Onko retkeileminen Suomen talvessa vaarallista, seikkailija ja tietokirjailija Timo Polari?

Yleisesti ottaen ei ole. Meillä sattuu harvoin vakavia onnettomuuksia tai kuolemaan johtaneita tapauksia. Talviretkelle lähtevät ovat yleensä hyvin varustautuneita, ja heillä on riittävästi tietoa ja osaamista.

Kaikki kulminoituu hypotermiaan ja kylmäkuolemaan. Taustalla voi olla uhkarohkea ja huoleton asenne, mutta myös eksyminen, uupuminen tai kylmään veteen putoaminen.

Mitkä ovat talvivaelluksen tärkeimmät varusteet?

Myrskynkestävä teltta, talvimakuupussi ja makuualusta, tulentekovälineet sekä keitin ja polttoaineet, jotka toimivat varmasti ja luotettavasti kovassakin pakkasessa. Lisäksi tarvitaan kaikkialla toimiva yhteydenpitoväline, jolla voidaan hälyttää apua hätätilanteessa.

Jäällä liikuttaessa mukana on myös syytä olla varavaatteita vesitiiviisti pakattuina sekä heittoliina. Heikoista jäistä ja lumivyöryriskistä on syytä kysyä lisätietoa paikallisilta asiantuntijoilta aina ennen maastoon lähtemistä.

Missä kulkee se raja, että retkellä pitää hälyttää apua?

Apua tulisi hälyttää viimeistään silloin, kun on uhka siihen, että omin voimin ei enää selviä. Se on ehdoton takaraja.

Tilannetta voi ennakoida ottamalla yhteyttä kotiin ja kertomalla, missä ollaan ja mikä on tilanne. Myös hätänumeroon 112 voi soittaa ja kysyä neuvoa, jos homma uhkaa lähteä käsistä. Ei kannata odottaa, että hypotermia etenee tai ollaan täysin uuvuksissa.

Ennakoiminen on tärkeää, eikä avun pyytäminen ole missään tapauksessa häpeällistä tai naurettavaa.

Miten menetellään, kun lumimyrsky tai todella kova pakkanen iskee kesken hiihtovaelluksen?

Yleisohje on leiriytyä ajoissa, sekä syödä, juoda, levätä ja odotella sopivampaa keliä.

Eihän siellä retkellä mikään pakko ole olla, joten sen voi keskeyttääkin.

Miten talvivaelluksella huolehditaan nestetasapainosta?

Varma ja helppo perusvalinta on lämpimän veden juominen vähintään 3–4 desilitraa tunnin välein. Myös lämmin mehu, kaakao tai muu sokeripitoinen juoma ovat hyviä.

Retkellä tulisi tarkkailla virtsan väriä. Niin kauan, kun se on kirkasta tai suhteellisen kirkasta, nestetasapaino on hyvä. Janon tunne on jo merkki siitä, että elimistössä on nestevajausta.

Siitä ei tarvitse huolehtia, että joisi liikaa. Kyllä se ylimääräinen tulee luonnollista tietä ulos.

Moni ottaa kesävaelluksella tavoitteeksi esimerkiksi autiotuvan, jonne on pakko päästä vielä saman päivän aikana. Toimiiko tällainen talvella?

Ei. Se on väärä tapa. Uupumus on erityisen vaarallista talvella. Siitä seuraa huolimattomuutta ja virheitä. Ongelmanratkaisukyky ja aloitekyky heikkenevät, ja kylmettymisen kierre voi lähteä liikkeelle.

Viisainta on leiriytyä hyvissä ajoin, levätä ja katsoa tilannetta uudelleen aamulla.

Kun liikutaan porukalla, pidetään huolta myös kavereiden jaksamisesta, ja mennään hitaimman mukaan.

On jo etukäteen hyvä sopia, mikä on retken tarkoitus ja mitkä ovat pelisäännöt. Turvallisuus tulee aina huomioida.

Retkeilystäkin voi tulla suorittamista, kun saavutuksia esitellään kavereille sosiaalisessa mediassa. Mitä mieltä olet tällaisesta?

Se on tietenkin surullista, jos näin on. Lähtökohdan pitäisi olla, että mennään luontoa ja itseä kuunnellen, ja luontoa kunnioittaen.

Ei sillä pitäisi olla mitään merkitystä, mitä vaikkapa Facebook-kaverit ajattelevat retkestä. Tärkeimpiä ovat ilo, virkistys ja hyvät kokemukset.

Timo Polari

Ikä: 51 vuotta.

Koulutus: Liikuntatieteiden maisteri.

Työura: Tällä hetkellä luennoitsija, kirjailija ja seikkailija. Aiemmin 15 vuotta yläkoululaisten ja lukiolaisten liikunnanopettajana Seinäjoella. Julkaisi viime syksynä vaellusmuistelmateoksen Murhenäytelmä Grönlannissa.

Kotipaikka: Seinäjoki.

Harrastukset: Suunnistus, musiikki, elokuvat ja kestävyysharjoittelu.