon mahdollisimman nopeasti huoltotehtäviä priorisoiden.

Karttaan voi jättää myös vaarailmoituksia, joista muidenkin retkeilijöiden on hyvä tietää. Sellaisia voivat Heinon mukaan olla vaikkapa ilmoitukset rikkinäisistä silloista, konkeloon kaatuneista puista tai vaarallisen liukkaista teistä.

– Metsäpalot tai vastaavat kannattaa ilmoittaa kuitenkin suoraan 112:een.

Fiilistelyt eli tunnelmoinnit, mahtavan hienot auringonlaskut tai muuten vain hienot hetket tai luontohavainnot ovat suoraa sosiaalista karttapalvelua, hyvien tai huonojen hetkien jakamista muiden retkeilijöiden kanssa.

Mikä on arkaluontoinen asia?

Huollolle voi kertoa myös ns. epävirallisista nuotiopaikoista, joita myös laittomiksi nuotioiksi kutsutaan, vaikka palvelua ei ole suoranaisesti suunniteltu ilmiantotarkoituksiin.

Vääriin paikkoihin rakennetut nuotiopaikat on silti hyvä ilmoittaa, sillä laittomia nuotioita poistellaan koko ajan ja sosiaalinen media on pullollaan nuotiopaikoista sytöt saaneita keskusteluita.

Entä jos tekee luontohavainnon vaikkapa kalasääsken pesästä tai uhanalaisesta kasvista, ottaa kohteesta kuvan ja sijoittaa merkinnän kartalle?

Heinon mukaan asiaa on pohdittu palvelua kehittäneessä työryhmässä. Pesät ja uhanalaiset kasvit kuuluvat luokkaan ”arkaluontoiset tiedot”.

– Me toivotaan, että niistä ei kerrottaisi, mutta koska kyseessä on Metsähallituksen hallinnoima alusta, me voimme keskustella asiasta  biologien kanssa ja katsoa onko merkintä uhka vai ei ja tarvittaessa voimme poistaa sen.

Nuuksiolta ja UK-puistolta odotetaan paljon

Retkikompassi on alustana muuttunut paljon sen jälkeen, kun se käynnistettiin Evolla ja Ruunaalla.

Alustaa on sorvattu käyttäjäystävällisempään suuntaan poistamalla kartalta informaatiota. Kehitystyö jatkuu edelleen ja palautetta voi lähettää lomakkeella, joka sekin löytyy suoraan alustalta.

Palvelun laajentamisesta Nuuksioon ja Urho Kekkosen kansallispuistoon odotetaan paljon. Vaikka Evolta ja Ruunaalta saatiin positiivista palautetta, käyttäjiä ei ollut tarpeeksi, eikä aineistoa kertynyt riittävästi johtopäätöksiin.

Evo ja Ruunaa ovat valtion retkeilyalueista suosituimpia, mutta niiden kävijämäärät kalpenevat Nuuksion ja Urho Kekkosen kansallispuiston rinnalla.

Molemmat kansallispuistot ovat niin sanotussa TOP 3:ssa käyntimäärien suhteen, UK-puisto kakkosena ja Nuuksio kolmantena. Kummassakin käy vuosittain reilusti yli 300 000 ihmistä.

Nuuksiosta ja UK-puistosta, samoin Evolta ja Ruunaalta kerätään lisää kokemuksia tämän kesän ajan ja loka-marraskuussa tehdään ratkaisuja jatkon suhteen.

Heinon mukaan pahin vaihtoehto olisi, että kukaan ei käyttäisi palvelua, jolloin harkittavaksi menisi koko idean kuoppaaminen tai uuden lähestymiskulman hakeminen.

Jos käyttäjiä on tarpeeksi, palvelu saattaa laajentua muihinkin Metsähallituksen kohteisiin. Metsähallituksen kulmasta se olisi paras mahdollinen lopputulos, sillä nyt keskustelu talon tuottamista palveluista on hajonnut muihin sosiaalisiin medioihin, kuten Facebookiin ja Instagramiin tai asiakaspalveluun tuleviin sähköposteihin.

– Sosiaalinen kartta on hyvä keino kohdata asiakkaat, Heino sanoo.

Retkikompassia ovat olleet tuottamassa Metsähallitus ja Zoneatlas.

Sosiaalinen karttapalvelu Retkikompassi (retkikompassi.fi) avautui Nuuksion kansallispuistossa ja Urho Kekkosen kansallispuistossa 7. toukokuuta.

Kanadanhanhi on Suomen luonnossa ns. vieraslaji, mutta tämä vieras ei suhtautunut paikalliseen kanta-astujaan kovinkaan suopeasti, vaan pyrki suutaan aukoen ja sähisten lähikontaktiin. Hanhesta jäi luontohavainto Mustalammen kohdalle.