Katkaisimme Etelä-Suomen surkean pilkkitalven viikon reissulla Thaimaan Pattayalle. Siellä vietimme kahden ryhmäläisemme 60-vuotispäiviä sekä tietenkin kalastimme.

Siinä ohessa sai keho vähän valohoitoa ja mieli virkistystä.

Istarilamme isomukset

Thaimaan ehkä parasta antia vapakalastuksen ystäville tarjoavat istutuslammikot, joita on eri puolilla kuningaskuntaa runsain määrin. Yhteistä niille on, että kalastus tapahtuu aina opastetusti pyydä ja päästä -periaatteella erilaisia syöttejä käyttäen.

Ja että kalat ovat isoja ja taatusti erilaisia kuin kotomaassamme.

Meidän reissumme kolmesta kalastuspäivästä kaksi ensimmäistä kulutettiin Hookers Lake -nimisellä paikalla Pattayan syrjäkylillä. Viehättävä lampi, jonka kalastoon kuuluu peräti 40 eri lajia, suurimpina tappelupukareina jopa 200-kiloiset arapaimat ja jättihaimonnit.

Niistä päivistä jäi muisteltavaa erityisesti Hannulle ja Ristolle. Ensimmäisen päivän ensimmäinen kala osoittautui heti 115-kiloiseksi arapaimaksi, joka siirsi Hannun kalaennätyksen uusille satalukemille. Perinteiset poseerauskuvat ja monsteri takaisin kasvamaan.

Toisen päivän tiukin taisto osui Ristolle, kun puolituntinen vääntö päättyi noin 60-kiloisen jättihaimonnin tappioksi.

Muuten saamamme kalat olivat sikäläisittäin peruskokoisia, kymmenen kilon kummallakin puolella, eivätkä niiden ruokahalutkaan olleet aivan totutulla tasolla.

Pitkä kuiva kausi ja vesi matalalla, siinä paikallinen selitys aktiivisuuden puutteelle.

Siaminlahdella

Kalastuksen osalta matkamme huipentui 24 tunnin visiittiin Siaminlahdelle. Sinne meidät kuljetti helsinkiläislähtöinen Jari Laakkonen suurella thai-tyylisellä kalastusaluksellaan.

Starttasimme merelle iltapäivällä klo 17 tietämissä.

Isäntämme kertoi, että aluksi yrittäisimme pyytää kalmareita syöteiksi, ja kun niitä olisi tarpeeksi, ryhtyisimme narraamaan petokaloja.

Kalmarinpyynti tapahtuisi sekä erityisiä koukkupäisiä mustekalavieheitä että verkkoa käyttäen. Viimemainittuun turvaudutaan, elleivät vapavehkeet toimisi kyllin tehokkaasti.

– Viime aikoina kalmarien saanti on ollut melko huonoa, joten kävimme varmuuden vuoksi ostamassa niitä kaupasta, Jari vakuutti syöttien riittävyyttä.

Ilta oli sopivasti hämärtymässä saapuessamme kalmaripaikalle.

Hämärässä lonkeroiset nousevat pohjalta ylemmäs ja ovat helpommin pyydettävissä. Pyyntiä tehostetaan sytyttämällä laivan kummallekin puolelle rivi voimakkaita lamppuja, jotka osaltaan vetävät näitä nilviäisiä puoleensa.

Mutta vaikka näimme kalmareita pörräämässä aivan pinnallakin, meidän vieheistämme ne eivät välittäneet pätkän vertaa. Sen sijaan verkko toimi riittävän hyvin, joten saatoimme ryhtyä isompien otusten narraamiseen.

Laaja lajikirjo

Kalastus tapahtui virittämällä mieluiten elävällä kalmarilla maustettu koukkupyydys puntin avulla pohjalle tai sen tuntumaan. Onget asetettiin vapatelineisiin pystyyn ja jäätiin odottamaan, milloin jokin niistä taipuu tärpin merkiksi.

Laakkosen mukaan Siaminlahden syvimmät montut ovat vain noin 60 metrin syvyisiä, ja isoimmat kalat löytyvät varmimmin juuri niistä.

– Nämä vedet ovat vahvasti ylikalastettuja, joten uistelemalla ja muilla vieheillä saaliin saaminen on nykyisin varsin vaikeaa. Siksi käytämme lähes pelkästään eläviä syöttejä ja ongimme pohjan tuntumasta. Varmimmin kalat tavoittaa silloin kun vesi selvästi virtaa joko nousu- tai laskuveden vuoksi, Jari opasti.

Kun kalastajia on veneessä viisi ja pyynti tapahtuu ootto-onkiperiaatteella, kalat väsytellään vuorotellen.

Ilta osoittautui kuitenkin melko tapahtumaköyhäksi. Kahden pienehkön longfin mojarran jälkeen minun väsytysvuorolleni osui kilon painoinen barrakuda, joka jäi illan ainoaksi saaliikseni.

Seuraava päivä tarjosi hiukan enemmän äksöniä. Veneeseen nousivat sellaiset tuttavuudet kuin gobia, coral grouper, queenfish, red snapper, golden snapper, pieni rausku ja merireissumme suurimmaksi jäänyt kala, 5,5-kiloinen sweetlip emperior.

Kun edellä mainituista vain kalliiksi ja erittäin arvostetuksi kehuttua coral grouperia saatiin kaksi yksilöä ja muita yksittäin, voi sanoa, että lajiston monipuolisuudessa ei ainakaan ollut valittamista.

Näiden lisäksi Risto karkuutti pitkän väsyttelyn päätteeksi luultavasti ison rauskun, ja minä napsin joutoaikanani syöttilitkalla joukon pieniä meriahvenia sekä yellowfin snappereita.

Vain kaksi kalaa

Mutta siis arvauskilpailu. Kysyimme, kuinka monta vähintään kilon painoista kalaa minä onnistun saamaan merireissumme aikana.

Kun syöttilitkan antimet eivät kohonneet lähellekään kilon rajaa, arvaustulokseen vaikuttavaksi saaliikseni jäivät illalla noussut barrakuda sekä seuraavana päivänä väsytelty golden snapper.

Kun nämä lasketaan yhteen, saadaan oikeaksi vastaukseksi kaksi.

Kuinka moni vastaajista onnistui tuloksen arvaamaan? Tällä kertaa kukaan vastaajista ei osunut oikeaan, mutta lähimmäksi pääsi helsinkiläinen Markus Tähtinen, joka arvasi kolmea kalaa. Tähtinen saa myös arvauskisaan varatun palkinnon eli onnea voittajalle ja muillle noin 60 vastaajalle iso kiitos osallistumisesta.