Talvi on ollut Suomessa poikkeuksellinen, eikä se ole varmaan jäänyt keneltäkään huomaamatta.

Etelä-Suomessa talvi on ollut lähes lumeton ja roudaton ja enimmäkseen vetinen. Pohjoisessa on tuskailtu lumikuormien kanssa ja seurattu, miten rakenteet taipuvat taakkojen alla.

Vain kaksi kulkijoiden käyttämää siltaa on silti poissa pelistä. Tammikuussa romahti Nuorttijoen ylittänyt riippusilta ja äskettäin pistettiin käyttökieltoon Ivalojoen silta Kultalan lähellä.

Metsähallituksen Luontopalvelujen näkökulmasta maan eri osien haasteet ovat lähes päinvastaisia. Lumettoman talven aiheuttamia ongelmia on eteläisessä Suomessa jo kohdattu.

Esimerkiksi Sipoonkorven kansallispuiston ”kriittisiä paikkoja” on jo puitu puiston sisäisissä kokouksissa.

– Normaalioloissa lumi ja pakkanen suojelisivat reittejä ja rakenteita kulumiselta ja lahoamiselta. Nyt infrastruktuurin kannalta haitallisille ilmiöille on märkyyden myötä suorastaan optimiolosuhteet, kun lieventävä tekijä, kuivuminen, puuttuu kuvasta, kertoo erikoissuunnittelija Rami Tuominiemi.

Ei ihme, että etelässä odotetaan aurinkoa ja maaston kuivumista talven jäljiltä.

Pitkoksia ja soraa

Kansallispuistoissa liikkuneet tietävät, että kulumiselle herkkiä paikkoja yritetään yleisesti suojata erilaisilla rakenteilla. Kosteita kohtia ylitetään pitkospuita pitkin, rinteisiin on tehty portaita ja paikoin poluille on levitetty soraa.

Mikään ei ole kuitenkaan valmistanut tilanteeseen, jollainen vallitsee nyt. Kun maastossa on märkää ja kosteaa, pahimmissa paikoissa polut alkavat leventyä ja laajentua, koska ihmiset pyrkivät ohittamaan rapaisimmat kohdat kuivaa maata pitkin.

– Vaikka paljon on tehty, niin ilmaston muutokseen ja säiden heittelyyn on jatkossa varauduttava vieläkin paremmin, Tuominiemi sanoo.

Keinovalikoima ei pääty pelkästään ”täsmäkestävöintiin”, kuten puistonjohtaja Harri Karjalainen pitkoksia ja soran levittämistä nimittää.

– Parhaiten toimivat lukeutuvat rakenteellisten varautumiskeinojen piiriin, mutta ne eivät useinkaan ole kovin nopeita, saati halpoja konsteja, mikä on jossain määrin hidastanut varautumistamme, Tuominiemi kertoo.

Rakenteellinen varautumiskeino ei välttämättä tarkoita lisää pitkospuita, sillä ne juontavat Tuominiemen mukaan juurensa aikaan, jolloin motiivina oli ainoastaan päästä yli jostain märästä kohdasta.

– Tällaisen ajan tuote nykyiset pitkoksemme pitkälti ovat, edelleen. Tietyissä paikoissa niiden korvaaminen jollain toisella ratkaisulla voi olla jatkossa perustellumpaa.

Nastat lisäävät kulumista

Kun pitkospuut ovat kohdanneet nykyajan, kuten nastakengät, nastarenkailla varustetut läskipyörät ja vetiset talvet, perinteinen yhtälö ei enää toimi, sillä pitkospuut hajoavat nyt nopeammin.

Ja kun talvet ovat vetisiä, pitkospuita on vaikea uusia, sillä puutavara pitäisi saada kohteen viereen maastoa möyhentämättä.

Murskeen levittämisessä ongelma on sama. Kaveriksi tarvitaan kunnon talvi, jotta maastokuljetuksista aiheutuvat vauriot jäisivät minimiin.

Paikkausapuja ei ole toistaiseksi siis odotettavissa millekään polkuosuudelle ennen kuivaa kevättä. Mutta mitä muita vaihtoehtoja vetisten talvien varalle jää, jos pitkoksia on hankala uusia eikä murskettakaan päästä kuljettamaan?

– Keinovalikoimassa keskeiseen rooliin ovat nousset vaihtoehtoiset reittilinjaukset kestävämmille maapohjille, joita voidaan tarvittaessa pinnoittaa kantavalla murskeella.

Ei siis nopea, eikä halpa keino. Ja varmasti myös keino, joka aiheuttaa pärinää reittejä käyttävässä yleisössä, jota kannattalee tottumuksen voima.

Pitäisikö reittejä sulkea?

Yhdysvalloissa puistoihin julistetaan herkästi käyttökieltoja ja reittejä suljetaan, jos olosuhteet sitä vaativat. Runsaat sateet tai lumen sulaminen tuovat herkästi reiteille kyltin ”trail closed”. Suomessa vaihtoehtoa ei oteta käyttöön kuin korttia pakasta.

– Rajoituksia voidaan tehdä, jos kysymys on asiakasturvallisuudesta, mutta ei esteettisten seikkojen vuoksi. Kohteiden luonnonsuojeluun polun tai reitin rapautumisella ei ole yleensä isoja vaikutuksia, Karjalainen linjaa.

Tuominiemi lähestyy rajoituksia suunnittelijan kulmasta.

– Käyttökiellot ja -rajoitukset ovat nopeita, mutta niiden kävijöitä ohjaava vaikutus jää sittenkin heikommaksi kuin retkeilyrakenteiden hyvillä rakentamisratkaisuilla, kuten sijoittamisella, mitoittamisella ja materiaalivalinoilla saatavat vaikutukset.