Korona on vallannut mediakentän viime aikoina täysin ja pakottaa kirjoittamaan aiheesta muutaman sanan tähänkin. Lähinnä siksi, kun ei tällä hetkellä ole varmuutta, mihin ylipäätään enää pääsee kalastamaan puolentoista viikon päästä.

Siksi en riskeeraa tätä arvauskilpailua vaan vien sen kotirantaani Näsijärven Olkahisenlahdelle. Siihen kai sentään saa saapastella pahimpienkin tautiskenaarioiden yllättäessä.

Vaikea pilkkitalvi

Kuluva ja vielä hetken aikaa mahdollisesti jatkuva pilkkitalvi on ollut omien ja useimpien kalastavien kaverienikin mielestä kaikkien aikojen kehnoin. Tai ainakin top kolmosessa.

Jäät tulivat poikkeuksellisen myöhään jos ollenkaan. Esimerkiksi Näsijärvi teki kaikkien aikojen myöhäisyysennätyksensä saamalla jääpeitteen vasta 7.2. Eikä kulunut kuin muutama lauha päivä, ja järven keskiselät lainehtivat jälleen vapaana.

Metsälammilla ja muilla suojaisilla vesillä pilkille on kyllä päässyt, mutta kalojen ruokahalut ovat olleet enimmäkseen kateissa.

Kun tuoreessa muistissa on edellisen talven yksi historian parhaista pilkkisesongeista, ero näiden kahden vuoden välillä on suorastaan järisyttävä.

Huomaa, puhun nyt vain eteläsuomalaisesta näkökulmasta. Pohjoisempana ja idempänä jäitä on riittänyt ja kalojakin saatu ymmärtääkseni ”normaalisti”.

Kutistuneita ahvenia

Kotivesilläni Olkahisenlahdella on päässyt pilkille helmikuun alkupuolelta asti.

Ensimmäiset tunnustelevat reiät porasin 4. helmikuuta, eikä jäätä silloin ollut kuin se ”pilkkimiehen kantava” 3-4 senttiä. Kymmentä metriä kauemmas rantaviivasta ja metriä syvempään veteen en silloin uskaltautunut.

Noihin tietämiin sattunut pakkasjakso jäädytti sitten lahden turvalliseen kuntoon, ja niitä olosuhteita hyväksi käyttäen kävinkin muutamaan otteeseen kaloja narraamassa.

Syöntiä oli, mutta ahvenet olivat yllättäen kutistuneet aivan olemattomiksi.

Sen seitsemän vuoden aikana, jonka olen lahden rannalla asunut, en juurikaan ole noin pieniä eli tuskin kymmensenttisiä assuja pilkillä saanut. Nyt niitä suoltui lähes pelkästään, ihan joka puolelta.

Määrä korvasi laadun. Hiljattain sain päähäni valmistaa sinteistä patakukkoa. Eipä tainnut aikaa vierähtää kuin puolisen tuntia (matkoineen), kun jäällä lepäsi jo 60 ahventa. Hieman pitempään kesti niiden perkaaminen…

Palkintovieheissä on muun muassa Rapalaa, Rauhalaa, Kuusamoa, Norolania ja Mosaria.

Paljonko painaa ensimmäinen?

Mutta siis seuraavan viikonlopun eli 3.-5. huhtikuuta välisenä aikana käyn Olkahisenlahdella pilkillä, pyyntivälineenä pystypilkin alla roikkuva pikkuruinen mormyska kärpästoukan kera tarjoiltuna.

Tätä kirjoitettaessa (24.3.) jäätilanne on vielä hyvä, mutta sääennusteiden lupaava lämpöjakso tulee sulattamaan kantta vauhdilla. Jos käy niin, ettei jäälle uskalla enää mennä, pilkin venelaituriltamme.

Arvauskysymys kuuluu, paljonko painaa ensimmäinen saamani ahven gramman tarkkuudella? Pituudeltaan kala tulee todennäköisesti olemaan kokoluokkaa 10-20 senttiä, mutta mitä sellainen painaa? Siinäpä miettimistä.

Ja jos joku uskoo, etten saa ahventa ollenkaan, voi vastata nollaa. Arvausaikaa on torstain 2.4. loppuun saakka.

Palkinnoksi paras arvaaja pokkaa 13 pientä pilkkiä ahventen narraamiseen. Jos oikeita tai lähimmäs oikeita vastauksia on useampia, palkinto arvotaan.

Pelissä on mukana myös uusi pääpalkinto, sillä edellisen kohtalo ratkesi viime kierroksella. Tämän 50 vieheen setin saa omakseen, kun vastaa oikein kolmessa eri arvauskilpailussa.

Kannattaa siis pysyä mukana.

Huomio! Yhteystietoja kysytään vain palkintojen postittamista varten.