Lajien kannat vähenivät tutkimuksen mukaan sekä suojelualueiden ulkopuolella että myös suojelualueilla, erityisesti Etelä-Suomessa, missä suojelumetsien osuus kaikista metsistä on hyvin pieni.

Monet lajit kuitenkin säilyivät suojelualueilla Pohjois-Suomessa, missä suojeltuja metsiä on huomattavasti enemmän.

Neljä viidestä vähentyneestä lajista (hömö- ja töyhtötiaiset, kuukkeli, pyy, käpytikka) on levinneisyydeltään ja runsaudeltaan eteläisiä, ja niiden tulisi hyötyä ilmaston lämpenemisestä.

Vähentyneiden lajien on todettu kärsivän voimaperäisestä metsätaloudesta avohakkuineen.

Tutkimuksen mukaan lintulajeista runsastui harmaapäätikka, mutta sen kannan kasvu johtui todennäköisesti ilmaston lämpenemisestä. Muurahaisten syöjänä harmaapäätikka hyötyy suuresti lumettomista ja vähälumisista talvista.

Tutkimuksessa verrattiin 15:n metsien paikkalintulajin kannanmuutosta vuosittain samana säilyneiden hakkuumäärien (vuodet 2006–2011) ja määrältään kasvavien hakkuiden aikana (2012–2018). Tutkimuksessa tarkasteltiin metsien paikkalintujen tiheysmuutoksia suojelualueilla ja suojelualueiden ulkopuolella näiden kahden jakson välillä.

Pienet suojelualueet eivät riitä

Lajien trendit eivät keskimäärin eronneet merkitsevästi suojelualueiden ja suojelualueiden ulkopuolisten alueiden välillä.

15 lajista kuitenkin 10 oli levinneisyydeltään ja runsaudeltaan keskittynyt Etelä-Suomeen, jossa metsiä on suojeltu vain vähän verrattuna Pohjois-Suomeen. Näin ollen metsätalouden vaikutukset heijastuvat erityisesti Etelä-Suomen suojelualueiden paikkalintukantoihin.

Esimerkiksi voimakkaasti taantunut hömötiainen väheni Etelä-Suomessa sekä suojelualueilla että suojelualueiden ulkopuolella. Sen sijaan Pohjois-Suomessa sen kanta säilyi suojelualueilla vakaana, vaikka se sielläkin väheni suojelualueiden ulkopuolella.

Pohjois-Lappiin keskittyvän vanhoja metsiä suosivan lapintiaisen kannassakaan ei havaittu muutoksia, koska lajin ydinlevinneisyysalueella lähes puolet metsistä on suojeltu.

Tutkimuksen perusteella suojelualueverkon laajuudella ja suojelualueiden ulkopuolisten metsien hakkuiden voimakkuudella on ratkaiseva merkitys metsien paikkalintulajien säilyttämisessä.

– Mikäli suojeltujen metsien osuus maisemassa on pieni, suojelualueiden ulkopuolisten talousmetsien voimaperäiset hakkuut heijastuvat haitallisesti myös suojelualueiden metsien lintupopulaatioihin”, arvioi Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Raimo Virkkala.

Laaja-alaista yhteistyötä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten hakkuut vaikuttavat metsien paikkalintukantoihin ja heijastuvatko lisääntyvät hakkuut myös suojelualueiden paikkalintukantoihin.

Tutkimuksen paikkalinnut olivat metsäkanalintuja, tikkoja ja metsien varpuslintuja, kuten tiaisia.

Tutkimuksessa käytettiin sekä Metsähallituksen Luontopalvelujen keräämää suojelualueiden linjalaskenta-aineistoa että Luonnontieteellisen keskusmuseon koko maan käsittävää vakiolinja-aineistoa.

Mukana olleiden linjojen yhteispituus oli yli 20 000 kilometriä. Lintulaskennoissa isoimman työn ovat tehneet lintuharrastajat.

Tutkimus on tehty yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen SYKE, Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon LUOMUS ja Metsähallituksen Luontopalvelujen tutkijoiden kanssa. Se on osa ympäristöministeriön rahoittamaa ”Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa -hanketta (SUMI)” sekä Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittamaa IBC-Carbon -hanketta.

Kuvat:

Hömötiainen: Sonya7iv / CC BY-SA
Töyhtötiainen: I, Luc Viatour / CC BY-SA
Kuukkeli: Estormiz / Public domain
Pyy: MichaelHaeckel / CC BY-SA
Käpytikka: Sonya7iv / CC BY-SA