Tutkijat yhdistivät riistakolmioaineistoa vuosilta 1996–2016 Ilmatieteen laitoksen lumensyvyysaineistoon samalta ajanjaksolta. Jokaiselta kolmiolta tiedettiin riekkojen määrä sekä lumettoman ajan pituus kolmiolaskentaa edeltäneeltä keväältä ja syksyltä.

Keskimäärin jo yksi lumeton huhtikuun päivä aiheutti reilun kolmen prosentin laskun riekkokannassa. Viisi lumetonta päivää leikkasi petolintuja vastaan suojatonta riekkokantaa 15 prosenttia, enemmän kuin metsästys keskimäärin, kertoo Luken tutkija Markus Melin.

Lumettomat ajanjaksot ovat keskimäärin pidentyneet viimeisten vuosikymmenien aikana – vaikka vuonna 2020 pohjoisessa lunta riittikin. Alpeilla lisääntynyt lumettomuus on jo kurittanut kiirunaa, Pohjois-Amerikassa sama on tapahtunut sikäläiselle metsäjänikselle.

Suomessa ilmiöstä kärsii siis ainakin riekko.

Jo 1930-luvulla, aikana ennen mittavia soiden ojituksia, riekko hävisi hetkeksi suurista osista eteläistä Suomea lämpimien talvien takia. Silloiset riistantutkijat arvelivat syyksi lämmön lisäksi myös lumettomuuden ja sitä kautta lisääntyneen kanahaukan saalistuspaineen sulassa maassa valkeana hohtavaa riekkoa kohtaan.

Ilmiöstä keskusteltiin myös 1960- ja 70-luvuilla pohjoisemmassa Suomessa.

Viime vuosikymmenien aikana talvet ovat lämmenneet ja lumettomuus lisääntynyt. Vaikka riekko lisääntyykin tehokkaasti, voidaan kantojen kasvamista etenkin Keski- ja Etelä-Suomessa pitää epätodennäköisenä, ellei laji sopeudu selvästi muuttuneeseen ympäristöön.

Riekko: Djiboun / CC BY-SA