Kevät on täällä taas. Se aika vuodesta, jota moni kalamies ja –nainen on odottanut kuin etelänavan pingviini aurinkoa nousevaa.

Ja kun sanomme ”täällä”, tarkoitamme sillä eteläistä ja keskistä Suomea. Pohjoisimmassa Suomessa lunta vielä on ja paljon, nollaraja on nousemassa Oulun korkeudelle.

Valitettavasti tähän kevääseen tuo oman kitkerän mausteensa korona, joka on rajoittanut ja yhä rajoittaa ihmisten liikkumista.

Monet keväälle suunnitellut kalareissut on jouduttu perumaan. Itsellänikin punakynä on heilahdellut kalenterisivuilla jokusia kertoja.

Lähikoski kutsuu

Ulos saa kuitenkin vielä lähteä ja kalalle mennä, kunhan toimii voimassa olevia säädöksiä kunnioittaen. Lähikalastus, se on nyt muotia.

Minulle tämä vuodenaika tarkoittaa muun muassa koskikalastuskauden käynnistymistä. Yksi lähikoskistani on Nokian Siuronkoski, jonne vuoden ensimmäiset kirjolohet laskettiin reilu viikko sitten aprillipäivänä.

Kevätsesongin varhaistahdit sujuvatkin Siurossa melko puhtaasti kirjolohen varassa, sillä muita lajeja ei koskeen ole vielä näihin aikoihin alapuolisesta Kulovedestä juurikaan noussut tai yläpuolisesta Jokisjärvestä laskeutunut.

Kun kalenterilehti kääntyy toukokuulle ja vedet ovat alkaneet hieman lämmetä, vapa saattaa taipua myös toutaimen, kuhan, ahvenen, hauen tai vaikkapa säyneen tärpistä. Sitä aikaa on kuitenkin vielä hieman odotettava.

Oman hankaluutensa kevätkalastukseen tuo myös korkea vesi eli voimakas virtaus.

Kun veden lämpötila on lähellä nollaa, kalat eivät viihdy vuolaan virran alueella vaan etsivät tyynempiä suvantoja, reunavirtoja, monttuja ja kiventakusia, jossa ei tarvitse ponnistella paikallaan pysyäkseen.

Paljonko pituutta kirjolohella?

Siuronkoskellakin vesi on ollut varsin korkealla ja juoksutus voimissaan. Potentiaalisia ottipaikkoja ei siksi ole läheskään yhtä paljon kuin lämpimämmän veden aikaan.

Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti, jos uutta vettä ei taivaalta tule eikä maastosta valu. Aika näyttää, mikä on virtaus viikonloppuna 17.-19.4., jolloin kaksihenkinen arvauskisatiimimme rantautuu Siuronkoskelle.

Kysymys kuuluu, kuinka pitkä on ensimmäinen koskesta saamamme kirjolohi sentin tarkkuudella?

Ensimmäisessä saapumiserässä kirjolohien keskipaino oli 1,3 kiloa, ja luultavasti samaa kokoluokkaa tulevat seuraavatkin istukkaat olemaan – sikäli kun niitä ehtii ennen meitä saapua.

Reilun kilon painoisen kirjolohen pituus on, kalan mallista toki paljon riippuen, 45-50 sentin hujakoilla. Tosin istukkaiden joukossa oli jonkin verran myös siurolaisittain alamittaisia, alle 40-senttisiä yksilöitä, joten sellainenkin mahdollisuus kannattaa pitää mielessä.

Sekä tietenkin se, ettemme saa mitattavaa ollenkaan.

Siuronkoski on suosittu kalapaikka ja pyyntipaine sen mukainen, joten helppoa ei ainakaan vanhempien istukkaiden narraaminen ole. Parhaamme kuitenkin teemme, etteivät nollaveikkaajat pääse tällä kertaa juhlimaan.

Palkintovieheiden joukossa on muun muassa Rapalaa, Kuusamoa, Laxmania, Stormia, Aavetta, Gnuuta, Usamia ja Zebcoa.

Palkintovieheiden joukossa on muun muassa Rapalaa, Kuusamoa, Laxmania, Stormia, Aavetta, Gnuuta, Usamia ja Zebcoa.

Kymmenen ottipeliä

Palkinnoksi ojennamme parhaalle arvaajalle kymmenen viehettä, jotka saavat kuolan valumaan kylläisemmänkin kalan suupielistä.

Vastausaikaa on torstain 16.4. loppuun saakka.

Onnea peliin!

Huomio! Kysymme lomakkeella yhteystietoja vain palkintojen postittamista varten!